Elokuvahistorian karismaattisin pesukarhu lähti löysästi – arviossa Guardians of the Galaxy vol. 3

Kuva: ©2023 Marvel

Kun rääväsuiseksi tietämäsi pesukarhu Rocket (ääninäyttelijänä Bradley Cooper) pitää käpälistä kiinni lempeää Laila-saukkoa ja huomaat katsovasi vuosisadan rakkaustarinaa, niin mitä sinä Guardians of the Galaxy -elokuvien fanina voit tehdä? Itkeä tietenkin. Huomaat istuvasi elokuvan pimeydessä ja toivot vain, että kukaan ei kuule nyyhkytystäsi ja että näille elokuville tyypilliset vitsit tulisivat pian.

James Gunnin käsikirjoittama ja ohjaama Guardians of the Galaxy vol. 3 sai Suomessa ensi-iltansa 3. toukokuuta. Me kahden ensimmäisen osan fanit nieleksimme yhä, että tässäkö tämä nyt oli. Näinkö löysästi menestyksekäs, omituisen huumorin ja vielä omituisempien sankarihahmojen saaga lopetetaan.

Galaksin vartijoiden ylipitkässä, pomppelehtivassa ja epätasaisessa päätöselokuvassa on silti hetkensä. Ne tunteellisimmat ja parhaat minuutit pyöritään nimenomaan porukan karismaattisimman hahmon, Rocket-pesukarhun ympärillä.

Karen Gillan (Nebula), Chris Pratt (Peter Quill) ja Dave Bautista (Drax) Kuva: ©2023 Marvel

Elokuvassa paljastetaan, kuinka Rocket joutui lapsuudessaan inhottavan tiedemiehen koekaniiniksi ja muutettiin hybridiksi. Osoittautui vain, että tämä mutantti omisti sittenkin kaikkein ylivertaisimmat ja luovimmat aivot. Niitä se inha tiedemies sitten hamuaa kaikkien näiden vuosien jälkeen. Muut galaksin vartijat tekevät hiki päässä töitä löytääkseen koodin, jolla sairasvuoteella viruva Rocket pelastetaan.

Guardians of the Galaxy puhuu ystävyyden ja erilaisuuden hyväksymisen puolesta ja muun muassa eläinkokeita ja eläinten hyväksikäyttöä vastaan. Se kuljettaa katsojaa milloin herkistelemässä taivaanporteilla, milloin erikoisen huumorin siivittämissä taistelukohtauksissa ja homma toimii – enimmäkseen.

Sean Gunn on Kraglin. Kuva: ©2023 Marvel

Mutta silti – elokuva on ainakin puoli tuntia liian pitkä ja kaikesta kohkaamisesta huolimatta jotenkin ponneton. Se näkyy myös näyttelijöissä, sillä esimerkiksi Tähtilordi Peter Quilliä esittävä Chris Pratt tepastelee pitkin elokuvaa senoloisena, että joko saa käydä hakemassa palkkapussin.

Taistelukohtaukset ovat aivan liian pitkiä ja niitä on liikaa. Liian vähälle jäävät nokkela dialogi ja yllätykset. Katsoja huomaa kaipaavansa varsinkin trilogian ensimmäisen osan pirteyttä ja eteenpäinmenoa.

Kolmosen jonkinasteisesta floppaamisesta kertoo sekin, että aikaisempia osia ryydittäneistä osuvista musavalinnoista ei näy enää sointuakaan. Kunhan siellä taustalla jokin soi.

Aivan hirveä pettymys siis koko leffa. Taidan mennä kauppaan, ostaa Rocket-tyynyliinan ja itkeä itseni Marvel-uneen.

Heli Mustonen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua