Aiheina Teija Lehdon ja Jaana Pauluksen puupiirrokset Galleria Saskiassa, taiteilijaryhmä Hukkaperi Muuntotilassa ja Tiina Kivinen Galleria Himmelblaussa. Teksti Katri Kovasiiven.

Teija Lehdon ja Jaana Pauluksen puupiirrokset käyvät tyyntä vuoropuhelua Galleria Saskian huoneissa. Lehdon teokset keskittyvät arkisen elämän jäljistä kumpuavaan kauneuteen. Keittiön kapineet, ruoantähteet ja käärepaperit muuttuvat hänen käsissään värien, pintojen ja muotojen inspiroivaksi leikiksi. Siinä, missä kätevä emäntä raivaisi aterian jäljet ja kiillottaisi tiskipöydän, Lehto kaivertaa näkemästään puulaatan ja antaa elämän jälkien synnyttää värikkäitä, esteettisiä elämyksiä.

Näennäisen toteavissa teoksissa on myös kätkettyjä merkityksiä, kannanoton siemeniä. Teoksen Talviruokaa (2018) terttutomaatit muovirasiassa ohjaavat ajattelemaan ruokatuotannon luonnollisen vuodenkierron katoamista ja ympäristökuormitusta.

Jaana Pauluksen kuva-aiheet vievät katsojan puiden siimekseen, sulauttaen ihmiskunnan tuottamia kulttuurisia jälkiä puukuvastoihinsa. Paulus suosii teoksissaan lyöntimetallia, kultauksia vilahtelee teoksissa tämän tästä. Niiden tehtävä on valonheijastusten ja ikiaikaisuuden vaikutelman synnyttäminen.

Jaana Pauluksen puupiirroksissa luonnonmuotoihin sulautuu tai niistä kumpuaa myyttisiä hahmoja. Valo heijastuu kultauksista.

Molempien taiteilijoiden teoksille yhteistä tässä näyttelyssä onkin juuri huomion kohdistaminen valonheijastuksiin. Lehdolla valo heijastuu luontevasti keittiön esineistä, juomalaseista ja kattiloista, Pauluksella valoa luovat puiden lehvästöistä ja maisemaan upotetuista kulttuurisista jäänteistä pilkahtelevat kultaukset. Keskittyneesti tehtyjen kuvien valo tekee arkisista ja luonnollisista ympäristöistä erityisiä, tarjoten katsojalle tilaisuuden syventyneeseen nautiskeluun.

Teija Lehto, Sipulit paistuvat (puupiirros, 2019).

Teija Lehto & Jaana Paulus: Puupiirroksia. Galleria Saskia, Pirkankatu 6, Tampere, 29.1. saakka joka päivä 12–18. Taiteilijatapaaminen keskiviikkona 29.1. klo 17–18.

Pelotonta ja pakotonta

Jos Tampereella tapahtuu nyt tai lähitulevaisuudessa jotain avantgardistista, on tapahtumapaikkana todennäköisesti kovaa vauhtia muuttuva ja kehittyvä Hiedanrannan alue.

Viime syksynä Lielahden kartanoon avattiin Tampereen kaupungin kulttuuripalvelujen ja Rajataide ry:n yhdessä koordinoima Galleria Muuntotila. Sen toimintalinjauksina ovat kuratoinnin ennakkoluulottomuus ja galleriatilan maksuttomuus siellä näyttelyjä pitäville taiteilijoille.

Vuoden ensimmäisestä näyttelystä Muuntotilassa vastaa kuvanveistäjäkollektiivi Hukkaperi, eli taiteilijat Ilai Elias Lehto, Einari Leskinen ja Leena Reittu.

Heti galleriatilaan astuttua silmät nauliutuvat seinällä kytevään, Einari Leskisen vanhoista laudoista ja valoista luomaan reliefiin Pihka (2019). Oranssien kekäleiden tavoin harmaasta laudasta pilkahtavat yksityiskohdat ovat maagisia. Tulen aavistus on yhtä aikaa innostava ja varoittava. Onhan se myös kuin luovuuden liekki, joka pyrkii esiin vaikka millaisista kivettyneistä konventioista huolimatta. Se puskee läpi harmaan ladonseinänkin, sieltä agraarin suomalaisuuden metsittyneistä kylistä ja kivisten peltojenkin keskeltä.

Harmaat laudat ja aavistus tulta herättävät kulttuuriset konnotaatiot järven rannoilta, juhannuksesta, elokuvien romanttisista heinälatokohtauksista, väkivallan ja tuhon aavistuksesta…

Saman galleriahuoneen toisessa päädyssä hypätäänkin jo digitaaliseen aikaan, Leskisen teoksiin Horisontti (2020) ja En tiedä ymmärsinkö kaikkia merkkejä joita koitit antaa (2019). Niissä molemmissa ohjelmoitujen rgb-ledien liikkuva valo vangitsee katseen, osaa olla aika ahdistavakin. Teoksiin on vähäeleisesti tallennettu tämä riivattu aikamme, joka naulitsee meidät ties millaisten näyttöjen ja niiltä tunkevien järjettömien kehotusten kritiikittömiksi tottelijoiksi.

Huoneen keskiosaa pehmentävät vanhoista vakosamettitakeista syntyneet, lempeänhumoristiset, Ilai Elias Lehdon ilmassa elämänlankojaan roikottavat tekstiiliveistokset Sovinnon elkeitä (2019–20).

Huoneen seinustoilla siintävät Einari Leskisen ohjelmoituihin led-valoihin perustuvat käsiteteokset, edustalla Ilai Elias Lehdon kierrätetyistä samettitakeista ja langoista muovaamat tekstiiliveistokset Sovinnon elkeitä (2019–20).

Muuntotilan toisessa huoneessa on vastassa valkoisuus. Leena Reitun kipsiä ja puuta yhdistävän veistoksen Moi! (2019) tikkujalkaiset kipsioliot kärpässilmineen tuovat mieleen Miina Äkkijyrkän elämäkerrasta Jumala ja erotiikka (Lamppu Laamanen & Miina Äkkijyrkkä, Johnny Kniga 2019) äskettäin lukemani kuvauksen, miten Äkkijyrkkä tiesi jo ennen kouluikää olevansa kuvanveistäjä. Vasta nelivuotiaana hän otti halon, laittoi sille tikut jaloiksi ja tokaisi: ”Se on lehmä”. Siitä asti hän on tiennyt olevansa kuvanveistäjä.

Reitun tikkujalkainen hahmo on kuin halkolehmän tai käpylehmän ja tulevaisuuden geenimuunnellun olion hybridi. Ympäristöön ja eliölajeihin vaikuttavat tekomme avaavat kuvanveistäjän käsissä apokalyptisiä näkyjä.

Kaikkien kolmen taiteilijan muodostama Kollektiivi Hukkaperi on toteuttanut muutaman veistoksen ”jatkettuna veistosketjuna Veistoviesti-metodilla”. Hukkaperin sideharsopääveistos Toipilas (2019) on mykkyydessään suunnattoman koskettava. Potilasroolissa ihminen ei edelleenkään aina tule nähdyksi eikä kuulluksi – ei varsinkaan, jos ongelma on mielen alueella.

Muuntotilan yhteyteen on juuri avattu myös lukunurkkaus, jossa kävijät pääsevät tutkimaan omakustanteita, pienlehtiä ja zinejä sisältävää, yli 200 nimikettä sisältävää kokoelmaa. Ala- ja vastakulttuureihin painottuvan valikoiman sarjakuvat on koonnut sarjakuvataiteilija Otso Höglund, zinekokoelman valinnoista vastaa kuvataiteilija Arsi Keva.

Lukunurkkauksen julkaisuja ei voi lainata eikä ostaa, mutta niitä voi lueskella paikan päällä vaikkapa omia eväitä tai Lielahden kartanokahvilasta haettuja herkkuja nautiskellen.

Galleria Muuntotilan lukunurkkauksesta löytyy pienjulkaisuja ja omakustanteita, joita on vaikea muualta löytää.

Kollektiivi Hukkaperi: Nurin perin. Galleria Muuntotila, Tehdaskartanonkatu 38, Lielahden kartano, Tampere, 1.2.2020 saakka ti–pe 10–16 ja la 11–16.

Ihmis- ja eläinhahmot tumman metsän upokkaina

Tiina Kivisen kädenjäljelle on ominaista mezzotinton syvään rouhittu, mattamainen musta, joka saa vastapainokseen kevyet, kuivaneulatekniikalla toteutetut viivastot. Luonto on hyvin keskeinen aihepiiri Kiviselle. Syvä, synkkäkin tummuus ja vaalea, suorastaan keväinen eloisuus löytyvät useimmiten samasta teoksesta.

Puiden ja oksien varjoissa kuultavat tai esiin jostain kulmasta pilkistelevät eläin- ja ihmishahmot ruokkivat mielikuvitusta. Ne eivät näyttäydy kokonaisina, vaan upokkaina – elävänä osana maisemaa ja luonnon luomana esitetyn asetelman kiinteinä elementteinä.

Galleria Himmelblaussa on esillä Kivisen teoksia vuosilta 2016–19, kokonaisuuden pääpaino on uusissa vedoksissa.

Puuvillasalin puolella nähdään kaksi sykähdyttävää, koko näyttelyn merkityksiä avaavaa teosta. Näyttelylle nimen antanut kaunis videoteos Prologue (2019) tuo esiin maisemalliset ja ympäristön tilaan liittyvät näyt, joista Kivinen ammentaa työskentelyssään taidegraafikkona. Kolmeosaisessa videoteoksessa liikutaan Huippuvuorilla, sulavien jäätiköiden äärellä, vaelletaan pitkin kuivuudessaan lohkeilevan autiomaan pintaa ja sukelletaan suomalaisen metsän syleilyyn.

Kuin polkuna videoteoksen luo katsojan johdattaa lattialle aukirullattu piirrosteos Onnennotko (2019). Kivinen on piirtänyt lyijykynällä ja grafiitilla metsäisiä kuvia yli kymmenen metriä pitkälle paperitehtaan jäännösrullalle.

Rullan alkuperän ja käyttötarkoituksen välille piirtyy jännite ja tarinallinen kaari: Metsästä olet sinä tullut, metsäksi pitää sinun jälleen tuleman.

Tiina Kivisen kymmenmetrinen teos Onnennotko (2019) johdattaa Kivisen grafiikanteosten taustoja ja merkityksiä avaavan videoteoksen Prologue (2019) ääreen.

Tiina Kivinen: Prologue. 16.2. saakka Galleria Himmelblau, Finlaysoninkuja 9, kerros 2B Finlaysonin alue, Tampere, ke–pe 12–18, la–su 12–16.

Katri Kovasiipi, teksti ja kuvat