Holodomor – Työväenmuseo Werstaan näyttely Ukrainaan 1930-luvulla tehdystä nälänhädästä

Kuva: Nikolai Bokan / Sectoral State Archive of Security Service of Ukraine

Holodomor-näyttely Tampereen Työväenmuseo Werstaalla 11.5.2025 saakka.

Huonosti käyttäytyvä luonto tulee ensimmäisenä mieleen, kun miettii nälänhätien syitä. Euroopassa koettiin 1600-luvun lopulla pienen jääkauden kylmää ja nälkää. Perunarutto tuhosi sadot Irlannissa 1840-luvulla. Parikymmentä vuotta myöhemmin tulivat syyskylmät Suomeen liian aikaisin ja aiheuttivat suuret nälkävuodet.

Kehittyvissä maissa ja esiteollisella ajalla luonnon oikut olivat nälänhätien syy tai ainakin sytyke. Täyteen tappavaan mittaan yltääkseen nälänhätä tarvitsi jo tuolloin ihmisen apua. Vaan luontoahan se on ihmisenkin luonto. Nääntyvästä Irlannistakin vietiin koko ajan elintarvikkeita emämaa Britanniaan ja muualle Eurooppaan.

Kansanmurhasta voidaan puhua, kun politiikka ja ideologia ovat nälän keskeisiä aiheuttajia. Kiinassa puhemies Mao masinoi suuren harppauksen sivutuotteena kymmeniä miljoonia ihmisiä tappaneen nälän. 1980-luvulla saimme katsella televisiosta äärimmäistä nälkää kärsiviä etiopialaisia. Autoimme kuivuuden kurittamaa maata muusikoiden johdolla. Samalla Etiopian päämies myi viljaa ulos ja osti avustusrahoilla aseita. Pohjois-Korean kansalaiset ovat 2000-luvulla nääntyneet nälkään juuri kenenkään näkemättä.

Kuva: Nikolai Bokan / Sectoral State Archive of Security Service of Ukraine

Vuosina 1932–1933 Neuvostoliittoa koetteli nälänhätä, jota ei aiheuttanut kuivuus tai kylmyys. Syyllinen oli huonosti käyttäytyvä ihminen. Nuori valtiokokeilu teki nopeita liikkeitä. Punaista tulevaisuutta maalattiin isolla pensselillä. Maatalous kollektivisoitiin kovalla kiireellä keinoja kaihtamatta. Suuren suunnitelman toteuttamiseen tarvittavaa ulkomaanvaluuttaa hankittiin muun muassa viljaa myymällä. Josef Stalinin johtama hallinto asetti kohtuuttomat kiintiöt ja täytti ne pakolla. Elintarvikkeiden kätkemisestä ja vastarinnasta rankaistiin leirituomioin ja teloituksin.

Erityistä huomiota Stalin kiinnitti Ukrainan sosialistiseen neuvostotasavaltaan. Siltä kulmalta oli kuultu eriäviä mielipiteitä. Politbyroon sihteeri Lazar Kaganovitš ehdotti pomolleen maatalouden kollektivisoinnin ja kansanmurhan yhdistämistä. Syksyllä 1932 Moskovan hallinto katkaisi avun saannin mustalle listalle asetetuilta tiloilta, kyliltä ja kokonaisilta kaupungeilta. Samaan aikaan pakko-ottoja lisättiin ja ihmisiä kiellettiin poistumasta alueelta. Synnytetty nälänhätä sai nimen ukrainan kielen sanoista holod, nälkä ja mor, tuho.

Työväenmuseo Werstaalla syyskuussa avatussa Holodomor-näyttelyssä on esillä 44 mustavalkoista valokuvaa. Nikolai Bokan tallensi negatiiveille oman perheensä kohtaloa Pohjois-Ukrainan maaseudulla. Itävaltalainen Alexander Wienerberger työskenteli kemian tehtaan teknisenä johtajana Harkovassa ja kuvasi hätää kaupungin kaduilla.

Suomessa ennen näkemättömät kuvat on saatu näyttelyyn kanadalaisen Holodomor Research and Education Consortium -tutkimusyksikön kautta, jonka kanssa Työväenmuseo Werstas on tehnyt yhteistyötä kansainvälisessä Heritages of Hunger – Nälkä ja nälänhädät eurooppalaisena kokemuksena -hankkeessa vuodesta 2019 lähtien.

Kuva: Alexander Wienerberger / Wienin arkkihiippakunnan arkisto

Näyttelyn ensimmäinen otos näyttää luokkakuvalta. Eturivissä istuu vakavia miehiä ja naisia. Toisessa rivissä joku hymyilee kameralle. Yksi kehtaa virnistää. Eturivissä istuvat kuolemaantuomitut. Heidän takanaan seisovat asemiehet. Näiden takana olevat ihmiset näyttävät siltä kuin eivät vielä tietäisi paikkaansa.

Pieniin ryhmiin seinille ripustetut kuvat eivät ole kovin kookkaita. On mentävä lähelle. Useimmissa kuvissa on paljon tilaa kohteen ympärillä. Kadulla makaa kuollut. Portailla makaa kuollut. Joissain kuvissa kuolleen ympärille on kerääntynyt pieni ryhmä. Toisiin ruutuihin on valottunut ohi kulkevia ihmisiä. Yhdessä neljän kuvan sarjassa kuvaaja on seurannut nälkään kuolevan miehen hidasta hiipumista kuuden päivän ajan. Eniten väkeä on kuvissa, joissa massat kerääntyvät jonottamaan syötävää.

Muita suuremmassa kuvassa Nikolai Bokan seisoo itse poikansa haudalla. Kuva on asetettu niin, että katsoja seisoo surevan isän rinnalla. Tärkeä kuva on myös se, jossa pakko-ottoja toimeenpannut ryhmä nojailee saaliskärryjen vieressä. Ihmisiltä nämäkin näyttävät.

Kuvien lisäksi salin seinillä on lyhyitä tekstejä. Holodomor Research and Education Consortiumin 2000-luvulla keräämän muistitiedon katkelmista piirtyvät mieleen karmeimmat kuvat. Näyttelyn ainoalla videolla vanha mies kertoo, kuinka hän löysi kaksikymmentäkaksi maukasta sorsanmunaa. Hän kertoo myös miten ihmiset laahustivat leipomon liepeille katsomaan ja nuuhkimaan leipiä ja kuolivat niille sijoilleen.

Seinäkkeellä kahtia jaettuun saliin viritetty näyttely on asiallinen, melkein karu. Nälkään ei kuolla kovalla kiireellä, hurmeen roiskuessa ja jylinän säestyksellä. Kuolema korjaa hiljaista satoaan, ja tämä tosiasia välittyy näyttelystä hyvin. Tiiviissä kokonaisuudessa kuvien voima ei huku myöskään määrään.

Neuvostoliitossa 1930-luvun nälänhädästä sai puhua vasta viisikymmentä vuotta myöhemmin Mihail Gorbatšovin avoimmuuspolitiikan aikana. 2000-luvulla Euroopan parlamentti ja yli kolmekymmentä valtiota Suomi mukaan lukien on tunnustanut Holodomorin kansanmurhaksi. Nyky-Venäjä vaikenee asiasta ja jälleen kerran Ukrainaa kurittaa huonosti käyttäytyvä Moskovan Kremlissä asuva mies.

YK:n mukaan ruokaa tuotetaan tällä hetkellä 10 miljardin ihmisen tarpeisiin. Nykyisinkään ravinto ei jakaudu tasaisesti. Tänä vuonna lähes 282 miljoonan ihmisen on laskettu kärsineen akuutista nälänhädästä.

Sään ääri-ilmiöt aiheuttavat nälkää, mutta suurin syy hätään ovat ihmisen kokoon keittämät konfliktit. Mitä pannaan suuhun Sudanissa? Mitä katetaan pöytään Gazassa?

Kimmo Ylönen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua