Exit 8 vie katsojan metroasemalle, josta ei ole helppoa ulospääsyä

Kuvat: Future Film

Monelle kirkkaasti valaistut metroasemat ovat pakollinen osa arkea, eivätkä mitenkään ilmeisin paikka kauhistuttaville tapahtumille. Vuonna 2023 julkaistu videopeli Exit 8 ottaa tämän epätodennäköisen sijainnin, ja rakentaa sinne klaustrofobisen maailman. Kulttimaineeseen nousseessa pelissä pelaaja kiertää samaa käytävää ja etsii poikkeavuuksia ympäristössä päästäkseen uloskäynnistä numero kahdeksan takaisin maanpinnalle.

Japanilainen ohjaaja Genki Kawamura onnistuu tekemään pelistä harvinaisen onnistuneen elokuva-adaptaation, johon alkuperäisen materiaalin ulkopuoliset elementit eivät valitettavasti tuo suuria onnistumisia.

* *

Elokuvan alussa päähenkilö saa metroasemalla puhelun ex-tyttöystävältään, joka kertoo olevansa raskaana. Uutinen sotkee miehen ajatukset, ja yhtäkkiä hän tajuaa, että metroasemalta poistuminen ei olekaan tavanomaisen tapaan mahdollista. Mies huomaa jääneensä muutamien ihmisten kanssa toistuvaan aikaluuppiin. Pääroolissa nimettömänä miehenä nähdään Kazunari Ninomiya, Arashista tuttu ex-J-pop-idoli, jonka vähäeleinen tyyli sopii erinomaisesti elokuvan tunnelmaan.

* *

Visuaalisesti elokuva on huikea. Ptkät otokset luovat meditatiivista jännitystä ilman tarvetta turhalle säikyttelylle. Kawamura käyttää kylmää valaistusta, tarkasti rajattuja kuvia ja hidasta rytmiä, joka tekee tilasta lähes hypnoottisen ja tuo pelin tutun maailman valkokankaille upeana toisintona. Myös äänimaailma on huolellisesti rakennettu: kolahdukset, sähkövirran surina ja hiljaiset askeläänet pitävät katsojan varpaillaan.

Elokuvan suurin ongelma on Kawamuran lisäämä juonenkäänne, jossa päähenkilö joutuu kohtaamaan paitsi loputtoman käytävän, myös oman pelkonsa tulevasta isyydestä. Exit 8:n tapauksessa vanhemmuuden teema tuntuu päälleliimatulta. Elokuvan hallittu visuaalinen maailma ja tyhjä tila eivät kaipaisi siirappista perhedraamaa rinnalleen.

* *

Kun elokuvassa keskitytään pelin ytimeen – havaintoihin, toistoon ja liminaaliseen tilaan, jossa mikään ei tunnu täysin todelta – nousee sen tunnelma aivan eri luokkaan. Exit 8 on parhaimmillaan, kun metroaseman käytävän pienet virheet paljastavat enemmän kuin dialogi koskaan voisi.

Kawamura on onnistunut rakentamaan pelin klaustrofobisen tunnelman oivaltaessaan, että valkokangas voi olla yhtä klaustrofobinen ja toistuva kuin pelin ruutu.

Tönköstä juonilisäyksestä huolimatta Exit 8 on yksi parhaita videopeliadaptaatioita vuosiin. Se ei sorru turhiin toimintakohtauksiin tai gamereille suunnattuun nöyristelyyn, vaan löytää omaperäisen tavan tulkita peli valkokankaalle.

Muru Vähänikkilä

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua