35 vierailemisen arvoista luonnonympäristöä, rakennusta ja retkikohdetta eri puolilta Suomea – Kulttuuritoimituksen vinkit

ETUSeitseminen kopio

Kulttuuritoimituksen tekijät keräsivät yhteen joitakin suosikkipaikkojaan eri puolilta Suomea, joissa kannattaa vierailla nyt – tai myöhemmin, kun tilanne antaa paremmin myöten.

Kulttuuritoimitus

Lue myös aikaisemmat artikkelimme, jossa suosittelimme erinomaisia elokuviasarjoja ja muita tv-ohjelmialevyjätietokirjojafiktiokirjoja ja pelejä koronan ajalle.

* *

Kuva: Tommi Liljedahl

Bengtskärin majakka (Kemiönsaari)

Ihmisen on välillä hyvä muumipappailla, rauhoittua ja tuntea oma pienuutensa keskellä rannatonta merta. Suomen eteläisimmässä kolkassa Hangon edustalla kohoaa kaikkien majakoiden äiti Bengtskär, jonka kuusi hotellihuonetta varataan ajoissa kesän suosituimmiksi viikonlopuiksi. Majakan 252 porrasta noustuaan sielu lepää ulappanäkymässä, jonka keskellä voi erottaa auringonlaskussa seilaavia valtamerilaivoja. Pikkuväelle jo lauttamatka majakalle on elämys, ja koko perhe syö hyvin merihenkisessä saaristolaisbuffetissa, jonka pöytiin katetaan merellisiä herkkuja. Tommi Liljedahl

Kuva: Tommi Liljedahl

Hailuoto

Kun aikoinaan lähdimme tandemin kanssa telttaretkelle, lupasin aina, etten haaveile mökittömästä ja hyttysettömästä hiekkarannasta, mutta silti päädyin etsimään mahdotonta. Toisen kerran elämässäni löysimme sellaisen, kun päädyimme kesäretkellä Hailuotoon. Saaren ainoa tie vie Marjaniemeen, josta alkaa kymmenkunta kilometriä lähes koskematonta hiekkarantaa, dyynejä ja rajatonta meren ulappaa. Hailuodon kesäsesongin huipentaa heinäkuun puolivälissä musiikkia ja kirjallisuutta yhdistävä Bättre Folk -festari. Tommi Liljedahl

Kuva: Mikko Manka

Haralanharju (Kangasala)

Topeliuksen En sommardag i Kangasala -runon, P.J. Hannikaisen suomennoksen ja Gabriel Linsénin sävellyksen myötä kuuluisaksi tullut kulttuurihistoriallinen näköalapaikka sijaitsee vain reilun 20 kilometrin päässä Tampereelta, joten se on todellinen lähikohde kaupunkilaisille. Näkymät yli Vesijärven ovat kauniit, mutta Roineen armaisia aaltoja hamutessa saa kyllä olla laserkatse – Valkeakosken tehtaanpiiput sen sijaan näkyvät kyllä. Nykyinen puinen näkötorni on muuten jo kolmas laatuaan, koska kaksi aiempaa ovat tuhoutuneet tulipaloissa vuosina 1922 ja 2007. Näkötornin juurella olevilla kallioilla – koska Haralanharju ei ole oikeasti harju, vaan kalliota (klassikkomuistutus Kangasalla koulunsa käyneeltä) – viettää helposti mukavan aurinkoisen piknikhetken. Mikko Manka

Kuva: Pasi Huttunen

Helvetinportti (Eno, Joensuu)

Helvetinportti on luontokohde Enon takamailla, eikä sitä kovin hyvin tunneta. Se on erittäin kaunis suojeltu kaistale hakkuuaukkojen keskellä. Noin kilometrin mittainen luontopolku vie näköalapaikalle. Nimensä ja luonteensa ansiosta Helvetinportti aukaisee tien ikivanhaan suomalaiseen luontoperinteeseen. Retkipaikkana se on aliarvostettu helmi. Pasi Huttunen

Kuva: Kaarina Lehtisalo

Hiedanranta, Hiertämö & Kuivaamo (Tampere)

Koska kaikki on enemmän tai vähemmän epävarmaa, emme voi tietää, pääsemmekö kokemaan Hiedanrannan Kuivaamon tiloissa festivaalitapahtumia tulevana kesänä tai myöhemminkään. Mutta kelpaahan näissä olosuhteissa käyskennellä Hiedanrannan maisemissa ilman sen kummempaa ohjelmaakin. Lielahden kartanon pihamaalta voi ihailla Tampereen rantamaisemia lielahtelaisesta näkövinkkelistä, ja ihan pakko on jokaisella Hiedanranta-kävelyllä käydä tarkistamassa myös Hiertämön ja Kuivaamon seinien muraalit. Kaarina Lehtisalo

Kuva: Juha A. Toikkanen

Huopanankoski (Viitasaari)

Huopanankoski veti kalannarraajia jo 1800-luvulla aina Iso-Britanniasta asti, jossa tämä keskisuomalainen koski mainittiin matkaoppaassa. Kuuluisin tässä Viitasaaren pohjoisosan komeassa maisemassa kalastanut on kuitenkin kirjailija Juhani Aho, joka yhteen aikaan vuokrasi koko koskialueen itselleen ja tapasi viettää siellä aikaa kuukausia joka kesä vuosina 1906–1920, kirjoittaen kokemuksistaan teoksen Lohilastuja ja kalakaskuja. Aho oli Suomen ensimmäisiä kalastusvesien suojelun ymmärtäneitä. Sittemmin koskeen rakennettiin vesivoimala, mutta on Huopanankosken läpi uinut taimenien lisäksi tuhansia tukkeja, ja jo 1600-luvulla siellä oli mylly. Eija Niskanen

Kuva: Ilkka Vänttinen

Inarin luonnonmukainen metsähautausmaa

Inarin luonnonmukainen metsähautausmaa sijaitsee Saamelaismuseo Siidan ”takapihalla”, mutta onneksi sen verran kaukana, että turistilaumat eivät sinne hevin eksy. Petäjien katveesta löytyvät niin espanjantaudin joukkohautausmaan muistoristi kuin legendaarisen Lapin lumoajattaren Sylvia Annick Petronella Van Der Moerin hautapaikka. Jos aikaa on, voi käydä hiljentymässä Inarinjärven Ukonkivellä, joka on saamelaisten pyhä uhripaikka. Ilkka Vänttinen

Kuva: Pasi Huttunen

Kalliojärven kierros (Pyhäselkä, Joensuu)

Aivan Joensuun lähellä Pyhäselässä sijaitseva Kalliojärven kierros on rengasreitti, joka kulkee kalliorotkon pohjalla olevan Suuren Kalliojärven ympäri. Polku vie metsään, suolle ja kallioille. Mikään helpoin reitti se ei ole, vaikka apuna on kaiteita, pitkospuita ja silta, mutta vaihtelevassa kauneudessaan lumoava. Pasi Huttunen

kuva1 1

Kuva: Markku Saarela

Kuva: Marita Nyrhinen

Kirkkotallit (Närpiö)

Ruotsinkielisen Pohjanmaan Närpiössä, tuolla tomaattipitäjän keskustassa, kirkon juurella, hämmästyttää ihmeellinen rakennusrykelmä: historialliset kirkkotallit. Tallit, jotka rakennettiin aikoinaan pitkienkin matkojen takaa tulevan kirkkokansan hevosille ja hevoskärryille, on rakennettu osin jo 1700-luvulla, ja nuorimmatkin ovat jo noin 100-vuotiaita. Sympaattisen näköiset noin 150 kirkkotallia ovat säilyneet näihin päiviin asti ja kuuluvat valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen joukkoon. Marita Nyrhinen

Kuva: Anne Välinoro

Kirvunlinna (Pälkäne)

Metsäsuomalaiset ovat aina osanneet paeta korkeille paikoille, nyt mekin koronaa pakoon. Pälkäneen Kirvunlinna tarjoaa vallituksen, luolan ja vuoren. Ihariin menevän tien varressa, peltoaukeaman takana sijaitseva luontokohde on helppo löytää, mutta vaikea hahmottaa. Luolan etsiminen kannattaa vasta eväiden syönnin jälkeen, sillä se ei ilmaise itseään ihan helposti. Tampereelta Kirvunlinnaan on noin 45 kilometriä. Anne Välinoro

Kuva: Tommi Liljedahl

Komion luonnonsuojelualue (Loppi)

Suuntaan mieluummin itsekseni omassa rauhassani talousmetsään kuin retkeilijäruuhkassa henkeäsalpaavan upeisiin maisemiin. Tyydyn mieluummin lähipolkuihin kuin matkaan luontoelämyksen perässä maan ääriin. Komion luonnonsuojelualue on hämmentävä kokemus keskellä asutuinta Suomea: hyvin merkittyjä ja melko helppokulkuisia polkuja jylhissä harju- ja järvimaisemissa. Mikä parasta: ei kansallispuistojen lenkkiteiksi laajennettuja polkuja eikä jonoja tulipaikoille. Tommi Liljedahl

Kuva: Anne Välinoro

Lapinlahden sairaalan puistikko (Helsinki)

Helsingissä kannattaa suunnata asemalta joskus suoraan länteen, kohti Hietaniemeä. Matkalle osuu mukavasti Hietaniemen ja Helsingin ortodoksinen hautausmaa, joissa voi etsiä kuuluisuuksia kaikessa rauhassa. Mutta jaksa vielä Lapinlahden Lähteelle, niemen kärkeen. Alueelta on suora yhteys mereen, vanhan sairaalan uusi elämä kulttuurikeskuksineen ja muistojen bulevardit. Anne Välinoro

Kuva: Kimmo Ylönen

M/L Stella (Parainen)

Yhäkin lähes uutuuttaan kellankiiltävä maantielautta Stella seilaa Korppoon, Houtskarin ja Norrskatan välillä Paraisten saaristossa. Neloskannen kahvila on tietysti kiinni, mutta sen väljissä tiloissa sopii nauttia 15–30 minuuttia suuntaansa kestävästä risteilystä vaikkapa kevään lintupaljoutta kiikaroiden. Myös tällaiset kirjoitushommat on hauska hoitaa maan hienoimmassa kelluvassa avokonttorissa. Kimmo Ylönen

Kuva: Marita Nyrhinen

Merenkurkun saaristo (Vaasa, Mustasaari, Vöyri)

Merenkurkun saaristo mataline ja karikkoisine vesineen ja maanpinnan kohoamisineen Pohjanmaan rannikon ympäristössä on nimetty Suomen ensimmäisenä luontokohteena Unescon Maailman perintökohteeksi. Suomen pisimmän sillan kautta pääsee Raippaluodon saareen kokemaan läheltä Merenkurkun ja sen erityisen luonnon, jossa silmiä hivelevät maisemat, pittoreskit kylät, kalaisat vedet ja vitamiinia tihkuvat tyrnipensaat tarjoavat unohtumattoman seikkailun. Matkailijoille tarjottavat venematkat Valassaarille ja Mikkelinsaarille kruunaavat saaristomatkan. Marita Nyrhinen

Kuva: Ilkka Vänttinen

Museolaiva Pommern (Maarianhamina)

Laivaharrastajalle Pommern tarjoaa paljon – onhan se ainut nelimastoinen rahtipurjealus maailmassa, joka on säilynyt alkuperäisessä kunnossaan. Laivalla voi kuitenkin halutessaan aistia Ahvenanmaan ikiaikaisen kansainvälisyyden, joka kukoisti jo yli sata vuotta aikaisemmin kuin muussa Suomessa uskallettiin lausua kirjainyhdistelmä EU. Ilkka Vänttinen

 

kuva3 2

Kuva: Markku Saarela

Ossi Somman veistospuisto (Nokia)

Nokialla aivan Siuron valtatien vieressä sijaitsee Ossi Somman veistospuisto. Somma muutti Penttilän koululle vuonna 1974, ja siitä lähtien pihapiiriin on rakentunut satoja teoksia kattava veistospuisto. Somman veistokset käsittelevät globaalia eriarvoisuutta, ahneutta, välinpitämättömyyttä, köyhyyttä ja ympäristön tilaa eli aiheita, jotka ovat pysyneet valitettavan ajankohtaisina koko Somman uran ajan. Markku Saarela

Kuva: Aleksi Leskinen

Otamuksen virkistäytymisalue (Sastamala)

Pirkanmaan rajojen sisäpuolella sijaitsee monia mukavia retkeilykohteita, mutta Otamus on jättänyt itseeni lähtemättömän vaikutuksen. Kahvion ja luontoreittien omintakeiset yksityiskohdat sekä näköalojen ja polkujen ikiaikaisuudellaan mielen hiljentävä jylhyys tekevät kokemuksesta erityislaatuisen. Joskus tuntuu myönteiseltä, että ihminen on näiden seutujen historiassa korkeintaan kuin välähdys tutkaruudulla. Aleksi Leskinen

Kuva: Marita Nyrhinen

Paimion parantola (Paimio)

Alvar Aallon vuosina 1929–1933 suunnittelema tuberkuloosiparantola Varsinais-Suomen Paimiossa on Aallon funktionalistisen kauden päätyö ja yksi valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä, minkä takia se halutaan Unescon maailmaperintökohteeksi. Vaikka sairaalatoiminta on lopetettu ja rakennus on nykyään lähes tyhjillään, ympäröivä, henkeäsalpaava männikkömetsä tarjoaa ihanan ulkoilumaaston, jossa on helppo hengittää. Samalla voi ihailla arkkitehtuurimme merkkiteosta, jolle toivoo arvokasta käyttöä myös tulevaisuudessa. Marita Nyrhinen

Kuva: Aleksi Leskinen

Parikkalan patsaspuisto (Parikkala)

Ylen mukaan Parikkalan patsaspuistossa on harjoitettu ilkivaltaa. Tämä vaatii sekä suunnatonta röyhkeyttä että myös lyhytnäköisyyttä – patsaiden vinot ilmeet ja kaiken nähneet silmät tunkevat kävijän uniin muutenkin. Ne ryömivät päämäärätietoisesti pitkin alitajunnan ahtaita tunneleita, kieroine hampaineen ajatusmassoja raastaen. Repivät auki tunteet sekä traumat, tietoisuuden ynnä persoonan maut raastaen piikikkäillä kielillään ahnaisiin kurkkuihinsa. Visiittiä Veijo Rönkkösen (1944–2010) ITE-taiteilijuuden kehtoon tulee siis suositella kaikin tavoin ja hienoisella varauksella kaikille. Aleksi Leskinen

Parolabacken (Parainen, Nauvo)

Muinaisessa Nauvossa laskettiin slalomia ja mäkihypättiin. Hiihtohissin jäänteitä pilkottaa yhä pusikosta, mutta neon-väriset hiihtohaalarit joutuu itse kuvittelemaan kiemuraisille radoille alas Parolanmäkeä. Tänä päivänä rinteessä voi urheilla vaikkapa maastopyörän päällä, siitä voi poiketa Kaasivuoren luontopolulle ja eväät voi syödä hyppyrimäen huipulla. Kimmo Ylönen

Kuva: Anne Välinoro

Petäjäveden vanha kirkko (Petäjävesi)

Keskisuomalaisten talonpoikien vuosina 1763–1765 rakentama vanha kirkko on veistetty rakkaudella ja kymmenien vuosien aikana. Lapsen arkku eteisessä muistuttaa ajoista, jolloin jälkeläisistä menehtyi imeväisinä puolet. Pyhä Kristoforos vei Jeesus-lapsen kerran virran yli. Nyt hän kannattelee hellyttävänä veistoksena kirkon saarnastuolia. Petäjäveden kirkko sijaitsee noin 40 kilometriä Jyväskylästä. Anne Välinoro

Kuva: Aila-Liisa Laurila

Pyhän Olavin kirkko (Tyrvää, Sastamala)

Ei pelkkä keskiaikainen kivikirkko, vaan avara maisema, pilvettömältä taivaalta paistava aurinko ja kirkas veden välke. Ihmeellisen vuosisatojen historiaa henkivän tunnelman voi aistia Tyrvään Pyhän Olavin eli Tyrvään vanhalla kirkolla, jonka valmistuminen on ajoitettu vuoden 1510 paikkaille. Vuonna 2005 aloittivat taidemaalarit Kuutti Lavonen ja Osmo Rauhala suururakkansa kirkon sisällä. Upeat kuvat valmistuivat vuonna 2009. Aila-Liisa Laurila

Kuva: Petri Hänninen

Pyynikin kirkkopuisto (Tampere)

Vihdoin on aikaa lueskella kaikki sukuhaudat lävitse. Pieni perehtyminen Tampereen historiaan paljastaa, että nämä ovat niitä samoja ihmisiä, jotka tulivat tehtaille töihin, ja antoivat oman tietotaitonsa ja panoksensa koko Suomen teollisuuden kehitykselle. Petri Hänninen

Kuva: Eija Niskanen

Rokkimäkki (Helsinki)

Rokkimäkki perustettiin Taka-Töölöön Manskun ja Reijolankadun risteykseen 1990-luvulla, samalla kuin Kurvin Rallimäkki ja aseman Spacemäkki. Näistä vain Rokkimäkki on jäljellä. Se edustaa muodoltaan klassista jenkkileffoista tuttua fiftariburgeripaikkaa lippakattoisine autontankkausasemineen – jos voi olettaa Onnen päivien Fonzien jostain Stadin mestasta esille lampsivan niin täältä. Jenkkityylinen drive-in-burgerimyynti näyttää toimivan hyvin nyt karanteeniaikana. Eija Niskanen

93890193 602755903650089 2616872029550280704 n

Kuva: Kaarina Lehtisalo

Sara Hildénin taidemuseo ja veistospuisto (Tampere)

Sara Hildénin taidemuseo sijaitsee Näsijärven rannalla, kaupungin kauneimmalla paikalla, mikä tietenkin aivan oivallisesti lisää museossa kävijän taidenautintoa. Vaikka taidemuseon ovet nyt toistaiseksi ovat säpissä ja kätkevät sisäänsä Still Still Life -näyttelyn tavanomaistakin hiljaisemmat asetelmat, museon pihamaalla meitä odottavat tutut veistokset. Harry Kivijärven ja Hannu Sirénin abstraktit teokset ovat aina ajattomia, kun taas Rauni Liukon Ruuhkaratikka (1973) ja Arvo Siikamäen Naamari (1970-luku) voisivat kommentoida vaikka tätä päivää. Kaarina Lehtisalo

Kuva: Anitta Vuorisola

Seitseminen (Ikaalinen, Ylöjärvi)

Seitsemisen kansallispuisto on upea retkeilykohde kaikkina vuodenaikoina. Tunnin ajomatkan päässä Tampereelta pääsee ihastelemaan harju- ja suomaisemia sekä ikivanhoja metsiä. Saari-Soljasen rengasreitti on kahden kilometrin pituinen, jossa on myös puolen kilometrin esteetön osuus. Anitta Vuorisola

KUVA: Aino-Kaisa Koistinen

Sikosuon Kirviälämäen luonnonsuojelualue (Tampere)

Itä-Tampereella Pappilassa sijaitsee valtaväylän läheisyydestä huolimatta levollisuutta henkivä paikka. Kirviälänmäen 1,1 hehtaarin rauhoitettu luonnonsuojelualue ja arkeologinen kulttuuriperintökohde on perustettu vuoden 2017 lopussa. Alueella risteilevillä poluilla pääsee kuulemaan erityisesti tähän aikaan vuodesta häiriintymätöntä linnunliverrystä, ihailemaan vapaana kasvavaa, päivä päivältä enemmän vihertävää lehtipuuvaltaista metsää ja ihmettelemään muinaista kulttipaikaksi arveltua kivimuodostelmaa. Eros Gomorralainen

Kuva: Kaarina Lehtisalo

Sixtus Syrjäsen kylpylärauniot (Epilä, Tampere)

Kun 1930-luvun pula-aikana työt olivat vähissä, keksi Sahanterä Oy:n omistaja Sixtus Syrjänen työllistää oman tehtaansa väkeä rakennusprojektiin Tampereen Epilässä. Epilänharjun kupeessa sijaitsevaan jääkauden muodostamaan painanteeseen, suppaan, rakennettiin Syrjäsen perheen kesäparatiisiksi komea roomalaismallinen kylpylä ja sauna. Sittemmin luonto on ottanut omansa takaisin, ja nykyisin Sixtus Syrjäsen kylpylä on raunioina ryteikön keskellä – omalaatuisena menneiden aikojen muistomerkkinä, harjulla lenkkeilevien ihmeteltävänä. Kaarina Lehtisalo

kuva2 1

Kuva: Markku Saarela

Strukan sulku (Pyhtää)

Pyhtäällä sijaitseva Strukan sulku on Suomen ainut käytössä oleva käsikäyttöinen sulku, joka johtaa suoraan merelle. Sulku on rakennettu munkkien vanhalle kalastuspaikalle 1900-luvun alussa. Nykyään sulkuvahdit eivät paikalla enää päivystä, vaan se toimii veneilijöille itsepalveluperiaatteella. Markku Saarela

Kuva: Mikko Manka

Torisevan rotkojärvet (Virrat)

”Tuo kuuluisa Toriseva pitkä ja kapea, äkkisyvä ja osaksi korkean, äkkijyrkän kallioseinän ympäröimä, joka sen mustaan veteen luopi varjonsa ja antaa paikalle jylhän, synkeän kauneuden.” Näin todettiin jo vuoden 1888 Matkasuuntia Suomessa -oppaassa, joten mikään uusi luontonähtävyys Toriseva ei todellakaan ole. Kolmen rotkojärven muodostelmaa pääsee ihailemaan järvien reunoilla kulkevilta luontopoluilta, ja etenkin eteläisimmän järven kalliolta avautuu upea näkymä. Ihan suotta tämä kohde ei siis suomalaisen ja pirkanmaalaisen matkailun historiaan kuulu, joten ei muuta kuin Raittisten veljesten Valtatie 66 -käännösbiisi soimaan ja suunta kohti Virtain ihanuuksia. Mikko Manka

Kuva: Anitta Vuorisola

Torronsuon kansallispuisto (Tammela)

Torronsuon pitkospuureitin alla sijaitsee Suomen syvin suoalue. Turvekerros on paksua, paikoin jopa 12 metriä. Usvainen suo on taianomainen näky auringonnousun aikaan. Torronsuolla pesii noin sata lintulajia. Lintutornista avautuu upea maisema Torronsuolle. Anitta Vuorisola

Kuva: Pasi Huttunen

Törni-Männistön asekätkö (Eno, Joensuu)

Vaikka sotahistoria ei olisikaan elämän suuri kutsumus, niin tähän paikkaan kiteytyy niin paljon synkän karheaa historian havinaa, että sitä kannattaa pistäytyä aistimassa. Enon kunnan alueella nykyisen Joensuun alueella Enon ja Ahvenisen välillä maantien varressa on Törni-Männistön asekätkön paikka muistotauluineen. Paikka linkittyy tulkinnasta riippuen kyseenalaiseen tai kunniakkaaseen touhuiluun sodan jälkeen. Tänne kätki aseita sotimisesta vähän muita enemmän viehättynyt Lauri Törni. Niiden joukossa oli esimerkiksi erään Mauno Koiviston sodassa käyttämä pikakivääri. Pasi Huttunen

Kuva: Ilkka Vänttinen

Valamon luostari (Heinävesi)

Kirjailija Pentti Saarikoski (1937–1983) on haudattu Laatokalta paenneen ortodoksiluostarin hautausmaalle. Saarikoski vietti viimeiset vuotensa Valamossa, mutta ei ollut ortodoksi. Vaikka Valamo on varsinainen turistirysä, niin sieltäkin löytyy hautausmaan kaltaisia hiljentymispaikkoja tai voi käydä laivalla ihastelemassa järvimaisemia ja Varislammen avokanavaa. Ilkka Vänttinen

Kuva: Tommi Liljedahl

Vihavuoden koski (Pälkäne, Hämeenlinna)

Vihavuoden kylää halkoo Pälkäneen ja Hämeenlinnan kuntaraja sekä Pirkanmaan ja Kanta-Hämeen maakuntaraja. Yhden piipun varjoon kasvanut sahakylä kuoli 40 vuotta sitten, kun metsäyhtiö purki lämpökeskusta lukuun ottamatta koko sahan. Talveksi pimenevä kylä herää keväällä, kun koski kuohuu ja perhokalastajat saapuvat narraamaan lohia. Koskikahvilan legendaarista tyrnimarjakakkua maistellessaan voi katsella, kun muhkeat säyneet möllistelevät laiturin juuressa. Tommi Liljedahl

 

Pin It on Pinterest

Share This