Frank Carlberg. Kuva: Christopher Drukker

Tänään nautitaan suomalaisesta klassisen ja jazz-musiikin osaamisesta. Toimituksen postilaatikkoon kolahti uutuuslevyjä, jotka vaativat ehkä monta kuuntelukertaa mutta avaavat palkinnoksi kiehtovia näköaloja kotimaiseen nykymusiikkiin. Sitä voi tehdä kitaralla ja harmonikalla, mutta myös munaleikkurilla, hiekkapaperilla ja puruleluilla. Tai sitten New Yorkissa.

* *

1

Kun kappaleen nimi on Andalusian Panzerwagen Jazz, voisi odottaa ehkä teräksistä irrottelua espanjalaisrytmeihin? No, sitäkin mutta lopulta aika kiltissä muodossa tarjoaa Antti Auvisen tämän niminen kitarakonsertto, jonka Petri Kumela on levyttänyt yhdessä Dima Slobodenioukin johtaman Tapiola Sinfoniettan kanssa.

Exquisitely Absurd -levyn (Alba, 2023) muut konsertot ovat Lotta Wennäkosken Susurrus ja Riikka Talvitien Without Irony. Kaikki ovat ensilevytyksiä, ja Kumela on ollut mukana konserttojen sävellysprosesseissa. Auvisen soitinvalikoimaan kuuluvat muun muassa erotuomarinpilli, munaleikkuri, koiran purulelut, hiekkapaperi ja kristallilasit, joten Panzerwagenin neljässä osassa käydään mielenkiintoisia ja korvia avaavia vuoropuheluja kitaran ja muiden ”instrumenttien” välillä. Talvitien Without Irony on eteerisessä mietiskelevyydessään kiehtova tapaus jostain linnunradan toiselta puolen.

Pakko on ihailla sitä, mitä kitarasta saa konserttikäytössä irti ja mitä sen ympärille voi rakentaa.

2

Alttoviulua kuulee soolosoittimena turhan harvoin, mutta alkuvuoden uutuus York Bowen & Rebecca Clarke – Sonatas for viola and piano (Alba, 2024) korjaa tätäkin vajetta. Pahvikoteloa ja sen kuvitusta myöten kukkeaa kevättä säteilevällä levyllä esiintyvät alttoviulisti Hanna Hohti ja pianisti Anna Kuvaja.

Ohjelmistona on kahden samaan aikaan eläneen säveltäjän, brittiläisten Rebecca Clarken (1886–1979) ja York Bowenin (1884–1961) sonaatit. Säveltäjillä oli paljon yhteistä kuten kotikaupunki (Lontoo) ja osittain sama koulupohjakin, mutta musiikkia he käsittelivät omista lähtökohdistaan. Clarken sonaatti on lennokas, inspiroiva ja välitön, Bowenin taas kuin kahden vanhan ystävän intiimi, toista kunnioittava keskusteluhetki. Hohti ja Kuvaja heittäytyvät antaumuksella molempiin maailmoihin, vaikka Clarken lennokas sonaatti tekee itseeni suuremman vaikutuksen.

Lisäkrediittiä esityksille tulee alkuperäissoittimista. Kuvaja soittaa ranskalaista Pleyel-flyygeliä vuodelta 1874. Sen sointi on kevyempi ja helmeilevämpi kuin modernissa konserttiflyygelissä. Alttoviulussa puolestaan hyödynnetään paljasta A-suolikieltä.

3

Levyllinen Lotta Wennäkoskea alkaa reippaasti levyn nimikkokappaleen Zengin (Alba, 2024) sekä nokkahuilisti Lucia Horschin ja lyömäsoittaja Ville Syrjäläisen lyödessä tahtia. Mukaan liittyy kamariorkesteri Avanti, ja pian ollaankin kuin puistossa tai lintutarhassa.

Avanti! Chamber Orchestran Wennäkoski-levy on orkesterin ensimmäinen yli kymmeneen vuoteen, ja tuntuu ihan kohtuulliselta, että mukana on juuri suomalaisen eturivin naissäveltäjän viisi pitkähköä teosta. Itsehän en tiennyt tai tuntenut Lotta Weetä ennen tätä levyä lainkaan, joten kyseessä oli mielenkiintoinen matkaopas ellei suorastaan reittibussi suoraan nykymusiikin syvään päätyyn.

Yksi levyn pätevistä oppaista on sopraano Virpi Räisänen, joka tulkitsee neljä Eva-Stina Byggmästarin runoa Wennäkosken sävellyksessä I stället för vingar. Hulppeaa äänitaidetta! Säveltäjän pianotrio Päärme on teoksista selvästi kamarimusiikillisin. Kolmen kuuntelukerran jälkeenkin tuntuu, että matka Wennäkosken musiikin syvyyksiin on tästä levystä vasta alkanut, mutta ei sitä keskenkään kannata jättää.

4

Jos jää kitara joskus toiseksi orkesterin rinnalla, samaa ei voi sanoa harmonikasta: sen tunnistettava ääni kipuaa helposti melkein minkä tahansa bändin melun takaa estradin ykköseksi.

Levyllä kyse on aina tietysti äänityksenkin onnistumisesta. Alballa ne ovat aina huipputasoa, ja nyt sitä pääsee ihastelemaan kolmen suomalaisen harmonikkakonserton ensilevytyksessä Finnish Accordion Concertos (2024).

Minna Leinosen Vyöryn solistina on Antti Leinonen (ei sukua), Veli Kujalan Shape-Shifterin puolestaan Petteri Waris. Näiden teosten väliin jääkin melkoinen harvinaisuus, josta en tätä ennen ollut kuullut koskaan eli Aulis Sallisen Concerto Op. 115 ”Duo Concertante” solisteinaan Sonja Vertainen ja Janne Valkeajoki. Tämä hyvin täyteläinen ja hyvässä mielessä musiikillinen teos on syntynyt vuosina 2018–2019 ja kantaesitetty Kokkolassa vuonna 2020. Orkesteri on Tomas Djupsjöbackan johtama Keskipohjanmaan kamariorkesteri, jonka muusikoille harmonikkamusiikki ja sen mahdollisuudet kumpuavat geeniperimästä.

5

Helsinkiläissyntyinen Frank Carlberg on maan kansainvälisesti tunnetuimpia jazz-muusikoita, mutta ammattipiirien ulkopuolella moni ei varmaan tiedä hänestä paljoakaan. Carlberg vaikuttaa New Yorkissa, jossa hän myös keikkailee paljon – seuraavan kerran bändeineen Lincoln Centerissä 2. huhtikuuta. Ohjelmassa lienee tuolloinkin Thelonious Sphere Monkin innoituksesta syntynyttä nykyjazzia, jota Carlberg on juuri julkaissut levyllisen verran.

Elegy for Thelonious (Sunnyside, 2024) on pianisti-säveltäjä Carlbergin toinen Monkin inspiroimana syntynyt albumi, ja se sisältää seitsemän 6–11-minuuttista kappaletta isolle jazz-orkesterille. Pianossa kuullaan Leo Genovesea, vokaaliosuuksissa puolestaan Christine Correaa ja Priya Carlbergia.  Kappaleista esimerkiksi Out of Steamin juuret johtavat Monkin Locomotive-nimiseen esikuvaan, kun taas levyn nimikkoraidassa vilahtaa William H. Monkin virsiteema Abide With Me.

Tuttujen teemojen tunnistamisesta ja bongailusta saakin lisävirtaa tämän jazz-kiekon kuunteluun. Ja hatunnosto suomalaiselle, joka näin vie eteenpäin oman taiteenlajinsa viestikapulaa siitä seuraavaksi kiinnostuvalle sukupolvelle.

Kari Pitkänen
kari.pitkanen (at) kulttuuritoimitus.fi

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua