Petra Poutanen. Kuva: Mikko Vattulainen

Päivi Vasara, teksti
Mikko Vattulainen, kuvat

Petra Poutasen suurkuoroteos Yöpuolia kutsuu yleisöä seikkailuun, joka on iloinen ja vaatii hieman ponnistelua.

Ylöjärven metsään menevät sekä 70 laulajan suurkuoro että kerralla maksimissaan 200 hengen yleisö. Yleisö saa tietää, mihin aikaan bussikuljetus Tampereen Vanhalta kirkolta lähtee ja mihin aikaan se sinne palaa.

Ylöjärvi on valtavan iso paikka. Kukaan ei kuitenkaan matkan varrella eksy.  Ennen esitystä on mahdollisuus retkeillä metsässä ja evästellä. Kaupunkiin palataan melko lailla heti esityksen jälkeen .

Esityspaikka pidetään yleisöltä salaisena, mutta sen verran on kerrottu, että se on puolen tunnin bussimatkan päässä Tampereelta. Kävelyä hyvällä metsäpolulla on vähän yli kilometri suuntaansa.

Yleisöä kehotetaan pukeutumaan säänmukaisesti metsäkamppeisiin ja ottamaan mukaan eväät ja istuinalusta tai retkituoli.

Kuoronjohtaja ja säveltäjä Petra Poutanen Samuli Paulaharjun teksteihin pohjaavan Yöpuolia-suurkuoroesityksen harjoituksissa. Harjoitukset alkavat lämmittelyllä, jonka Poutanen vetää. Kuva: Mikko Vattulainen

Tunnelma suurkuoron harrastuksissa on välitön. Työtä tehdään tosissaan, mutta hauskaa saa olla. Kuva: Mikko Vattulainen

Sääriski on olemassa

Tapasin esityksen taiteellisen johtajan ja primus motorin Petra Poutasen kevätmyrskypäivänä ja se sai hänet pohtimaan, että vapun jälkeenkin voi iskeä takatalvi. Vielä pitää miettiä, mikä on niin kamala sää, että esitys pitää perua vai liekö sellaista onkaan.

Konsertin kuorot ovat Väki-kuoro ja Tampereen Ihankaikkinen Kuninkaallinen Tuomiokuoro. Petra on molempien johtaja. Yöpuolia-esitystä valmistelee työryhmä, joka on ketterä.

Petra Poutanen on läpisäveltänyt kolme Samuli Paulaharjun novellia teoksesta Tunturien yöpuolta. Paulaharju syntyi vuonna 1875, joten nyt on juhlavuosi. Hän teki kansatieteellistä tutkimusta ja kirjoitti kirjoja niistä. Ne on niin vetävästi kirjoitettu, että ne eivät ole aivan tavallisia tietokirjoja. Novellikokoelma on hänen ainoa kaunokirjallinen teoksensa.

– Paulaharjulta puuttui muodollinen tutkijakoulutus. Hän kärsi siitä ja alensi itseään akateemisessa maailmassa. Hän kuitenkin teki merkittävän työn erityisesti pohjoisen, mutta myös Oulun seudun, Hailuodon ja Vienan Karjalan tarinoiden tallentamisessa ja pohjoisen tapakulttuurin muistiin merkitsijänä.

Petra Poutasen johtaa 70 hengen suurkuoroa. Hän on esityksen taiteellinen johtaja. Kuva: Mikko Vattulainen

Emmi Sirola eläytyy harjoituksissa pirujen riivaaman zombin rooliin. Kuva: Mikko Vattulainen

Rikas kieli

Samuli Paulaharju käytti rikasta kieltä ja sävytti sitä saamen kielten sanoilla. Kieli on niin elävää, että se tuntuu liki onomatopoeettiselta.

– Säveltäjänä hänen novellinsa ovat ruokkivaa ja rikastavaa sisältöä. Ne ovat enemmän fantasiaa ja satua, ja on kiehtovaa miettiä, mitä säveliä ne tarvitsevat ympärilleen. Säveltäjälle novelleissa on kokonaisia maailmoja, joiden kanssa leikkiä. Synti ja viina ovat vahvoja elementtejä, mutta tässä tapauksessa leikillisesti, eikä suomalaisten elokuvien tapaan synkästi.

Kuoronjohtaja, muusikko Petra Poutanen sävelsi toukokuussa nähtävän, Samuli Paulaharjun teksteihin pohjaavan Yöpuolia-suurkuoroesityksen alun perin Juha Hurmeen Erämaateatteriin. Yksi Paulaharjun novelliin sävelletty teos saa toukokuussa kantaesityksen. Kuva: Mikko Vattulainen

Yöpuolia-suurkuoroesityksen teatteri-ilmaisun ohjaamisesta vastaa Antti Laukkarinen. Kuva: Mikko Vattulainen

Hurjia ja ajankohtaisia

Samuli Paulaharjun novellit ovat hurjia ja ajankohtaisia. Uusin sävellys Rikkaan Hannun aarre kommentoi ihmisen ahneutta ja sitä, kuinka ihminen nostaa itsensä luonnon kiertokulun yläpuolelle. Tämä on Yöpuolia-tapahtuman kantaesitys.

Kieruan vanha pappi kertoo, kuinka “pakanallinen perinne” törmää kristinuskon kanssa. Luonnon usko lopulta armahtaa papinkin.

Suongil, suuri noita kertoo tarinaa suuresta johtajasta, joka lankeaa omaan suuruuteensa ja jolle sitten käy köpelösti.

– Hyvinkin ajankohtaista nyt, kun näinä aikoina suuret johtajat sekoilevat. Tarinoiden opetukset eivät vanhene. Ekologisesti ajatellen ihminen menee vikaan, jos hän ei huomioi olevansa osa luontoa, vaan nostaa itsensä sen yläpuolelle, Petra Poutanen sanoo.

”Koranus!” Muinaisten huonon onnen haltijan nimi ja kirous kajahtaa piiristä iloksi ja luomaan yhteishenkeä. Yöpuolia-esityksessä kuljetaan pimeillä mailla. Kuva: Mikko Vattulainen

Ohjaaja Antti Laukkarinen ja Pirkko Uitto käyvät läpi vanhan papin heräämistä. Kuva: Mikko Vattulainen

Harjoituksia tiiviisti

Isoja harjoituksia on noin kerran viikossa ja lisäksi on ennen toukokuuta viikonloppuleiri. Molemmat kuorot harjoittelevat keskenään myös kerran viikossa. Enempää ei voi harjoitella, koska kyse ei ole ammatti-instituutiosta, vaan harrastuksesta.

On pitänyt selvitellä lupia ja logistiikkaa, koska ei olla konserttisalin plyysintuoksuisessa maailmassa. Toisaalta tuotannon ei tarvitse myöskään maksaa seinistä.

– Näissä meidän viime vuosien kuoroesityksissä tavoitteena on ollut eräänlainen kokonaistaideteos. Paikka on iso osa kokemusta ja yksi esiintyjistä. Tärkeältä tuntuu myös se, että kokijalla on itsellään jonkinlainen toimijuus passiivisen vastaanoton sijaan, vaikka tämä ei varsinaisen esitysosuuden alkaessa ole osallistavaa. Kyllä me laulamme ihan itse. Mutta sitä ennen tuntuu tärkeältä näin esiintyjänkin kannalta, että on tunne siitä, että me olemme yhdessä sen seikkailun keskellä, mitä ihmisyydeksi kutsutaan. Koskus toiset kertoo tarinaa ja toiset kuuntelee.

Yöpuolia-esitys vaatii kuorolaisilta vahvaa eläytymistä ja näyttelijätyötä. Kuva: Mikko Vattulainen

Laulun lisäksi esityksessä on teatteri-ilmaisua, jonka on ohjannut Antti Laukkarinen.

Yksi tavoite on rikkoa esiintyjien ja yleisön raja; purkaa tilanne, jossa tuo tuossa on yleisö ja me tässä olemme kuoro. Ollaan yhdessä ja löydetään ilo nokipannukahveista. Jo saapuminen paikkaan on elämys.

– Uskon yhteiseen kokemukseen, Poutanen toteaa.

Esitystä ennen on jätetty löysää aikaa, jotta yleisö voi rennosti retkeillä luonnossa. Kiireen tunnetta vältellään.

Samantyyppisiä kokemuksia olivat myös Väki-kuoron Kalliolle, kukkulalle, sillan alle -esitykset Ratinan sillan alla (lue Johanna Peltolan juttu täältä). Monta astetta vaativampia olivat kuusi vuotta sitten Lapin erämaissa järjestetyn Operaatio Paulaharju -esitykset, jotka vaativat monen päivän vaelluksen.

Ohjaaja Antti Laukkarinen nauttii projektista ja kehuu kuorolaisten asennetta. Suurkuoron 70 ihmisen ohjaamisessa ja kokonaisuuden hallinnassa on kuitenkin myös haasteensa. Muuttujia on paljon. Kuva: Mikko Vattulainen

Yöpuolia-teokseen osallistuu yhteensä 70 kuorolaista Tampereen Ihankaikkisen Kuninkaallisen Tuomiokuorosta ja Väki-kuorosta. Kuva: Mikko Vattulainen

Ei häiritä lintuja

Ylöjärven metsäesitysten jälkeen teos on mahdollista nähdä Tampereen Sävel -tapahtumassa kesäkuussa. Sekin on luonnossa ja sinnekin vähän kävellään.

Tietenkään metsäesitys ei ole täysin esteetön. Tarvitsijoille järjestetään mahdollisuus päästä melko lähelle omalla autolla, mutta ei perille asti.

– Koska me kunnioitamme luontoarvoja, meidän vaihtoehtomme on bussikuljetukset, eikä siellä olisi parkkialueitakaan autolaumoille. Monia seikkoja on pohdittu. Nyt on ollut kuivaa, joten mutavelliä ei tarvitse pelätä. Pientä infraa on oltava, kuten vessat. Koska ajoitus on touko–kesäkuu, paikan suhteen on oltava tarkkana, ettei häirintä lintujen pesintää tai ettei luontokohde ole liian herkkä.

Tavallisesti kuorot laulavat kansiot kädessä sisällä konserttisalissa.

– Olen ollut havaitsevinani, että ihmisiä kiinnostaa haastaa omaa rohkeuttaan. Ostaa lippu tietämättä tarkkaan, mitä ostaa. Tähän ihmiset lähtevät valmiiksi hyvällä mielellä ja heittäytyvät leikkiin. Se tekee meille hyvää.

Ohjaaja Antti Laukkarinen ja kuoronjohtaja, säveltäjä Petra Poutanen, joka on esityksen taiteellinen johtaja. Kuva: Mikko Vattulainen

Petra Poutasella ja Antti Laukkarisella on käsissään suuri, mutta motivoitunut esiintyjäryhmä. Kuva: Mikko Vattulainen

Kulttuuripolitiikkaa

Sitten hieman kulttuuripolitiikkaa, joka tätä nykyä on leikkauksia leikkausten perään.

– Sillä pienellä tuella, mitä on ollut, on ollut valtava merkitys. Tuen katoaminen on kuolettava isku suomalaiselle kulttuurille. Tukea pitäisi ehdottomasti nostaa siitä vanhasta, koska sen työllistymis- ja hyvinvointivaikutukset ovat merkittävät.

Poutanen arvelee, että heidän kuulijansa ovat osittain eri porukkaa kuin ne, jotka täyttävät konserttisalit.

– Tämä juttu tavoittaa esimerkiksi retkeilijöitä tai ehkä saa konserttisalikävijät retkelle. Ei sillä, etteivätkö he varmasti tekisi niin muutenkin, mutta ei taiteen tarvitse olla seinien sisällä, vaan matka sen äärelle voi muodostua osaksi taideteosta. Seiniäkin toki tarvitaan, mutta minulla ei ole aikoihin ollut yhtään hyvää ideaa, miten kohdata aidosti konserttisalissa ja kohtaaminen mua kiinnostaa eniten.

Poutanen pelkää, että nykytilanne pudottaa freelancerit ulkopuolelle. Palkkiot eivät entuudestaankaan olleet huipputasoa, vaan paljon on tehty rakkaudesta lajiin.

– Näkymä on synkkä. Katkerakin olen. Miten paljon laitetaan rahaa yritystukiin, jotka valuvat osinkoihin. Entä ne rahasummat, jotka upotetaan kaljaveron alentamiseen ja turkistarhaukseen.

– Mitkä ovat suomalaisuuden arvot? Olen syntynyt 1980-luvulla ja elänyt 1990-luvun lama-ajan ja ollut aina ylpeä Suomesta erityisesti hyvinvointivaltion vuoksi. Se onnistuttiin hoitamaan silloin vähemmillä rahoilla kuin nyt. Kulttuuri on mitä suurimmassa määrin mielenterveystyötä ja kaiken tämän ympärille rakennetun yhteiskunnan olennaisin perustus, Petra Poutanen sanoo.

* *

Yöpuolia

• la 3.5. klo 16.30–20.30 (esitys klo 18)
• su 4.5. klo 11.30–15:30 (esitys klo 13)
• su 4.5. klo 16.30–20:30 (esitys klo 18)

Lähdot Tampereen Vanhalta kirkolta (Keskustori). Ajat sisältävät matkan ja retkeilyn. Esityksen kesto noin 80 min.

• Lisäksi su 15.6. klo 11 Hervantajärven uimarannalla

Lisätietoja täältä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua