Sara Melleri on Kikka. Kuva: Sami Kuokkanen / Elokuvayhtiö Komeetta
ELOKUVA | Suomalaisena tuhkimotarinana Anna Paavilaisen Kikka! on viihdetuote, jossa glamourin tilalla on kotikutoisuus.
”Parasta elokuvassa on Sara Mellerin esiintyminen. Hän pitää roolihahmossaan hauskaa elämästään ja esiintymisestään nauttivana Kikkana.”
ARVOSTELU
Kikka!
- Ohjaus: Anna Paavilainen
- Käsikirjoitus: Maarit Nissilä
- Pääosissa: Sara Melleri, Elena Leeve, Aku Hirviniemi, Martti Suosalo, Kai Vaine
- Ensi-ilta: 12.10.2022
Tapahtuipa Tampereella, että kaukana 1980-luvulla on kapakka nimeltä Dooris, paitsi, että ei ollut, se oli Doris, ja siitä tuli se paikka, jossa kaikki kävivät, vasta 1990-luvulla. Paljonkaan ei tarvitse hakea, niin Kikka!-elokuvasta löytää varmasti huomautettavaa vaikka kuinka.
Itse elokuva kertoo tarinan laulamisesta ja esiintymisestä unelmoivasta tamperelaisesta tavaratalon kosmetiikkamyyjästä Kirsi ”Kikka” Viilosesta kapuamassa kansakunnan tuntemaksi esiintyjäksi. Elokuva esittää nousun maineeseen liki sattumana. Yhtenä iltana juhliessaan Kikka vain tulee työntäneeksi itsensä esille esiintymishalukkaana ihmisenä.
* *
Päähenkilölle on Kikka!-elokuvaan kirjoitettu uusi paras ystävä, Elena Leeven esittämä Paula, radiotoimittaja ja dj, jota Kikka pitää musiikkialan tuntemuksen takia parhaana mahdollisena kontaktina auttamaan hänet tähtiin. Paula on hahmo, jossa saattaa olla osa Kikan tosielämän managerina toiminutta Pia Temisevää ja rutkasti idealisoitua naishahmoa, sellaista parasta ystävää, jota kellään ei ole ja jonka kaikki haluaisivat olevan olemassa.
Elokuvan Paula on kuvitteellinen hahmo. Hänestä tulee Kikan manageri-autonkuljettaja ja joskus henkivartijakin. Kikka–Paula-ystävyyssuhde on aluksi päähenkilön henkinen moottori, joka alkaa yskiä, kun matkan varrelle kertyy karstaa ja kilometrejä.
Elokuva on selvästi tehty feministisenä projektina, jonka yksi tarkoitus on nostaa kunniaan ja arvostukseen Kikka, jota ajan miehet, usein muusikot ja vielä enemmän toimittajat avoimesti vähättelivät ja halveksivat.
* *
Suomalainen tuhkimotarina on juuri näin helppo, yksinkertainen ja naiivi. Päähenkilössä on havaittavissa hengästyttävää itsesuojeluvaiston puutetta, etenkin keikalla, jossa juopunut sonnilauma repii häneltä vaatteita yltä. Suomalainen tähteys oli kuukaudesta ja vuodesta toiseen kylmien lavojen ja takahuoneiden kiertämistä itse tehdyissä esiintymisasuissa.
Elokuva ei ihastele päähenkilöään, vaan esittää hänet pohjimmiltaan hyvin tavallisena ihmisenä, jonka suhde alkoholiin tiivistyy liiankin helposti silloin, kun urakehitys yskii ja stressi ja paineet kasvavat.
Elokuva kaikkinensa on hyvin suomalaisen näköinen siinä, että se on sarja staattisen tuntuisia kohtauksia kuin näyttämökuvia. Tarinaltaan koherenttia dynaamista elokuvallisuutta siinä ei ole, kuten ei huumoriakaan. Parasta elokuvassa on Sara Mellerin esiintyminen. Hän pitää roolihahmossaan hauskaa elämästään ja esiintymisestään nauttivana Kikkana.
* *
Elokuvan tekijät ovat voittopuolisesti naisia. Ohjaaja Anna Paavilainen on tullut tunnetuksi näyttelijänä ja käsikirjoittajana sekä naisena, joka on haastanut Suomen teatterimaailman sukupuolirakenteita. Lyhytelokuvia ohjanneen Paavilaisen uralla Kikka! on ensimmäinen pitkän elokuvan ohjaustyö.
Elokuvan käsikirjoittaja Maarit Nissilä on kirjoittanut pääosin lyhytelokuvia ja yhden televisiolle tehdyn dokumenttielokuvan. Kikka!-elokuvan tuottaja Kaisla Viitala on työryhmästä elokuva-alalla kokenein.
* *
Elokuvan mukaan Kikka olisi yrittänyt jossain vaiheessa uraansa muuntautua bilehileestä Arja Korisevan tai Katri Helenan tyyppiseksi aikuislaulajaksi. Turhaksi jäi sekin yritys. Yleisöä ei kiinnostanut muu kuin vanhat renkutukset. Pohjimmiltaan unelmansa toteuttava sankari onkin Paula, joka elokuvan lopussa käväisee Tokiosta Tampereella. Paula on se, joka on päässyt Suomesta pois.
Elokuvaa markkinoidaan fantasiana vahvasta naisesta miesten hallitsemalla alalla. Koska tällä hetkellä on menekkiä omana aikanaan väärinymmärretylle, voimaannuttavalle feministiselle sankarihahmolle, siksi on tehty Kikka!
Antti Selkokari
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Josh Margolin kunnianosoitus isoäidilleen yhdistää huumoria ja toimintaa – arviossa Thelma
ELOKUVA | Thelma ja Ben ajavat skootterilla Los Angelesiin hakemaan oikeutta menetettyään puhelinhuijarille 10 000 dollaria.
Amerikkalaista historiaa tontin, talon ja sen asukkaiden kuvittamana – arviossa Here
ELOKUVA | Robert Zemeckisin teknologiaan tukeutuva elokuva perustuu Richard McGuiren kirjaan, jossa kerrotaan amerikkalaisten historiaa yhden paikan kautta.
Eteläpohjalaiselta Saku Taittoselta sujuvat porilaismurre ja Neumannin lavaelkeet Dingo-elokuvassa Levoton Tuhkimo
ELOKUVA | Dingosta kertova Levoton Tuhkimo saa pohtimaan toden ja keksityn suhdetta. Yksi Mari Rantasilan elokuvan tärkeistä teemoista on nähdyksi tulemisen ja hyväksynnän tarve.
Conclave-elokuva tuo esiin, miten uuden paavin valintaa juonitellaan Vatikaanin suljettujen ovien takana
ELOKUVA | Jos Conclave on jotakin, niin visuaalista herkkua askeettisuuteen tottuneille pohjoismaalaisille, sikäli paljon siinä korostuvat katolisen kirkon suosima prameus ja väriloisto.