Tuhannen ja sadan sivun tarina saa hienon lopun – arviossa Tulevaisuuden arabi 6

Kuvat: Kimmo Ylönen. Piirrokset: Riad Sattouf

Täydellinen poika syntyy vuonna 1978. Hänellä on platinanvaalea tukka ja koiranpennun kirkkaat silmät. Äiti on ranskalainen. Isän kotimaa on Syyria. Pojasta pitää tuleman tulevaisuuden arabi.

Äiti työntää isän läpi Sorbonnen yliopistosta. Isä on korkeakoulutettu ja kunnianhimoinen. Hän on myös tekopyhä ja avoimen rasistinen. Isä rakastaa, mutta on myös itsevaltainen ja julma perhettä kohtaan. Suhteensa uskontoon hän kokee moderniksi ja maallistuneeksi. Isä syö sikaa ja juo viiniä. Pojan päähän hän paukuttaa koraanin oppeja.

Isälle löytyy lupaava työpaikka Libyasta, missä muuan Muammar Gaddafi häärii pääministerin toimessa. Perheen arki Pohjois-Afrikassa on parhaimmillaankin karua, mutta isä palaa halusta olla mukana rakentamassa hallinnon muotoilemaa utopiaa. Vasta kun maassa aletaan toteuttaa kokeilua, jossa oppia saaneet vaihtaisivat töitä kouluttamattomien kanssa, suostuu isä pakkaamaan laukut. Perhe palaa Bretagneen.

Pian matka jatkuu isän kotimaahan Syyriaan. Poika saa kokea kovia. Serkut määrittelevät puoliranskalaisen blondin juutalaiseksi ja rääkkäävät tätä armotta. Yhteiskunnan eriarvoisuus ja sukupuolten aseman epätasa-arvoisuus on niin räikeää, että lapsikin sen huomaa. Maan johtaja Hafez al-Assad on kenties Gaddafiakin kammottavampi ruorimies.

Äiti näkee miten pikku koululaiset rääkkäävät koiranpennun hengiltä ja kieltäytyy laittamasta lastaan samaan opinahjoon. Perhe poikkeaa taas toviksi Bretagneen, mutta koulutielle lähdetään sittenkin Syyriaan. Isä yrittää ylläpitää modernin miehen kuvaa, mutta sulaa oman äidin ja isoveljen seurassa lähes lapsen kaltaiseksi ja antaa periksi niin sanotuille perinteisille arvoille.

Perhe jakaantuu, kun isä vastaanottaa työpaikan Saudi-Arabiassa. Äiti vie lapset Bretagneen. Uskonnollisen ristivedon kanssa kamppaillut isä kääntyy omissa oloissaan islamin tiukemman tulkinnan suuntaan. Aviopari ajautuu välirikkoon. Isä kaappaa perheen säästöt ja nuorimman pojan Lähi-itään. Äiti jää kahden lapsen kanssa Ranskaan.

Poika nousee nuoruuden kynnykselle Rennesissä. Hän kiinnostuu sarjakuvista ja spiritismistä. Äiti saa lopulta avioeron ja kaikkien lasten huoltajuuden. Ranskassa vieraileva isä tavataan sattumalta. Hän yrittää taivutella perheen taas mukaan Syyriaan, mutta joutuu pettymään ja lupaa tuoda nuorimman lapsen takaisin äidin luo.

Voiko edes presidentti auttaa perhettä pulassa.

Sarjakuvataiteilija Riad Sattoufin elämä syntymästä murrosikään on tarkkaan tallennettuna Tulevaisuuden arabi -sarjan viiden ensimmäisen kirjan yhteensä lähes tuhannella sivulla. Sarja on käännetty 23 kielelle. Se on voittanut koko joukon palkintoja. Myyntiä on kertynyt yli kolme miljoonaa nidettä.

Kuudes kirja Lapsuus Lähi-Idässä (1994–2011) (suom. Saara Pääkkönen; WSOY, 2023) on sarjan päätösosa. Nyt pysytään Ranskan maaperällä. Syyriaan olisi liian vaarallista matkustaa ja loppuun poltetun äidin epätoivoiset yritykset saada kadonnut lapsi takaisin vain turvottavat huijareiden pankkitilejä.

Päähenkilöstä on tähän mennessä varttunut hintelä, piipittävällä äänellä puhuva nuorukainen, jota eivät huutelijoiden mielestä tytöt kiinnosta ja josta tytöt eivät kiinnostu. Lukio tulee loppuun suoritetuksi. Edessä häämöttää epävarma tulevaisuus ja asepalvelukseen astumisen uhka.

Toinen päähenkilö, fyysisesti poissaoleva isä naputtaa kaiken aikaa punaisessa kuplassa pojan pään vierellä. Kautta koko sarjan niukkaa, selkeäviivaista piirrosta on sävytetty muutamalla värillä. Värit edustavat paikkoja ja tunnetiloja. Punainen yhdistyy äänekkääseen puheeseen, vaaraan ja väkivaltaan.

Sarjakuvia lukevan yleisön onneksi poika pääsee maakuntasarjan taidekouluun, mistä matka jatkuu pääkaupunkiin kuulun Gobelins-koulun animaatio-osastolle. Pariisi voi olla paha paikka siinä missä Tripoli tai Damaskos. Kämppä on kurja, köyhyys painaa ja kaduilla hiihtää ihme hiippareita.

Päähenkilö rakkauden kaupungissa.

Liikkuvan kuvan sijaan poika keskittyy kuvittamiseen ja sarjakuvaan. Aika taidekoulussa taustoittaa hienosti tulevan suurteoksen syntyä. Piirtäessään poika on tutun äärellä, mutta samaan aikaan välineen rajat laventuvat. Sarjakuva voi kertoa metsän sinisestä pikkuväestä, mutta se voi olla myös omaelämäkerrallinen ja dokumentaarinen. Sarjakuva voi olla vakavasti hauska.

Palkallista työtäkin löytyy. Ensimmäisille sarjakuvafestivaaleille matkaavan nuoren tekijän nimi on asemalla odottavan avustajan kyltissä vielä väärin kirjoitettu, mutta kun menestystä alkaa kuin varkain tulla, sitä tuleekin sitten palkintoja satamalla. Riad Sattouf on julkaissut melkoisen määrän nimikkeitä, joista monet ovat niittäneet mainetta kansainvälisesti. Hän on myös voittanut parhaan esikoiselokuvan César-palkinnon.

Tulevaisuuden arabi on kuitenkin miehen suurtyö. Se on tarina, joka tekijän oli pakko kertoa. Kirjassa viitataan varhaisiin, omaelämäkerrallista aihetta sivuaviin ideoihin, mutta tätä työtä varten pojan piti varttua riittävästi vuosia. Piti löytää kertojaääni ja oikea piirrostyyli. Piti löytää myös apua.

Kirjassa nousee isoon osaan oikeaan osunut terapeutin valinta ja vuosia kestänyt yhteistyö. Ilman istuntoja ullakkovastaanotolla koko sarjaa tuskin olisi syntynyt.

Ahdistus painaa.

Animaatio-opinnoista on ollut hyötyä. Piirrosjälki on pysynyt tasaisen varmana ja korkealla tasolla kautta kuuden kirjan. Kautta sarjan Sattouf on myös pystynyt ihmeen hyvin ottamaan käyttöön eri-ikäisen päähenkilön katseen. Hän sukeltaa lapseen ja velloo nuorukaisessa kuin sulattaen pois vuosia aikuisen tekijän ja nuoremman kertojan välistä. Kun täysi-ikäinen taiteilija sitten saavuttaa menestystä, kerronta tuntuu hyytyvän ja siihen tulee hieman ansioluettelon tuntua. Tekijä on uurastanut pitkään menneisyyttä järjestäen. Kenties kuuluisa ja palkittu taiteilijaminä on vielä vähän vieras olento.

Kirjassa puhutaan myös sarjan lopettamisesta. Tekijä miettii millainen olisi hyvä loppu. Voisiko tarinan päättää jokin tapahtuma Ranskassa asuvan perheen parissa? Pistäisikö pisteen vuonna 2011 Bashar al-Assadin hallintoa vastustaneesta kansannoususta alkanut Syyrian sisällissota ja sen jalkoihin jäävän perheen puoliskon kohtalo? Näyttelisivätkö isä ja tämän kaappaama veli loppukohtauksessa?

Kuudes kirja voi aivan hyvin olla ensimmäinen, johon lukija tarttuu. Sarjan jokainen osa on upeaa kirjallisuutta ja sarjakuvataidetta. Yhdessä kirjat muodostavat ainutlaatuisen kokonaisuuden. Saamme seurata pojan kasvua isän ja äidin kylvämästä ihmisen ideasta itsenäiseksi aikuiseksi, joka ottaa elämänsä tarinan omakseen ja löytää työkalun, jonka avulla jakaa se kanssamme. Lavea kertomus perheen kamppailusta paljastaa yksilöä suuremmat voimat työssään ja setvii lähihistorian solmuja. Yhtä kaikki, aika ei pysähdy, ihmiset jatkavat elämäänsä, mutta tekijä tunnistaa hyvän lopun, kun sellainen tulee kohdalle.

Kimmo Ylönen

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua