Elokuva-arvostelu: Jay Roachin ohjaama ensi-iltaelokuva on sujuva ja selkeä kuin draamadokumentti. Samalla se osallistuu seuraavien vaalien presidenttipeliin.

Bombshell – hiljaisuuden rikkojat perustuu melko tuoreisiin tositapahtumiin, vuonna 2016 julki tulleisiin ahdistelutapauksiin amerikkalaisen televisiokanava Fox Newsin työyhteisössä.

Fox News on mediamoguli Robert Murdochin perustama ja omistama kanava, joka tunnetaan konservatiivisesta arvomaailmastaan ja republikaanipuolueen poliitikkoja tukevasta uutisoinnistaan. Fox mielletään myös Yhdysvaltain nykyisen presidentin Donald Trumpin ”mielikanavaksi”.

Bombshell-elokuvan on ohjannut Jay Roach, joka ei ole mikään uusi tekijä alalla, mutta hän on aiemmin keskittynyt komedian lajityyppiin. Roach on ohjannut muun muassa Austin Powers- ja Painajainen perheessä -elokuvia. Elokuvan käsikirjoittaja Charles Randolph muistetaan asuntomarkkinoiden lainakuplaa käsittelevän The Big Short -elokuvan toisena käsikirjoittajana, josta hän voitti Oscar-palkinnon.

* *

Bombshell-elokuvan tarinaa kuljetetaan seuraamalla kolmen eri naisen kohtaloa Fox Newsissä. Heitä näyttelevät Charlize Theron, Nicole Kidman ja Margot Robbie. Heistä kaksi on saanut tästä elokuvasta Oscar-ehdokkuuden, Theron pääosasta, Robbie sivuosasta.

Charlize Theronin ja Nicole Kidmanin esittämät hahmot ovat todellisia henkilöitä, Fox-kanavan tunnettuja tv-kasvoja. Theron näyttelee Megyn Kellyä, vaikutusvaltaista Foxin uutisankkuria, joka haastoi Donald Trumpia kärkevillä kysymyksillä tämän pyrkiessä republikaanipuolueen presidenttiehdokkaaksi edellisissä vaaleissa. Nicole Kidman puolestaan on Gretchen Carlson, kokenut toimittaja, joka äkkiä huomaa päätyneensä sivuun parhaan katseluajan uutisankkurin paikaltaan.

Margot Robbien roolihahmo Kayla Pospisil sen sijaan ei suoraan perustu yhteenkään todelliseen henkilöön, vaan hänen on kerrottu edustavan yhdistelmää ”tyypillisestä” Foxilla aloittavasta nuoresta naisesta.

Tärkeimmässä miesroolissa nähdään John Lithgow, joka esittää kanavan johtajaa Roger Ailesia. Ailes oli media-alan näkyvä tekijä vuosikymmeniä, ja urallaan hän toimi myös useiden poliitikkojen media-konsulttina, jo Richard Nixonista alkaen.

Pääosajoukon lisäksi elokuva vilisee sivuhenkilöitä, joista hyvin monet ovat todellisuudessa olemassa olevia henkilöitä.

Se kerrottakoon, että elokuvassa ei ole pistetty ketään Donald Trumpin rooliin. Trump näytetään elokuvassa vain television tai tviittien kautta – eli juuri sellaisena kuin hänet tunnemme.

* *

Bombshell pysyy yllättävän hyvin koossa siihen nähden, että elokuvassa on pää- ja sivuhenkilöitä varsin runsaasti ja eri juonilinjoja seurataan samanaikaisesti. Kerronta on sujuvaa, ja tuntuu siltä, että elokuvan tekijöillä on ollut tarve kertoa, miten kaikki oikein kävi.

Elokuva kertoo naisten seksuaalisesta häirinnästä, Fox Newsiin (ja laajemmallekin) pesiytyneestä maailmankuvasta, jossa ”feminismi” on kirosana ja jossa naisten tulee käyttäytyä, pukeutua ja puhua tietyllä tavalla. Kyse on naisvihamielisyydestä, jonka elokuvan naishahmot ovat itsekin omaksuneet – selviytyäkseen eteenpäin työelämässä.

Charlize Theron on Oscar-ehdokkaana roolistaan. Hän näyttelee Foxin tunnettua tv-toimittajaa Megyn Kellyä, Liv Hewson on hänen assistenttinsa Lily Balin.

Parhaimmillaan Bombshell näyttää tämän todellisuuden taitavasti ja on miltei draamadokumentti. Samalla elokuvan tekijät kuitenkin joutuvat tasapainoilemaan sen kanssa, miten elokuvan naispäähenkilöitä kohdellaan. Koska aivan ilmiselvästi elokuvan tekijät eivät edusta samaa poliittista kantaa kuin Fox-kanavan katsojat – tai elokuvan päähenkilönaiset.

Elokuvassa ollaan silti naisten puolella. Charlize Theronin näyttelemä Meghyn Kelly kanavan Trumpia haastavana toimittajana on elokuvan ”sankari”. Nicole Kidmanin Gretchen Carlson sen sijaan näytetään puhumassa aikamoisia sammakoita, mutta kanavan johtoa vastustavassa taistelussa asetutaan hänen puolelleen.

Seksuaalisen häirinnän kuvaamisessa keskeinen hahmo on Margot Robbien näyttelemä fiktiivinen Kayla Pospisil. Valitettavasti hahmosta jossakin määrin huomaa, että se on rakennettu, ei todellinen. Alkuvaiheessa Pospisilin hahmo on naiivi konservatiivinen kristitty, joka kuitenkin kunnianhimoisesti haluaa edetä urallaan. Uraa Foxilla edistetään pukeutumalla korkokenkiin ja lyhyisiin mekkoihin. Hahmoon ei tällaisena ole saatu uskottavuutta, vaan se tuntuu parodiselta.

Sittemmin hahmoa kuitenkin onnistutaan syventämään. Kohtaus, jossa Pospisil on kahden kesken Foxin johtajan huoneessa, on elokuvan tukalin, mutta myös onnistunein. Erityisesti Robbien esittämä reaktio tapahtumiin vakuuttaa: hänen kasvoillaan vaihtelee hämmennys, epäusko, häpeä.

Käsikirjoittaja Charles Randolph on kirjoittanut Bombshell-elokuvan käsikirjoituksen ennen metoo-ilmiötä, mutta samoja asioita tehdään tässäkin näkyväksi: on törkeästi käyttäytyviä, valta-asemaansa väärin käyttäviä miehiä, ja silti nainen on se, joka tilanteessa häpeää.

* *

Elokuvan näkökulma seksuaaliseen häirintään on kohtuullisen onnistunut ja toimiva, mutta jää käsittelyssään hieman pintapuoliseksi. Tämä johtuu siitä, että käsikirjoituksessa ei ole maltettu keskittyä pelkästään tähän aiheeseen.

Bombshell-elokuvalla on myös selkeä poliittinen agenda, joka näyttäisi tähtäävän tuleviin presidentinvaaleihin. Tämä näkyy siinä, miten Donald Trump on sijoitettu mukaan elokuvaan.

Margot Robbie esittää elokuvassa tyypillistä Foxin nuorta naistoimittajaa. Hän saa neuvoja Kate McKinnonin esittämältä työkaverilta, joka salaa työpaikassa poliittisen kantansa.

Elokuvassa pyritään näyttämään, millainen nykyinen presidentti on ajatusmaailmaltaan. Tämä tehdään antamalla elokuvassa paljon tilaa Megyn Kellyn ja Donald Trumpin väliselle julkiselle konfliktille, joka tapahtui edellisten presidentinvaalien aikana.

Elokuvan tekijät vaikuttaisivat sanovan: ”Hei sinä (republikaani)nainen, ethän vain äänestä Donald Trumpia seuraavissa vaaleissa.”

Vaikka olisi elokuvan sanoman kanssa samaa mieltä, vaalipropaganda on vaalipropagandaa. Katsojat myös vedetään mukaan hieman vainoharhaiseen ilmapiiriin.

Elokuva suistuukin Trump-käsittelyssään liikaa sivuraiteelle. Ehkä on tarkoitus sanoa, että naisvihamielisyys ulottuu valtion korkeimmalle huipulle saakka, mutta tarinaa tämä hajottaa, ja siten heikentää elokuvan pääteeman käsittelyä.

* *

Donald Trumpin edesottamuksista on puhuttu niin paljon, että ainakin itse olen saavuttanut kyllästymispisteeni jo ajat sitten. Sen sijaan kiinnosti – ja hieman huvittikin – nähdä, miten elokuvassa suhtaudutaan Foxin omistajasukuun. Murdocheja nimittäin kohdellaan silkkihansikkain.

Murdochit vain vilahtavat elokuvassa, mutta näistä vilahduksista voi kyllä jotakin päätellä. Isäpappa Rupert Murdochia on pestattu esittämään Malcolm McDowell, jolla on pysyvä, Kellopeliappelsiinin (1971) ajoilta periytyvä pahiksen stigma. Vaikka isä-Murdochia ei elokuvassa ihmeemmin mollata, näyttelijävalinta puhuu puolestaan.

Nuoremman polven Murdochit, Lachlan ja James, sen sijaan näyttäytyvät elokuvassa fiksun oloisina tyyppeinä. Heitä vieläpä esittävät salskeat näyttelijäveljekset, Ben ja Josh Lawson.

Elokuva siis näyttää toivovan, että pojasta polvi paranee.

Tai että Foxin tulevat omistajat eivät kovasti suuttuisi.

Kaarina Lehtisalo

Bombshell – hiljaisuuden rikkojat

Ohjaus: Jay Roach
Käsikirjoitus: Charles Randolph
Pääosissa: Charlize Theron, Nicole Kidman, Margot Robbie, John Lithgow, Kate McKinnon
Kesto: 1 h 49 min
Ikäraja: K7
Ensi-ilta: 7.2.2020

Elokuvaa esitetään Finnkinon teattereissa.