Jalava jatkaa tieteissarjan julkaisua pitkän tauon jälkeen – arviossa Jeff Hawken Ylivaltias

Kuva: Kimmo Ylönen, piirros Sidney Jordan.

”Tämä olento on alikehittynyt, vähän tietävä, ahne, äkkipikainen, tunteikas, älykapasiteetiltaan vajaa ja harhaluuloihin taipuvainen.”

Lausunnon antaja on kahdella jalalla kävelevä verkkosilmäinen hybridi-hyönteinen, joka on juuri hypännyt hyperavaruudesta ja asettanut kartionmuotoisen aluksensa Saturnusta kiertävälle radalle. Puheena on järjestelmän kolmannella planeetalla pesivä kädellinen. Rupuisen rodun joukossa on kuitenkin yksi ylitse muiden.

Ison-Britannian Kuninkaallisten ilmavoimien entinen pilotti Robert Jeffrey ”Jeff” Hawke joutui onnettomuuteen tehtävää suorittaessaan. Apuun rientäneet galaksien takaisen rodun valo-olennot korjasivat lentäjän kuntoon. Samalla loistavat muukalaiset paransivat miehen ominaisuuksia lähemmäs omaa tasoaan. Älyllisesti muita primitiivejä kehittyneempi yksilö saa hoitaakseen avaruushallinnon hankalampia asioita. Häntä kuuntelevat jopa ministerit, melkein.

Jeff Hawken hahmon loi piirtäjä Sidney Jordan yhdessä kavereidensa Eric Sousterin ja Jim Gilbertin kanssa. Kaikki kolme olivat entisiä RAF:n pilotteja itsekin. Jordanin toteuttama sarjakuva ilmestyi Daily Express -sanomalehdessä helmikuusta 1955 huhtikuuhun 1974. Jaksoja kertyi kokoon 6 474 liuskaa.

Jeff Hawke liitetään usein parhaiden tieteissarjakuvien listaan, mutta kotimaassaan ja muualla englantia puhuvassa maailmassa se jäi syrjään kirkkaimmasta valokeilasta. Suurimman suosion sarja saavutti Italiassa, Ranskassa, Ruotsissa ja entisessä Jugoslaviassa.

Suomessa Uusi Kuvalehti julkaisi sarjaa lähes tuoreeltaan 1950-luvun lopussa. Nimeksi väännettiin ”Rakettilentäjät”. Agentti X9 -lehdessä Jeff Hawke seikkaili kolmella vuosikymmenellä uudelleen taitettuna ja leikeltynä.

1980-luvun puolivälissä Jalava julkaisi kolme kirjaa. Pehmeäkantisia, liimaselkäisiä kirjoja voi etsiä antikvariaateista. Todennäköisesti ne maksavat enemmän kuin tämä uusi, koviin kansiin sidottu komistus.

Jeff Hawke ja leijuva silmäolento pitävät neuvoa.

Uudessa kirjassa on kuusi seikkailua vuosilta 1960–1962. Näihin aikoihin Jordan teki sarjaa käsikirjoittaja William Pattersonin kanssa. Vuonna 1956 alkanutta ja 1960-luvun luvun loppuun jatkunutta yhteistyöjaksoa pidetään sarjan huippuaikana. Aikuinen maku ja älykkyys mainitaan usein tämän aikakauden tarinoiden arvioissa.

Kuten käsikirjoittaja kertoo piirtäjälle jutun juonen, lukijan vie tarinan viereen vanha vihtahousu, joka kertoo avaruusjuttuja pikkupirulle. Asiaan mennään alusta asti, eikä rivin ensimmäistä ruutua jatkossakaan tuhlata vanhan kertaamiseen, kuten junnaavammissa sanomalehtisarjoissa on tapana.

Ruutuja on jonossa yleensä kolme. Tarinaa kuljettavat paljon puhuvat hahmot. Avaruuden maisemakuvissa on rauhallinen tunnelma. Tieteellistä vaikutelmaa luodaan numerotiedoilla. Etäisyyksien vaihteluväli on senttimetreistä miljooniin kilometreihin ja valovuosiin. Aikaa kuluu minuuteista muutamaan olidiin.

Rapu panee ranttaliksi.

Sädepyssyillä ei paljon suhautella. Räjähtävä toiminta kuvataan usein laajakankaalla, koko rivin mittaisessa vaakakuvassa. Silloin saattaa tuhoutua kokonainen avaruusalus tai planeetta. Tuolloin tällöin on riville sovitettu kaksi kuvaa tai ruutu ilman reunaviivoja. Kirjan mittaan järjestettynä liuskoista syntyy hienoja, eloisia sivukokonaisuuksia.

Jeff Hawken alkuperä sanomalehtisarjana voisi unohtua, jos päähenkilön nimi ei esiintyisi joka rivin ensimmäisessä ruudussa.

Sidney Jordan piirsi upeaa viivaa. Hahmot mustavalkoisissa ruuduissa ottavat tarkoin mietittyjä ilmeitä ja asentoja. Tausta ovat täynnä yksityiskohtia. Runsas ja taidokas rasterin käyttö tuo kuviin lähes valokuvamaisen toden tunnun.

Melkein 70 vuotta sitten luotu sarja on aikansa kuva. Iso-Britannia oli vielä mahtimaa ja Lontoo sijaitsi kaikkeuden keskipisteessä. Kansainyhteisön käytännöt ja byrokratia toistuvat toisissa galakseissa. Sarjassa on paljon arkista tuttua ja siihen liitettyä avaruushuttua.

YK:n yleiskokouksen kyky ratkaista pyövelin kulkutiellä makaavan maapallon ongelmia näyttää kyseenalaiselta. Salissa ei näy yhtään naista, mutta edistyksellisessä sarjassa puheenjohtaja on värillinen. Valokuvia kehitetään. Puhelimessa on luuri ja johto. Ainetta siirtävässä laitteessa on käämi.

Meille jo mennyttä tulevaisuutta.

Jeff Hawke on usein hieman sivussa tarinan polttopisteestä ja hänen rinnallaan nähdään vähän muita vakiohahmoja. Naisia sarjan sivuilla esiintyy erittäin vähän, mutta näiden roolit eivät ole välttämättä vähäisiä. Siivoojan, sihteerin ja ”universaalisti haviteltavan” naisen lisäksi kohdataan Laura ja rämäpäinen rosvopilotti Prossit. Edellinen on ihmisistä se, joka viestii vieraan rodun kanssa. Jälkimmäinen jallittaa avaruuskyttiä raketinrähjän runkoon piilotetun tehokkaan tekniikan turvin ja vaikuttaa Tähtien Sodan Han Solo -hahmon ilmeiseltä esikuvalta.

Kertomuksen keskeisimpiä osia näyttelevät toisista tähtijärjestelmistä tulleet muukalaiset. Rodut ja lajit ovat monet, mutta avaruuden asukit muistuttavat jotain maassa elävää otusta tai ovat olemukseltaan sen osia. Kaikkialta maailmankaikkeudesta löytyy ihmistä korkeammalle tasolle ennättäneitä lajeja. Näistä jotkut ottavat siirtomaaisännän ottein komentoonsa vähemmän kehittyneitä ja manipuloivat kokonaisten avaruusetnisten populaatioiden kohtaloita.

Olennot käyttäytyvät yleensä ihmeen ihmisiksi, pelaavat shakkia maailmankaikkeuden pääkaupungissa, antavat alukselle nimen kreikkalaisten aakkosten mukaan ja haukkuvat vastustajaa koiraksi.

Useammassa tarinassa esiintyvä intergalaktinen roisto Chalcedon on avaruuden ilopilleri. Kelmi kiroilee kuin kapteeni Haddock. Hepun puhekuplia on hauska huudahdella ääneen.

Alkuaikojen Jeff Hawke lähti liikkeelle hyvin myyvästä ja koetellusta sankari vastaan konna -asetelmasta. Sarjan olisi voitu sijoittaa vaikka villiin länteen, jos ei ilmailutekniikkaa opiskellut Jordan olisi nauttinut niin kovasti keksiessään avaruusaluksia ja kuvitellessaan kummia muukalaisia.

Sarjan on satiirilla maustettu ja parhaimmillaan ihanan älyvapaa. Yhdessä jaksoista keskeinen tapahtumapaikka on ministerin tohveli. Jeff Hawken kanssa viihtyy kippari Prossitia lainaten, ”kuin lieju laskiämpärissä”

Kimmo Ylönen

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua