Uusia näkökulmia perinteisiin korttipeleihin – testissä Fishing ja Kultakopla

Fishing – käsi täynnä rapuja. Kuva: Mikko Saari

On perinteinen toimintatapa kehitellä kaupallisia korttipelejä perinteisiin korttipeleihin perustuen. Erityisesti erilaisia tikkipelejä on valtava määrä: BoardGameGeek-sivusto listaa pelkästään vuodelle 2024 uusia tikkipelejä 240 kappaletta. Joukossa on toki uusintapainoksia vanhoista peleistä, mutta määrä on silti suurempi kuin kovinkaan tikkipelifanaatikko ehtii käydä perusteellisesti läpi.

Muita perinteisiä korttipelejä versioidaan vähemmän. Pokerin elementtejä näkee sentään toisinaan, koska pokerikädet ovat varsin nokkela keksintö. Kultakopla-peli (Lautapelit.fi, 2025) ottaa lähtökohdakseen viime vuosikymmenten suosituimman pokeripelin, texas hold’emin, ja tekee siitä yhteistyöpelin. Kuulostaa kierolta, mutta homma toimii. Outojen pelien erikoismies Friedemann Friese puolestaan kehittelee Fishingissä (Lautapelit.fi, 2025) tikkipelin, jossa pelaajat saavat käyttöönsä uusia, parempia kortteja sitä enemmän, mitä huonommin pärjäävät.

Kumpikin näistä peleistä sopii oivallisesti sekä kokeneille korttipelaajille että satunnaisempaan kortinläpsyttelyyn vaikka kesämökillä. Kultakoplan yhteistyöpeli voi tuntua alkuun vieraalta, mutta houkuttelee pelin ääreen niitäkin, joita kilpaileminen ei kiinnosta.

* *

Ryöstökalastusta vai mato-ongintaa?

Fishing alkaa aivan tavanomaisesti: pelataan perinteistä tikkiä pakalla, jossa on neljä maata, joista mikään ei ole valttia. Pelissä on tavallinen maantuntopakko, eli jos joku aloittaa tikin punaisella, muidenkin on pelattava punaista jos voivat, ja isoin punainen kortti voittaa tikin. Voittaja kerää saaliin omaan verkkoonsa – tässähän ollaan merellä kalassa – ja aloittaa uuden tikin.

Tässä vaiheessa ei mitään outoa. Outous alkaa jaon päätteeksi. Pelaajat kirjaavat itselleen pisteen jokaisesta voitetusta kortista ja sekoittavat sitten voittamansa kortit uudeksi nostopakaksi, josta nostavat seuraavan jaon korttinsa (käsikorttien määrä kasvaa pelin edetessä). Pelaat siis seuraavan jaon niillä korteilla, jotka edellisessä jaossa voitit.

Vaan entäs jos et voittanut tarpeeksi kortteja? Sitten pääset merelle kalaan! Pelaajat, joiden kortit eivät riitä, saavat nostaa yhteisestä nostopakasta. Sieltä peliin tulee voimakkaampia kortteja: isompia numeroita, valttikortteja, ovelia nollakortteja ja poijuja, joilla voi sotkea peliä.

Mitä huonommin sinulla on mennyt, sitä enemmän saat nostaa pakasta. Todella hyvin menneen jaon jälkeen omassa nuotassa voi olla niin paljon saalista, että niillä pelaa koko loppupelin – hyvä juttu pisteiden kannalta, huono juttu muuten. Yhteinen pakka on kasattu siten, että päällä on heikompia kortteja ja pakan huvetessa peliin tulee koko ajan vahvempia kortteja. Huonosti mennyt jako tietää usein hyvää potkua seuraavaan jakoon.

Peli päättyy, kun tietty määrä jakoja on pelattu, tai kun yhteinen nostopakka loppuu – silloin meri on ryöstökalastettu tyhjiin. Fishing on kertakaikkisen kiero peli, jossa monetkaan normaalien tikkipelien lainalaisuudet eivät toimi. Samalla se on rakenteeltaan riittävän tuttu ja turvallinen, että tikkipelit tuntevalle sen säännöt opettaa puolessa minuutissa. Se on hauskasti kaoottinen, mutta ei liikaa: joskus yllätyksiä on liikaa ja hyvä tuuri korttien kanssa ratkaisee voittajan, mutta usein pelaamisessa on vähintään joku kontrollin aavistus. Kalastaminen vaatii kuitenkin sen hyväksymistä, että joskus kalaa ei vain tule.

* *

The Gang. Kehnohko 10–8 muuttui vähän paremmaksi täydennyttyään kymppipariksi. Kuva: Mikko Saari

Ryöstökeikka suuren maailman malliin

Kultakopla, alkuperäiseltä nimeltään The Gang, on heist-leffojen tyylinen pankkikeikka, jossa yritetään päästä käsiksi arvosaaliiseen. Keinona on yhteistyöpokeri, tarkemmin ottaen yhteiskorttipeli texas hold’em, jossa jokaiselle pelaajalle jaetaan kaksi salaista käsikorttia ja sen jälkeen pöytään yhteisiä kortteja. Ensin tulee kolmen kortin floppi, sitten yhden kortin turn ja lopuksi viimeinen kortti river. Jokaisella pelaajalla on siten käytössään seitsemän korttia, joista muodostaa paras mahdollinen viiden kortin pokerikäsi, eikä omia käsikortteja ole pakko käyttää, jos paras käsi on pöydässä.

Normaalisti pokerissa pidettäisiin panostuskierros jokaisessa välissä, mutta Kultakopla toimii toisin. Tavoitteena on lukea peliä ja tietää, kenellä on jaon lopussa paras pokerikäsi. Alkukierroksilla ei ole lopputuloksen kannalta väliä, mutta ne toki tuovat arvokasta lisätietoa.

Käsikorttien jakamisen jälkeen jokainen pelaaja nappaa pöydältä pokerichipin. Ne on numeroitu ykkösestä pelaajien lukumäärään asti, eli jokaiselle riittää yksi. Nämä pokerichipit ovat pääasiallinen keino, jolla pelaajat saavat kommunikoida keskenään: omista korteistaan ei saa puhua, mutta näkyvällä informaatiolla saa toki spekuloida, esimerkiksi mainitsemalla mahdollisia suoran- tai värinvetoja. Ottamalla pienimmän pelimerkin viestität, että uskot kätesi olevan kaikista huonoin. Isoin merkki kertoo, että uskot kätesi olevan paras. Merkkejä saa ottaa myös toiselta pelaajalta, ja ärhäkkyys, jolla niitä otetaan, kertoo usein jotain korteista.

Jokaisessa vaiheessa pelaajat ottavat uudet merkit. Aikaisempien kierrosten merkit jäävät näkyviin, joten tilanteen kehittyminen näkyy. Jos joku ottaa kahdella ensimmäisellä kierroksella pienen merkin, mutta turnin jälkeen nappaakin selvästi paremman merkin, on selvää, että kädessä oli silkkoa, mutta turnilla osui. Lopulta ratkaisevia ovat vain viimeiset pelimerkit: niiden pitää mennä tismalleen oikein, eli pelaajien käsien arvojärjestyksen on vastattava viimeisenä valittuja pelimerkkejä täysin. Toisinaan tämä on helppoa, toisinaan – jos kahdella pelaajalla on ihan melkein sama käsi – menee väistämättä vähän arvailuksi. Mutta mikäpä sen hauskempaa kuin saada tiukka paikka menemään oikein!

Peli tarjoilee vaihtelua ja vaikeustason säätöä lisäkorteilla. Niitä on kahta lajia, joista toinen helpottaa peliä ja toinen tuo lisävaikeutta. Näitä voi ottaa käyttöön eri tavoin; perusmalli on ottaa vaikeutuskortti, jos jako voitetaan ja helpotuskortti, jos jako hävitään. Tavoitteena on voittaa kolme jakoa ennen kolmen jaon häviämistä.

Kolminpelinä Kultakopla ei ole kovin kiinnostava, mutta neljästä kuuteen pelaajaa toimii oikein hyvin. Vaikeustaso nousee pelaajamäärän kasvaessa.

Kultakopla on erinomaisen koukuttava peli. Se on helppo opettaa kenelle tahansa, joka osaa pelata pokeria. Maistuuko se pokerihaille on sitten makuasia; toiset pitävät, toiset eivät yhtään. Myös sellaiset pelaajat, joilla on pokerista tavanomaisen hatara ymmärrys, pääsevät nopeasti kärryille, etenkin jos mukana on edes yksi pokerikädet paremmin osaava pelaaja.

Esittelin pelin yhdelle peliporukalleni, jossa osaaminen pokerista oli tällaista tavallista tasoa, ja lyhyen testaamisen sijasta innostuimme pelaamaan Kultakoplaa koko illan. Ensimmäiset kolme peliä hävisimme jokaisen jaon, mutta sitten klikkasi ja voittoja alkoi kertyä enemmän.

Mikko Saari
@msaari

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua