Asterix ja aarnikotka on rehevä seikkailu routaisessa maisemassa – Sarmaatiassa samotaan ja skyytit saavat kyytiä

Kautta Teutateksen! Mehän tunnemme nuo rekiretkeilijät.

Tarinan nimihenkilö Asterix on varreltaan pieni, mutta järjenjuoksultaan joutuisa soturi, ”viinen terävin nuoli”. Asterixin rinnalla kulkee vastakohtainen kaveri, jättiläisen mittainen, korkeintaan salaviisas Obelix. Miehet kuuluvat nykyisen Ranskan luoteisessa nurkassa sijaitsevaa kylää asuttavaan, pahamaineisen uppiniskaiseen gallialaiseen heimoon. Eletään vuotta 50 eKr. Kylän väki pitää puoliaan koko läntisen Euroopan valloittanutta suurvalta Roomaa vastaan.

Gallialaiset soturit tavataan lumisessa maisemassa kaukana kotoa. Samassa reessä kyyhöttää nuhanenäinen tietäjä Akvavitix. Hän taitaa valmistaa voittamattomaksi tekevän taikajuoman, jonka avulla on mahdollista pitkittää vastarintaa neljän sotilasleirin piirittämässä kylässä. Obelixin sylissä matkustaa pieni koira, Idefix nimeltään. Tietäjän kansainväliset kontaktit muinaisessa tiedemaailmassa ovat tuoneet joukkion itään, yli Rooman valtakunnan ja sen ikuiseksi mainitun pääkaupungin ympärille määritellyn tunnetun maanpiirin. Sarmaattien shamaani on lähettänyt avunpyynnön.

48 sivun vakiomittaan toteutettu Asterix ja aarnikotka (Story House Egmont, 2021) on suoraviivainen seikkailu. Gallialaisiin viitataan sanalla sankari. Vastapuolella ovat roomalaiset ja näiden kolonialistiset pyrinnöt. Kenturio Autenticuksen rinnalla sotilasosaston kärjessä ratsastavat opportunistinen maantieteilijä ja eläintaisteluihin erikoistunut gladiaattori.

Retkikunnan tehtävä on löytää ruukun kylkeen kuvattu taruolento. Aarnikotka on puoliksi leijona ja puoliksi kotka. Sekaeläimen pään päällä heiluvat hevosen korvat. Uljas ja eksoottinen peto olisi vielä kirahviakin kovempi vetonaula suuren sirkuksen areenalle keisarin mainetta mainostamaan. Sarmaateille aarnikotka on täyttä totta ja kaiken lisäksi pyhä. Yhteenotto on väistämätön.

Jean-Yves Ferrin kirjoittama kertomus on aineksia pullollaan. Tarinassa törmäytetään kulttuureja, tartutaan uskoon, taikauskoon ja tieteeseen. Soturi kipuilee vanhemmuuden kanssa. Sarmaatti-amatsonit kääntävät nurin perinteisiksi mielletyt sukupuliroolit. Soturin sydäntä korventavat romanttiset kipunat. Albumin sivuilla vilisee viittauksia, ihmiskauppa, Game of Thrones, korona… Varsinkin roomalaisten rivisotilaiden nurina on maukasta sanailua, mutta kaiken paljoudessa jutut pakkaavat puuroutumaan jonnekin ilotulituksen ja itsetarkoituksellisuuden välimaastoon.

Suomentaja Mirka Ulanto on tehnyt hyvää työtä ja päässyt myös herkuttelemaan kotimaan yleisöön osuvilla sutkauksilla. Olisi hauska tietää huusivatko sumussa tungeksivat roomalaiset albumin alkukielellä tähän aikaan osuvasti: ”Turvavälit! Pidetään turvavälit!” Roomalaisten ja Etelä-Venäjän, Ukrainan ja Unkarin aroilla asuneiden sarmaatti-paimentolaisten nimiin liittyviä vitsejä piisaa. Muutama malliksi: Maantieteilijän nimi on Madventurus, viinaa polttaa Nazdarovjine ja puusepän ammattia harjoittaa Epoksine.

Didier Conradin piirros on varmakätistä ja viitseliästä. Thierry Mébarki tekee hyvää, konstailematonta väritystyötä. Kuvat ovat täynnä yksityiskohtia. Näistä osa palvelee tarinan kuljetusta, osa tekee epookkia ja osa rikastaa tarinaa keskipisteen pielessä. Sivut on jaettu selkeästi rajattuihin ruutuihin. Paikoitellen tehosteääni – kraaaak, tsak, krunts – tai terävä esine, miekan- tai keihäänkärki, puhkaisee rajaviivan. Tarpeettoman tuntuinen tehoste lisää levotonta vaikutelmaa.

Kaiken kaikkiaan sivut ovat täynnä. Puhekuplia on paljon. Toimintaa on paljon. Runsaasta henkilögalleriasta voi poimia erikseen esiin roomalaista osastoa opastavat skyytit. Kaksikko puhuu puhdasta matkaopasta. Ylenmääräisyys on tarinan ongelma. Kerronta ei kaikessa melskeessä mahdu hengittämään.

Roomalaiset saavat taas tuta kylmää kyytiä.

”Goscinny ja Uderzo esittävät Asterixin seikkailut”. Pikku soturi painettiin ranskalaisen Pilote-lehden sivuille ensimmäisen kerran lokakuussa 1959. 42 vuotta myöhemmin, lokakuussa 2021, julkaistiin jo 39. Asterix-sarjakuva-albumi. Se ilmestyi samaan aikaan seitsemällätoista kielellä. Suomenkielinen laitos julkaistiin Helsingin Kirjamessuilla.

Sarjan luojat tekivät yhdessä 24 albumia ja joukon lyhyempiä kertomuksia. Goscinnyn kuoleman jälkeen Uderzo ahkeroi yksin vielä yhdeksän seikkailua. Vuonna 2011 hän ilmoitti jäävänsä eläkkeelle ja siirsi soihdun uusille tekijöille. Asterix ja aarnikotka on viides kaksikon Jean-Yves Ferri ja Didier Conrad kirjoittama ja piirtämä tarina.

Asterix on suuri ranskalainen vientiartikkeli. Edellinen albumi Asterix ja Vercingetorixin tytär myi yli viisi miljoonaa kappaletta. Kaikkiaan Asterix-sarjakuva-albumeita on myyty yli 385 miljoonaa kappaletta. Sarjakuvan lisäksi painotuotteita löytyy kuvakirjasta keittokirjaan. Pelejä on toteutettu laudalle ja konealustoille. Elokuvia on animoitu ja ihmisvoimin näytelty. Parc Asterix on Ranskan toiseksi suosituin huvipuisto Pariisin Disneylandin jälkeen.

”Taattua Asterixia: vauhdikkaita juonenkäänteitä ja hulvatonta huumoria”, lupaa kustantamo tiedotteessaan. Olisi kiinnostavaa tietää millaisen ohjeiden, määräysten ja kieltojen patteri tekijöille ojennetaan. Tilaajan toiveena on varmasti tuottaa kaikin puolin laadukas albumi, josta voittamattoman gallialaisen heimon tuntevat löytävät tutut hahmot totutuissa touhuissaan, löylyttämässä roomalaisia ja lyömässä toisiaan kalalla. Samalla pitää johdattaa jälleen uusi vuosikerta lukijoita Asterixin maailmaan. Voidaan kysyä millaista taiteilijuutta työ tällä pajalla edustaa, mutta voidaan myös varmasti todeta, ettei tähän algoritmi pystyisi.

Gallialainen sankari kutsuu uuteen seikkailuun.

Myös uudessa albumissa lohkotaan kuolemattomia latinaksi, mutta Obelixin ylipaino ei ole enää vitsin aihe, ei ainakaan yhtä osoittelevasti kuin ammoisina aikoina. Rouva ei enää ole nalkuttava, kadehtiva ja juoruileva pirttihirmu. Neiti ei typisty miehen katseen edessä keikisteleväksi nymfiksi.

Asterix läpäisee kokonaisen seikkailun selvin päin, ilman voittamattomaksi tekevää keitosta. Taikajuoma jäätyy ja menettää tehonsa pysyvästi. ”Nelilehtinen apila muuttuu epävakaaksi alhaisissa lämpötiloissa”, selittää tietäjä, mutta ei kerro miksi näin ei käynyt lumisilla vuorilla alppikukkaa etsiessä.

Hapatettua tammanmaitoa vatsansa kipeäksi latkinut Obelix pääsee ahmimaan villisikaa vasta seikkailun päätösillallisella. Bardi Trubadurix on taas sidottu köysiin piirin ulkopuolelle. Tässä erityisen ikävässä tapauksessa viimeinen kuva, albumin ainoa gallialainen kylänäkymä, on myös aliarvostetun nykymuusikon ainoa esiintyminen tarinassa. Vanha vitsi on uusille lukijoille käsittämätön. Samoin on yksi irrallinen merirosvoruutu.

Tekijäkaksikko Ferri & Conrad tuottaa annetuista palikoista hyvää viihdettä ja päivittää vanhaa suosikkia pehmein käsin tämän päivän arvomaailmaan paremmin istuvaksi. Uusi albumi ei syökse klassikoita antiikkisen pylvään nokasta – ja sehän olisikin jymypaukku, jota harva todella toivoo. Asterix ja aarnikotka ottaa paikkansa jonon jatkona järjestysnumerolla 39. Jättiläisen hartioille nousee omilla jaloillaan seisova seikkailu, hyvä Asterix-albumi, joka kestää useita lukukertoja.

Kimmo Ylönen

Mikä on kaikkein paras Asterix-albumi? Lue Kimmo Ylösen artikkeli, joka vastaa ikuisuuskysymykseen.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua