Täyden kympin purjehdus – arviossa Klaus Härön Rakkaani merikapteeni

Brid Brennan ja James Cosmo. Kuva: Making Movies Oy

Klaus Härö on tehnyt parhaan elokuvansa tähän asti. Rakkaani merikapteeni on niin ovela juoneltaan, kaunis kuvaukseltaan, ehjä näyttelijäntyöltään kuin solidi kokonaistoteutukseltaankin.

Mutta parasta on, että se ei ole romanttinen vanhusdraama, ikuinen Kultalampi– tai Hiljaiset sillat – toisinto.

Tässä on sukupolvien välistä jykevyyttä tulehduttavuuteen asti. Isän ja tyttären hiertymä paljastuu vasta isän löydettyä uuden onnen kypsässä kärttyisässä vanhuudessa.

Ja siitä paljastuukin iso, kipeä kudos, tyttären lapsuudesta nouseva liiallinen vastuunkanto ja persoonan vinouma.

Niin, tämä on vahvasti psykologinen draama. Perheterapeuttinen, yksilökeskeinen, kuoleman tarvitseva sovitustyö.

* *

Klaus Härö, uskovainen mies, on tehnyt taas kerran itsensä näköisen elokuvan. Olen pitänyt Postia pappi Jaakobille -elokuvasta ja Äideistä parhaimmasta, mutta nyt ollaan vielä isomman äärellä. Horjuvan mielenterveyden, myöhäisen iän rakkauden ja lapsen ikuisen oikeuden vanhempiin.

Härö on valinnut kuvauspaikaksi irlantilaisen pikkukylän rannikolta ja näyttelijöiksi brittiläisiä ja irlantilaisia tekijöitä. Miksihän? Miksi ei. Tärkeintä on tarina ja miten se kerrotaan.

Näyttelijät ovat sinut käsikirjoituksen kanssa, koska tarina on niin tunnistettava kaikkialla länsimaissa, jossa ikääntyneitä kohdellaan etupäässä ongelmana.

Jos sairaus on sattunut kolhaisemaan, mutta jalat vielä kantavat, on omainen saatettava pika pikaa suojeltuun asuinympäristöön.

Niin on Howardinkin, (James Cosmo) entisen merikapteenin laita. Tytär (Catherine Walker) koettaa pitää hänestä huolta, kun vaimo on jo aikaa sitten menehtynyt. Pojilla riittää eksoottisia maita koluttaviksi ja isä on lähinnä kuriositeetti.

Kun tytär hommaa isän avuksi kodinhoitajan, Howardin elämä saa uuden käänteen. Nainen (Brid Brennan) on niin vastustamaton keittotaidoissaan ja käytännöllisyydessään, että pian merenrantatalossa asuukin kaksi.

Ja siitä draama vasta alkaakin.

Tytär (Catherine Walker) koettaa suojella, minkä ennättää. Kuva: Making Movies Oy

* *

Tytär sen sanoo ääneen: hän, joka aina on koettanut olla tukena muille, tekee kerta toisensa jälkeen väärin. Äksynoloisen ja vähemmän sympaattisen ylisuorittajan tiellä on vain ongelmia.

Härö kuvaa Walkerin avulla naisen, joka on joutunut liian nuorena ottamaan vanhemman roolin ja joka suree pikkutytöksi jääden puuttuvaa isää.

Niin, mutta se rakkaus.

Se on tässä elokuvassa kuin ihmeellinen pilvilautta meren yllä, rajattuja hetkiä valaiseva yllättäjä. Ja lopulta se kantaa kaikki surun läpi anteeksiannon satamaan.

Merikapteenin purjehdus ei päätykään roskikseen kannettuun virkatakkiin. Hänenkin on kaivettava itsestään esiin hämmentymään kykenevä isä ja isoisä.

Anne Välinoro

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua