Vastauksia-kuoroesityksen tunnelmat vaihtelivat laidasta laitaan. Kuva: Johanna Peltola
MUSIIKKI | Petra Poutasen johtamat kuorot pitävät ääntä asioista, joista pitäisikin puhua enemmän. Väki-kuoron Kalliolle, kukkulalle, sillan alle -teos ottaa kantaa kodittomuuden teemoihin ja Tampereen Ihankaikkisen Kuninkaallisen Tuomiokuoron Vastauksia-esityksessä ”pyhä ja maallinen törmäilevät iloisesti räiskähdellen”.
Kulttuuriosuuskunta Uulun ja Operaatio Pirkanmaan yhteishanke Urbaanit katedraalit tuo Tampereelle monitaiteellisia kuoroteoksia, jotka ovat olleet loppuunmyytyjä.
Väki-kuoron teos Kalliolle, kukkulalle, sillan alle esitettiin syyskuun loppupuolella Tampereen Eteläpuistossa sijaitsevalla skeittiparkilla. Tampereen Ihankaikkisen Kuninkaallisen Tuomiokuoron Vastauksia-esitys nähtiin puolestaan Finlaysonin Vooninki-salissa marraskuun alussa.
Molempia kuoroja johtaa Petra Poutanen, joka on tehnyt ohjaustyötä Väki-kuoron teoksessa ohjaaja Antti Haikkalan kanssa. Urbaanit katedraalit -hanketta ovat tukeneet Taiteen edistämiskeskus ja Operaatio Pirkanmaa.
Väkikuoro esityspaikalla Eteläpuistossa. Kuva: Johanna Havimäki
Vastauksia-esitys oli vaikuttava kokonaisuus. Esitys sisälsi kuorolaulun lisäksi paljon muitakin elementtejä, kuten tanssitaidetta ja esitystaidetta. Kuoron laulu ja läsnäolo oli voimakasta ja vahvaa. Kuoron jäsenet ovat pitkän linjan musiikin ja kulttuurin ammattilaisia ja sen kuuli lopputuloksesta.
Esityksessä ei ollut mitään muita instrumentteja kuin ihmisen ääni, jos ei lasketa muutamaa rumpuna toiminutta kanisteria ja Petra Käpin soittamaa urkuharmonia. Esityksen vaikuttavuutta lisäsi koreografia, joka oli tanssitaiteilija, koreografi Reetta-Kaisa Iles’n suunnittelema.
Petra Käpin urkuharmoni oli Vastauksia-esityksen ainoa varsinainen soitin. Kuva: Johanna Peltola
Nimestään huolimatta esitys herätti minussa vastausten sijaan muutamia kysymyksiä, jotka lähetin Petra Poutaselle.
Kuoroesitysten syntyprosesseja Poutanen kommentoi näin:
– Ensimmäinen näistä (Kalliolle…) oli enemmän yhteisöllinen. Siinä kuorolaiset kirjoittivat myös lyriikkaa. Jonkin verran tehtiin yhteistyötä/konsultointia myös alan järjestöjen kanssa.
– Vastauksia taas oli tosi pitkälti minun valikoimaani sisältöä, jota pyörittelin dramaturgi Liila Jokelinin kanssa ympäri ämpäri. Jotain jätettiin pois ja joku aukko paikattiin ja rakennettiin kaari biiseistä. Sikäli porukka tietysti on vaikuttanut paljon, että biisien sovitukset on räätälöity tälle jengille, kuten tietysti myös liike. Ja niissä on hyödynnetty jengin henkilökohtaisia supervoimia.
Kuoro esiintyi suurimman osan ajasta yleisön ympäröimänä keskellä salia. Kuva: Johanna Peltola
Osasta Vastauksia-esityksen tekstejä huokuu työläisten kritiikki omistavaa luokkaa kohtaan. Teemat ovat ajankohtaisia edelleen. Elämme maailmassa, jossa kaikilla ihmisillä ei ole samanlaisia mahdollisuuksia itsensä toteuttamiseen tai samankaltaisia taloudellisia resursseja elämiseen.
Miksi ihmiset valitsevat vihan ja koston rakkauden sijaan? Näitä teemoja käsiteltiin Vastauksia-esityksessä. Ihmisen pahuutta tuotiin esiin ehkä siksi, että katsoja voisi peilata asiaa itsessään ja maailmassa yleisesti. Joissain kohdin esityksen sävy oli ironinen ja humoristinen. Perspektiiviä inhimillisiin teemoihin tuotiin laulamalla valon nopeudesta, avaruuden mittasuhteista ja matemaattisista yhtälöistä. Välillä puolestaan laulettiin Jumalaa ja hänen olemassaoloaan ylistäviä lauluja.
Kysyin Poutaselta, mistä nämä teemat nousivat ja hän vastasi:
– Koko jutun ideana on katsoa ihmistä ja ihmisen eriskummallisuutta. Esitys on täynnä vastinpareja. Jos ylistetään jumalaa, ylistetään myös perkelettä. Jos ylistetään kapitalismia, niin nautiskellaan myös sosialismin äärellä. Avaruudessakin käydään ja vaaditaan luopumaan uskosta.
– Ihmettelemme tätä ihmiseläintä, joka voi olla niin hellä ja rakastava ja samalla kykenee silmittömään väkivaltaan sekä omaa että muita lajeja kohtaan. Se seuraa sokeasti jotain totuutta ja on kuitenkin kykenevä vaihtamaan totuuttaan. Se kaipaa mystiikkaa ja rakastaa leikkiä. Esityksemme on itsetutkiskeleva kokonaisuus, jossa käytetään välineenä ihmisäänen kykyä koskettaa.
Ristiriitaisuus välittyi katsojalle, mutta kuitenkin päällimmäisenä on kokemus jonkinlaisesta yhteydestä muihin paikalla olleisiin katsojiin. Olemme yhdessä näiden ihmiskunnan vaikeiden ja haastavien asioiden äärellä. Voimme laulaa niistä, sanoa ne ääneen ja pohtia niihin ratkaisuja, mutta samalla kokea myös tietynlaista voimattomuutta maailman ristiriitaisuudesta. Yhdessä se on kuitenkin helpompi kestää.
Vastauksia-esityksen loppukohtaus. Kuva: Johanna Peltola
Näin Poutanen kommentoi yhdessä laulamista ja työtään kuoron johtajana:
– Ydinlinja on ollut se, että täytyy olla syvää sanottavaa, vaikka laulaminen jo sinänsä on mielestäni viisainta, mitä ihmiset voivat yhdessä tehdä. Se on tehokkainta rauhantyötä.
– Vastauksia-esityksen laulut ovat käytännössä pieniä maailmanjärjestyksiä, joilla ihminen on pyrkinyt saamaan tolkkua sotkuunsa ja sitten taas vaihtanut suuntaa. Kunpa joku vastaus olisi oikea.
Jatkossa molemmille konserteille pyritään saamaan uusia esityksiä. Yksi isompi etappi on vuodelle 2025, jolloin tehdään niin sanotun Metsäoopperan paluu entistä laajempana.
Johanna Peltola
* *
Kulttuurigaala lähestyy!
Kulttuuritoimitus on ehdokkaana Vuoden kulttuuriteoksi Suomen Kulttuurigaalassa. Voit kannustaa meitä kotisohvalta käsin Ylen suorassa lähetyksessä perjantaina 24.11.2023!
#kulttuurigaala #kulttuuri
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Pirkanmaan Saksofonifestivaalilla on tarjolla koulutusta, matalan kynnyksen harrastustoimintaa ja korkeatasoisia konsertteja
MUSIIKKI | Pirkanmaan Saksofonifestivaalin orkesteritapahtumassa eri-ikäiset ja -tasoiset soittajat kokoontuvat yhteen genre-rajoista välittämättä.
Samae Koskinen sanoo suoraan mutta ilman vihaa: ”En hakenut mitään sankarin viittaa, vaan nämä laulut oli pakko tehdä”
HENKILÖ | Samae Koskisen protestilevy Mä näin unta että kaikki meni hyvin on rohkea vastalause suomalaisen yhteiskunnan nykytilalle.
Palasia Mikko Kangasjärven elämän varrelta – elämäkerta paikallistuu mainiosti Tampereelle ja ajankuva on tarkka
HENKILÖ | Musiikin moniottelijan Mikko Kangasjärven muistia ei voi kuin ihmetellä. Niin tarkan ajankuvan tekee elämäkerrassaan Jäin yöksi.
Heidi Hassisen Tampere Biennalessa kantaesityksensä saava Sära syttyi koronakevään auringosta
KUUKAUDEN SÄVELTÄJÄ | Elektroninen ääni ja sen hyödyntäminen kiinnostivat Heidi Hassista siinä määrin, että hän opiskeli vuoden Wienissä elektroakustista säveltämistä.
