Matti Nykänen oli maailman paras, mutta vaati enemmän – arvosteltuna uusi elämäkerta Matin maailma

09.09.2020

Matti ja vanhempansa, Vieno ja Ensio Nykänen, kuvattiin Jyväskylän lentoasemalla, kun Matti saapui ”sumun sankarina” ja maailmanmestarina Oslosta vuonna 1982.

KIRJA | Kun Nykäsen huhuttiin tulleen uskoon, mäkivalmentaja Matti Pulli totesi: ”No nyt on Jumalakin kusessa”. Urheilu-Suomen tri Jekyll & Mr. Hyde rauhoittui vasta viime vuosinaan toisen Piansa kainalossa. Silloin oli liian myöhäistä.

”Nykänen oli kuin tahmea paperi, joka veti puoleensa perskärpäsiä, siipeilijöitä ja hyväksikäyttäjiä.”

ARVOSTELU

4 out of 5 stars

Arto Teronen & Jouko Vuolle: Matin maailma. Äärimmäisyyksien ihminen ja urheilija Matti Nykänen

  • Kirjapaja, 2020.
  • 319 sivua.
Osta kirja tai kuuntele sitä ääni­kirja­palveluista, tuet samalla Kulttuuri­toimitusta!
Adlibris BookBeat Nextory Storytel

Matti, Matti, minkä teit.

Kipusit 14-vuotiaana mäkeen, kohta hyppäsit sumusta sankariksi. Juhlit olympialaisissa – ja niiden ulkopuolella. Viina vei, vaimot vaihtuivat.

Pyöritit julkisuutta, ja se sinua. Kipusit laulajana lavalle, koska halusit pysyä keskipisteessä. Kaaduit puolivälissä kuuttakymppiä rankkaan elämään ja haimatulehdukseen.

Vaikka teit kuolemaa pitkään, et hiipunut hiljaa. Putosit suorilta jaloilta lopulliseen alastulorinteeseen. Ei ikinä V-tyylillä!

Se sinetöi sankaritarinasi. Nyt on jälkiviisaiden vuoro.

”Minulta kysyttiin 22 vuotta sitten, mikä on suhteeni alkoholiin. En osannut sanoa silloin, enkä osaa sanoa nytkään.”

matti nykanen nimmareita

”Yhdellekään fanille ei saa sanoa ei ja olla antamatta nimmaria”, oli Matin periaate. Kuvassa hän jakaa nimikirjoituksia Pitäjänmäen ravintola Wossikassa elokuussa 2010.

”Hyppäsin petonista 88 metriä. Elä suutu”

Matin maailma on kirja, jossa kokeneet urheilutoimittajat Arto Teronen ja Jouko Vuolle sukeltavat ihmiseen, ilmiöön ja legendaan nimeltä Matti Nykänen.

Mäkikotka puretaan palasiksi ja analysoidaan munaskuita myöten. Mitähän mies itse tästä tuumisi? Nauraisi ehkä vaivautuneen ujosti, kääntyisi pois, mutta olisi salaa tyytyväinen.

Lisää vastaavia Nykäs-kirjoja on taatusti luvassa. Mattihan nimittäin on suomalaisten yhteistä omaisuutta. Kaikki muistavat – niin minäkin – Oslon vuonna 1982, kun vasta siivilleen päässyt mäkikotka ponnisti maailmanmestariksi hernerokkasumun keskelle (”Paras mäkikisa, jota en ole koskaan nähnyt”).

Oslon jälkeen mikään ei ollut Matin maailmassa paikallaan. Miestä vietiin, ja mies hyppäsi. Neljä olympiakultaa, viisi MM-titteliä, 46 maailmancupin osakilpailuvoittoa ja neljä MC-kokonaiskilpailun kärkisijaa tekivät Nykäsestä maailman ehdottoman ykkösmäkikotkan.

Mäkeen hän oli noussut ensi kertaa 14-vuotiaana.

”Hei isi. Minä hyppäsin petonista 88 metriä. Elä suutu. Menen huomenna Laaja vuoreen suoraan koulusta pääsen 3melta. Terveisin Masa”, hän ilmoitti asiasta tikkukirjaimin kirjoitetulla lapulla isälleen Ensiolle.

Matin aika huipulla kesti kymmenkunta vuotta. Vielä 2010-luvulla mies teki comebackin. Viimeinen mitali huipulta on veteraanien MM-kisojen K40-mäestä Harrachovista 2011. Kultaa tietenkin.

”Kaikki saa olla, mitä on. Pääasia, että on. Niin paljon on niitä, jotka ei ole mitään.”

matti nykanen mervi tapola B

Tässä vaiheessa kaikki hyvin: Mervi Tapola ja Matti juhlivat Nykäsen voitettua veteraanien maailmanmestaruuden Taivalkoskella helmikuussa 2008.

Mäki oli Matin omin maailma

Kiveen hakatut -radiosarjasta tunnetut Arto Teronen ja Jouko Vuolle ovat tehneet työnsä hyvin ja haastatelleet kirjaansa kymmeniä ihmisiä. Moni heistä osaa analysoida sitäkin, mikä teki juuri Nykäsestä niin hyvän mäkimiehen.

”Matin keho oli kuin linnunluista tehty, kuin tehty lentämään”, arvioi Pertti ”Pepe” Siekkinen.

”Matti treenasi oikein, oli pomppuja ja hyppyjä. Kaikki perustui sähäkkyyteen. Ei haettu voimaa vaan nopeutta.”

”Nykäsellä oli suurin lantion kulmanopeus, aukeamisnopeus suurempi kuin kenelläkään ja siitä huolimatta ylävartalo jäi alemmaksi kuin muilla”, lausuu Mikko Virmavirta.

”Nykänen ponnisti juuri ihanteelliseen aikaan ja sai koko voimantuoton sukseen, uskalsi mennä rajalle, yhtään aikaisemmin ei olisi voinut sitä tehdä”, Niilo Halonen summaa.

Ulkopuolisille Nykäsen menestys näytti tulevan kuin leikiten. Maan talviurheilulle hän oli valttikortti ja mainoskasvo vailla vertaa. Siksi hänelle suotiin vapauksia enemmän kuin muille.

Ne mahdollisuudet Nykänen todella käytti. Jo uran huippuvuosina kiinnostus alkoi kääntyä yhä enemmän aikuisviihteen kostealle puolelle.

”Kun Matti veteli niitä kännejä ja heti seuraavana päivänä hyppäsi, niin oli sellaisia hyppääjiä, jotka kuvittelivat, että sillä tavalla tullaan hyväksi mäkimieheksi. Nehän putosivat pelistä muutamassa viikossa”, Mika Kojonkoski muistelee.

”Jokaisen pitäisi saada kokea elämässään edes yksi pitkä hyppy sillä alalla, missä on hyvä ja mistä nauttii.”

Matin lavashow vauhdissa VR:n makasiineilla Helsingissä vuonna 2005. Makasiinit on sittemmin purettu.

Huutokauppakeisari yritti hyötyä

Nykäsellä oli tiiviit ja hyvät suhteet omaan perheeseensä, mutta miehen levottomuutta se ei hillinnyt. Kirjoittajien arvion mukaan armeijassa menetettiin viimeinenkin mahdollisuus löytää hänelle jonkinlainen käyttäytymismalli yhteiskuntaan ja loppuelämään.

Egon Theinerin mielestä ykköskotka uskoi, että maailma pyöri hänen ympärillään. Siksi hän teki ja sanoi, mitä halusi.

Todistetusti Nykänen oli kuin tahmea paperi, joka veti puoleensa perskärpäsiä, siipeilijöitä ja hyväksikäyttäjiä.

Huutokauppakeisari Aki Palsanmäki halusi saada Matin mukaan ohjelmaansa. Kun tämä ilmoitti, ettei mitään myytävää löydy, keisari ehdotti tuovansa vaikka tavarat itse mukanaan. Sitten kameroiden edessä leikittäisiin, että myyjä olisikin Nykänen.

Palsanmäen idea ei toteutunut, vaikka Nykänen olikin perso julkisuudelle. Isto Lysmä yksin teki 80 Nykäs-juttua Seuraan, ja niiden voimin lehti ylitti kirkkaasti kilpailijansa Avun levikkilukemat. Myöhemmin samalla apajalla saalistivat Seiska ja siellä erityisesti ”luottotoimittaja” Kai Merilä.

Rahaa piti olla taskut täynnä

Onneksi Matilla oli myös aitoja ystäviä, kuten mäkivalmentaja ja mentori Matti Pulli sekä luottomies Ari ”Arska” Saarinen.

Kun Matti aloitti uuden uran laulajana, keikoille tultiin uteliaisuudesta – siinä toivossa, että Nykänen sekoilisi humalassa lavalla. Yleisöpalautteen mukaan selvin päin esiintynyt Matti oli lähinnä tylsä. Ensimmäistä, Yllätysten yö -nimistä albumia myytiin yli 25 000 kappaletta.

Siispä kysymys: Ketkä ovat ainoat suomalaiset, joilla on ansioluettelossaan sekä olympiavoitto että kultalevy? Vastaus löytyy jutun lopusta.

Laulaahan Matti ei juuri osannut, mutta keikkahinnoittelu oli hallinnassa. Esimerkiksi Evijärvellä kuulijoita oli 6 000, tiet autoista tukossa, ja Matin palkkio 45 000 markkaa. Manageri Esa Nummela myi seitsemän vuoden aikana keskimäärin sata Nykäsen keikkaa vuodessa, ja vain pari kertaa tähti teki oharit.

Raha oli Matille itseisarvon ylittämätön mittari. Sitä piti olla ihan kirjaimellisesti taskut täynnä. Ainakin hetken.

”Onni katoaa kokonaan nopeasti, jos siltä odottaa liikoja, pitäisi olla tyytyväinen pienempään onneen.”

matti nykanen kultalevy

Nainen kainaloon ja rengas sormeen

”Mattihan loppujen lopuksi ajatteli hirveän paljon ihmisten, toisten parasta. Hän oli hirveän herkkä ja sanoi aina, että ei halua miellyttää eikä olla mieliksi kenellekään. Matti oli lähimmäisriippuvainen.”

Näin sanoo Nykäsen viides vaimo Pia, jonka luona Joutsenossa kansallisjulkkis sai viime vuosinaan sekä pysyvän kodin että omaa rauhaa. Siihen mennessä meno olikin ollut aikamoista.

Mustasukkaisuus, alkoholi ja väkivalta saivat mäkikotkassa vallan heti ensimmäisestä avioliitosta lähtien. Tiinaa seurasi Pia (se ensimmäinen), sitten Sari, Mervi, avovaimo Susanna ja viimeisenä Pia numero 2.

Osa Nykäsen elämänhallintaa oli muuttaa äkkiä yhteen löytämänsä naisen kanssa ja pujottaa rengas sormeen. Mäkikotka hallitsi lähipiiriään ja rakasti omistamalla, ja se oppi tuntuu siirtyneen eräällekin nuoremmista kotkista.

Varsinkin suhde Mervi Tapolaan täytti lööpit, sillä – vaikka hyviäkin hetkiä toki oli monta – näillä kahdella ihmisellä näyttää olleen kumma taito houkutella toisistaan esiin myös ne kaikkein pahimmat ominaisuudet.

Matti ja Mervi menivät naimisiin kahdesti. Suhde kesti eri vaiheineen toistakymmentä vuotta. Sen aikana heiluteltiin veistä puolin ja toisin, jätettiin 15 avioerohakemusta, ja Mervi teki kaikkiaan 26 rikosilmoitusta.

”Ilman sitä Mervi-aikaa Matti olisi voinut selviytyä tästä elämästä paremmin. Viinan ja pillerien sekakäyttö oli silloin jatkuvaa, ja Mervillä oli kuulemma aina ensimmäisenä se puukko kädessä”, Pia Nykänen kertoo kirjassa.

Mervi-tarina on nykyajan kansalliskirjallisuutta. Sen sijaan harvempi muistaa, että Nykänen valittiin vuonna 1996 myös Uuraisten kunnanvaltuustoon, tosin nimellä Paanala kolmannen vaimonsa mukaan.

Ensimmäisenä valtuustovuotena Matti oli mukana kahdessa kokouksessa, toisena ei yhdessäkään.

”Se on onnea, jos joku välittää ja kysyy, haluatko kahvia.”

matti nykanen hautajaiset ari nykanen pia nykanen

Matti Nykänen on haudattu Jyväskylän vanhalle hautausmaalle.

Kotka on laskeutunut, mutta sana elää

Mariakin (Veitola) kehui, miten sydämellinen, hieno ja herkkä ihminen Matti on. Ja olihan Matti useimmiten reilu ja reipas kaikille, ihan normaali ihminen, heitti vitsiä ja oli letkeä, mun lapsille aina ok, vaikka välillä komensi, jos jostain piti sanoa”, Pia Nykänen kuvaa miestänsä ja huomauttaa, että Matin viime vuosina huonoja hetkiä ja levottomuutta näkyi yhä vähemmän.

Matti asui Joutsenossa ja heitti keikkaa. Mies seestyi ja rauhoittui, piti huolta ystävistään ja läheisistään kuten aina.

Terveyshuolet kuitenkin pahenivat, sillä vaikka vaimo ei sitä vielä tiennyt, Nykänen oli sairastanut haimatulehduksia jo vuodesta 1992 lähtien.

Huono olo, väsymys ja vatsakivut vaivasivat, ja kun Nykänen kerran nukahti parissa minuutissa henkilöauton etupenkille keikan jälkeen, kuskikin tiesi ettei kaikki ollut kunnossa.

Helmikuun 4. päivänä 2019 Nykänen lähti viemään pyykkiä pesukoneeseen, putosi lattialle ja menehtyi saman tien.

Hautajaisia ehdotettiin jopa valtiollisiksi. Nykäsen sukuhaudalta on tänäkin vuonna varastettu kukkia ja koriste-esineitä. Että sellaista kunnioitusta.

”Kyllä kuolema pelottaakin, ei sitä vielä haluaisi lähteä. Se siinä pelottaa, kun sulta itseltä ei kysytä mitään.”

matti nykanen hauta

Epilogi: Matti Nykänen, ajattelija

”Matin elämä oli täydellisesti onnistunut silloin, kun hän hyppäsi mäkeä, mutta mäen ulkopuolelle ei kapasiteetti riittänyt. Näin se on”, määrittelee Göran Hellberg.

Mutta edelleen mäkikotkasta löytyy uutta. Vaikka tunnen monia Nykäs-sitaatteja tyyliin ”elämä on laiffii” yllätyin silti, mitä niiden takaa löytyy.

Terosen ja Vuolteen kirjasta poimituista, ja aiemmin Juha Veli Jokisen kirjoiksi koostamista Nykäs-sitaateista suosikkini on tämä: ”Jokaisen pitäisi saada kokea elämässään edes yksi pitkä hyppy sillä alalla, missä on hyvä ja mistä nauttii.”

En usko, että toimittajana onnistun ikinä sanomaan mitään näin merkityksellistä ja kiteytettyä.

Kari Pitkänen

Sitaatit poimittu Matin maailma -kirjasta. Vastaus kysymykseen: Matti Nykänen ja Tapio Rautavaara.

matin maailma kansi

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua