Julia Korkman Porin Kulturhuset Fiinissä. Kuva: Leena Reikko

1

Kulturhuset Fiini aukesi Porin keskustassa vasta alkuvuodesta, mutta on ehtinyt ilahduttaa jo useamman kerran.

Avarassa, valoisassa tilassa on kirjasto, kahvila ja konserttisali; tämän kevään ohjelmistossa on muun muassa musiikkia, teatteria ja taidetta todella moneen makuun.

Uuden kulttuurikeskuksen on rakennuttanut Svenska Kulturfonden i Björneborg (SKiB). Talo tarjoaa monenlaista mielenkiintoista molemmilla kotimaisilla kielillä ja on hieno lisä muuhun tarjontaan Porissa.

2

Kulturhuset Fiinissä esiintyi myös sosiaalipsykologi ja laulaja Julia Korkman, jonka Lauluja rikosrekisteristä oli hieno kokemus: koskettava konsertti ja samalla tietoisku rikostilastoihin, oikeuspsykologiaan ja kriminologiaan.

Ei ihme, että Korkman työryhmineen sai viime vuonna Suomen Tiedetoimittajain Liiton tiedeviestintäpalkinnon tehokkaasta tavasta kertoa tieteestä taiteen keinoin.

Lohdullista oli kuulla esimerkiksi, että maailma on turvallisempi paikka kuin ennen, ellei sotia ja muita väkivaltaisuuksia lasketa. Eikä edes nuorisorikollisuus ole noussut viimeksi kuluneina vuosina, vaikka jotkut poliitikot niin sanovatkin. Huolestunut kannattaisi olla siitä, että rangaistuksia halutaan koventaa, vaikka tutkimusnäyttö todistaa, ettei rikollisuutta niin saada kuriin.

Jokainen 18 kappaleesta tuki luentoa. Balladi Olavinlinnasta on malliesimerkki väärästä valasta, ja rakkauslauluna pidetty The Policen Every Breath You Take itse asiassa kertomus vainoamisesta.

Julia Korkman esiintyi muusikoidensa Aki Haurun, Teemu Mattssonin, Robi de Godzinskyn ja Kalevi Louhivuoren kanssa täydelle salille. Korkman vaihtoi sujuvasti suomesta ruotsiin ja takaisin niin, ettei sisältö koskaan kärsinyt ja oli ajoittain myös hauska. Armoitettu esiintyjä!

Arkielämässä Julia Korkman työskentelee erikoissuunnittelijana Euroopan kriminaalipolitiikan instituutissa sekä työelämäprofessorina Åbo Akademissa – mutta hienoa, että hän esiintyy myös laulajana!

3

Jatketaan Porilla. Laura Solan esikoisromaani Sadannella sivulla kuolee koira (Tammi, 2026) alkaa päähenkilö Ellan kokemuksilla Porin työllisyyspalveluista. Mieleen tulee vahvasti taannoinen tv-sarja Sisäilmaa. Molemmissa kuvataan absurdeja tilanteita, joissa työtön tuntee olevansa enemmänkin kiusattu kuin autettu – ja jotain tuttua niistä löytänee jokainen, jolla on kokemuksia työvoimapalveluista.

Päähenkilö Ella on vähävarainen ja pitkäaikaistyötön, yksityiselämäkin on ikävässä jamassa. Hänellä on muutama ystävä, mutta ei juuri muuta – kunnes hän saa mielettömän suuren lottovoiton. Sen turvin Ella alkaa siivota maailmasta pois ihmisiä, joiden ei hänen mielestään pitäisi saada elää.

Salo on tarkkailut yhteiskuntaa tarkasti ja kirjoittaa huomioistaan vetävästi ja kriittisesti, hetkittäin hyvinkin hauskasti mustan huumorin keinoin. Kirja on liioittelua alusta loppuun, mutta monessa Ellan ajatuksessa voi nähdä myös väläyksen nykyajastamme.

4

Aikoinaan opiskelin ja asuin Ruotsissa pitkään ja vanhasta tottumuksesta seuraan jonkin verran ruotsalaista mediaa.

Sekä aamu- että iltapäivälehtien kulttuurisivujen anti on Suomesta katsottuna hämmentävän ja kadehdittavan laaja.

Aftonbladetin kulttuuritoimituksen ajankohtaiskirje tulee sähköpostiini säännöllisesti. Maaliskuun alussa toimituksen päällikkö Karin Pettersson kommentoi Yhdysvaltojen ja Israelin hyökkäystä Irakiin (”Trumpilla ei näytä olevan aavistustakaan, mitä pirua hän Iranissa tekee”) ja mietti, mihin se mahdollisesti johtaa.

Aftonbladetin kirjallisuuspalkintoa on jaettu vuodesta 1957 ja tänä vuonna sen sai Maria Maunsbach romaanista En magisk man. Vuodesta 1984 Aftonbladet on jakanut kulttuuritoimittajille tarkoitettua Liffner-stipendiä, joka tänä vuonna meni Dagens Nyheterin elokuvakriitikolle Kerstin Gezeliukselle.

Kulttuurikirje jatkaa pohtimalla ilmastoaktivismia, kahden tukholmalaismuseon sulkemista ja vetää yhteen menneen viikon kulttuurisivujen aiheita: Epstein, hiihtotapahtuma Vasaloppet, Palmen murhan 40-vuotispäivä, uusi ooppera Selma Lagerlöfista ja tv-sarjojen muuttuminen kännyköihin sopiviksi.

Lisäksi kulttuurikirje vinkkaa aiheista Britannian, Nepalin, Saksan ja Yhdysvaltojen medioissa.

5

Mutta osataan Suomessakin! Yle Radio 1:n Kulttuuriykkönen tarjoaa harvinaisen kiinnostavia, suoria studiokeskusteluita, joissa niissäkin kulttuuri ymmärretään laajasti.

Yhden helmikuisen viikon aikana aiheina olivat luontosuhde muinaisessa Pohjolassa, homoseksuaalinen lätkäromantiikka, kauhuelokuvat, Raamattu lyömäaseena Lähi-idän kiistoissa, neuletaide, myytti yksisarvisesta… ja aina perjantaisin kuullaan lähetys, jossa ruoditaan menneen viikon aiheita.

Kulttuuriykkösen toimittajat ovat rohkeita kyselijöitä, jotka todella kuuntelevat haastateltaviaan ja tekevät jatkokysymyksiä – tällaista virkeyttä jää usein kaipaamaan television ajankohtaisohjelmissa.

Mielenkiintoista myös seurata, mihin Helsingin Sanomat päätyy tehdessään muutoksia kulttuurisivuilleen. Esimerkiksi kirja-arvosteluja lisätään, mutta etukäteen on kerrottu myös, että lehti haluaa osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun nykyistä enemmän juuri kulttuurisivuillaan. Vastaava päätoimittaja Erja Yläjärvi on sanonut, että Suomi tarvitsee ”näkemyksellistä kulttuurikeskustelua enemmän kuin koskaan”. Tästä on helppo olla samaa mieltä.

Leena Reikko

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua