Kirja-arvio: Anne Sverdrup-Thygesonin kirja kertoo, että vaikka hyönteiset ovat välttämättömiä koko biosfäärille ja Homo Sapiensin selviämiselle, teemme niiden hyvinvoinnin kannalta jatkuvasti vääriä valintoja. Se on väärin, sillä jo piskuisen banaanikärpästen seksielämä kertoo paljon meistä ihmisistä.
Anne Sverdrup-Thygeson: Jos hyönteiset katoavat… . Minerva Kustannus Oy 2019, 222 sivua.
Jos minulta kysytään, mikä olisi evoluution harha-askel, vastaus on selvä: hirvikärpänen. Inha ja sinnikäs syyskesien riesa tuntuu olevan vain elämän kehityksen umpikuja, josta kukaan tai mikään ei aidosti hyödy.
Norjalainen biologi ja tutkija Anne Sverdrup-Thygesonkin mainitsee hirvikärpäsen kirjassaan Jos hyönteiset katoavat… Näitä hämähäkkimäisiä kiipijöitä voi olla yhdessä hirvessä jopa 10 000 kappaletta, mikä on varmasti eläimellekin sietämätön riesa.
Ötökkätyöllä hurja hinta
Sverdrup-Thygesonkaan ei vielä perustele, mihin hirvikärpästä luonnossa tarvitaan. Sen sijaan hyönteiset yleensä ovat maapallon elämälle monin tavoin välttämättömiä.
Paras esimerkki tästä on ravintokasvien pölytys. Siihen muuten ottaa osaa ainakin 20 000 monin tavoin erikoistunutta hyönteislajia, eivät ainoastaan mehiläiset ja kimalaiset. Esimerkiksi suklaan saatavuus on täysin riippuvainen kaakaopuun kukat pölyttävästä, nuppineulanpäätä pienemmästä suklaapolttiaisesta.
Kimalaisten ja ampiaisten määrä on vähentynyt dramaattisesti monin paikoin Eurooppaa. Syyksi epäillään kasvinsuojeluaineita ja eläinten omia loisia. Uusin vaara hyönteisille on ilmastonmuutos, joka uhkaa varsinkin elinympäristöstään hyvin tarkkoja ja vähälukuisia lajeja.
Maailmanlaajuisesti pölyttäjien ”bruttohyönteistuotteeksi” eli vuosittaisen työpanoksen arvoksi lasketaan ainakin 580 miljardia dollaria.
Kun tämä summa nelinkertaistetaan. voidaan laskea – tosin hyvin karkeasti – hyönteisten suorittaman eloperäisten aineiden hajottamisen ja maanmuokkauksen arvoa.
Hyönteisten hyvinvoinnista kannattaa pitää siis huolta puhtaasti jo rahankin takia. Vielä parempi syy on tietysti huolehtia luonnon ja ruoantuotannon jatkuvuudesta.
Joka neljäs laji vaarassa
Hyönteiskunnan nykyisiä elinmahdollisuuksia kutistavat maa- ja metsätalouden tehostuminen, rakentaminen, luonnontilaisten alueiden väheneminen, ilmastonmuutos ja torjunta-aineet, kuten pahamaineiset neonikotinoidit.
Muutokset ovat hyvin dramaattisia: kun ihmisten määrä on 40 vuoden aikana kaksinkertaistunut, hyönteisten määrä on vastaavasti puolittunut, eri tutkimukset kertovat. Joka neljäs kaikista hyönteislajeista on jo vaarassa.
Sylkikuoriainen valmistautuu lentoon kukan lehdeltä. Laji on yleinen kotipuutarhoissa alkukesällä.
Silti hyönteisiä on paljon, arvion mukaan jopa 200 miljoonaa jokaista ihmistä kohden.
Hyönteislajeja tunnetaan 1,5 miljoonaa, ja ne jaetaan noin 30 lahkoon, joista suurimpiin kuuluvat esimerkiksi kovakuoriaiset (380000 lajia) ja perhoset (170000).
Pienin hyönteinen mahtuu istumaan ihokarvan päähän. Pisin on 62-senttiseksi venyvä kiinalainen sauvasirkka.
Pieniä mutta pystyviä
Ötökät ja öttiäiset pystyvät hämmästyttäviin suorituksiin. Ihminen näkee 20 kuvaa sekunnissa, mutta sudenkorento jopa 300 – ja hahmottaa niistä jokaisen. Hämähäkin seitti on painoon suhteutettuna kuusi kertaa vahvempaa kuin teräs, mutta silti joustavaa.
Millimetrin kokoinen pikkumalluaiskoiras tuottaa paritellessaan uskomattoman 79 desibelin äänenvoimakkuuden. Eikä melu muuten lähde mistä tahansa lähteestä vaan koiraan peniksestä, jota se käyttää jousena ja vatsaansa soittimen kielinä.
Jauhokuoriaisen toukat puolestaan kykenevät hävittämään styroxia syömällä sen poskeensa.
Raparperin kukat houkuttavat hyönteisiä kuten luteita makealla tuoksulla ja medellä. Vastalahjaksi kasvi saa pölytyspalveluja. Kaikkiaan ravintokasvien pölytykseen osallistuu ainakin 20 000 hyönteislajia, joista osa on erikoistuneita vain tiettyihin kasveihin.
Yksi eniten tutkituista pikkuolioista on banaanikärpänen eli se sama pieni hedelmäkärpänen, joka loppukesän lämmössä ilmestyy kuin tyhjästä parveilemaan keittiöösi. Banaanikärpästutkimuksilla on toistaiseksi ansaittu jo kuusi Nobelin palkintoa.
Kun tutkittiin banaanikärpästen ”alkoholismia” eli niiden taipumusta hakeutua vaikkapa tyhjentyneen olutlasin ympärille, saatiin oudon tutuilta kuulostavia tuloksia.
Liikaa alkoholia elimistöönsä saaneet kärpäskoiraat muuttuivat tungetteleviksi ja seksinnälkäisiksi. Tässä olotilassa mahdollisuudet onnistuneeseen paritteluun kuitenkin vain pienenivät.
Mikä ihminen? Ketä kiinnostaa!
Anne Sverdrup-Thygesonia voi kiittää siitä että hän tuo sanomansa hyönteiskunnan ansaitsemasta arvosta esiin kiehtovalla, oivaltavalla ja yllättävälläkin tavalla. Katarina Luoman sujuva ja hauska suomennos tukee erinomaisesti kirjan tärkeää viestiä.
Ihmisten ja hyönteisten yhteiselo nimittäin hyödyttää lähinnä vain ihmistä. Jos me häviäisimme maapallolta, siivekkäät, monijalkaiset ja suurisilmäiset pikkueläimet sitä tuskin edes huomaisivat. Niiden elämä lähinnä paranisi, mutta toisin päin tilanne olisikin jo paljon huonompi:
”Jos hyönteiset katoaisivat, luulen, etteivät ihmiset selviäisi muutamaa kuukautta kauempaa”, Sverdrup-Thygeson siteeraa Harvardin professori E.O. Wilsonia.
Kari Pitkänen
