”Haikeus tarttuu, kun hollantilaissyntyinen Hans Wessels vääntää kaihoisasti suomea murtaen Liljankukkaa.” Kuva: Sirpa Pääkkönen

1

Silloin, kun haluaa, että sydäntä vähän riipii, voi kuunnella Vallilan tangoa. Haikeus tarttuu, kun hollantilaissyntyinen Hans Wessels vääntää kaihoisasti suomea murtaen Liljankukkaa. Viulu, klarinetti, trumpetti, haitari, kontrabassoa ja rummut lisäävät kaihon kierroksia taustalla.

Vallilan tango on yli kymmenen vuotta antanut lähtölaukauksen keväälle Hartolan puistossa Vallilassa. Tänä vuonna koronavirus esti nuo kevään railakkaat vappujuhlat. Nyt sopii toivoa, että kesän aikana yhtye pääsee esiintymään pienemmille yleisöille tutuilla esiintymispaikoillaan esimerkiksi siirtolapuutarhoissa ja Lammassaaressa. Muuten yhtyeen kuulumisia voi seurata sen Facebook-sivulta.

2

Koronarajoitusten aikana lukeminen lisääntyy, kun ihmiset ovat kotona. Kirjastojen aukeaminen on ihana askel kohti normaalia elämää. Romaanien ja tietokirjojen lisäksi nyt on hyvä aika tarttua runokirjoihin. Niitä voi lukea yksi kerrallaan sanojen sointuisuutta, tekstin rytmikkyyttä, metaforia ja itselle runosta löytyvää sisältöä etsien.

Satu Koskimiehen toimittama Tämän runon haluaisin kuulla (Tammi) kerää lähes 800-sivuisen järkäleen kansien väliin suomalaisten eniten rakastamat runot. Radiossa alkoi samanniminen ohjelma jo vuonna 1967.

Kirjasta voi valita, kenen runoilijan teksti sopii parhaiten päivän tunnelmaan. Olisiko se Claes Andersson, Mirkka Rekola, Reino Helismaa, Arto Melleri, Sirkka Turkka vai Jarkko Tontti.

3

Televisiota toki täytyy katsoa ja koukuttua sarjoihin, joita löytyy esimerkiksi Yle Areenasta tai Netflixistä. Ranskalaissarja Le bureau – vakoojaverkosto on mitä koukuttavin. Yle Areenassa on nähtävissä neljä tuotantokautta ranskalaisten vakoojien älykkäästä ja hiuksia nostattavasta toiminnasta, jossa parissa ensimmäisessä tuotantojaksossa liikutaan Pariisin lisäksi Algeriassa, Syyriassa ja Iranissa. Keneen voit luottaa? No, et kehenkään.

Jos katsojana olet kiintynyt esimerkiksi pääosaa esittävään Mathieu Kassovitziin, hänestä paljastuukin petturuus. Agentin kohtalo on kaksoiselämä ja siinä persoonallisuuskin joutuu koetukselle, kun koko ajan täytyy olla varuillaan ja omien tunteiden paljastaminen on riski.

Kaikki näyttelijät ovat huippuhyviä. Erityisesti esille nousee vakoojakokelasta esittävä Sara Giraudeau, jonka tie vie vaaralliseen Iraniin.

Tässä sarjassa jännitys ei nouse räiskeestä, takaa-ajosta tai aseiden paukutuksesta, vaan piinaavasta odotuksesta ja vaivihkaisesta uhkasta, joka on läsnä koko ajan. Myös ranskan kielen kuunteleminen on miellyttävää.

4

Näinä aikoina käsityöllä on rentouttava ja terapeuttinen merkitys. Virpi Marjaana Siiran äskettäin ilmestynyt Oma koppa -sarjan kirja Tienvarsikukkia – virkattuja variaatioita (Moreeni) on hirmuisen kaunis kuva- ja ohjekirja siitä, mitä kaikkea luova ja kekseliäs ihminen saa aikaan kukkaneliöistä.

Kirjan teemana ovat luonnonkukat, joiden värejä Siira soinnuttelee yhteen ja luo pienistä paloista seinävaatteita, peittoja, takkeja ja kukkaroita. Lukija saa ideoita, mihin kaikkeen kudottuja neliöitä ja ympyröitä voi soveltaa. Siira itse on saanut ideoita tutkimalla tienvarsikukkia. Vaatimattoman näköinen kukkanen voi yllättää värikirjollaan. Niistä Siira poimii väriyhdistelmiä käsitöihinsä.

5

Polkupyörän kaivaminen talvivarastosta on todella parasta juuri nyt. Helsingissä on hyviä pyöräteitä ja ulkoilupaikkoja, vaikka nyt monin paikoin on ruuhkaa. Luonnossa kohtaa kevään aukeavan vihreän värin, monet hennot tienvarsikukkaset, niiden tuoksun ja veden liplatuksen, jos ajaa rantaa pitkin. Itse suuntaan usein Vanhankaupungin koskelle, jossa vesi virtaa valtoimenaan. Vantaanjoen molemmin puolin kulkevat kapeat ja tunnelmalliset polut. Juuri nyt on rentukoiden aika.

Sirpa Pääkkönen

Nyt on rentukoiden aika.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua