50 erinomaista elokuvaa koronan aikana katsottavaksi – Kulttuuritoimituksen vinkit

leffakooste

Kulttuuritoimituksen tekijät suosittelevat erinomaisia elokuvia koti-iltojen iloksi. Mukana on kaikkea komediasta uuteen aaltoon ja tieteisleffoista dokumentteihin.

Kulttuuritoimitus

Jos olet yksi niistä, joille on ilmaantunut lähiviikoiksi sattuneesta syystä aikaisempaa enemmän vapaa-aikaa, tämä juttu on sinua varten. Kulttuuritoimituksen tekijät kirjoittivat suositukset viidestäkymmenestä elokuvasta, joita pitävät syystä tai toisesta erinomaisena. Mukana on kaikkea komediasta uuteen aaltoon ja tieteisleffoista dokumentteihin.

Elokuvien perään on merkitty, mikäli ne löytyvät seuraavista palveluista: Yle Areena, Netflix, HBO Nordic, Amazon Prime Video ja C More.

Tiesithän, että elokuvia voi myös vuokrata tai ostaa monista palveluista? Tällaisia ovat esimerkiksi iTunes Store, Viaplay, Google Play, Elisa Viihde ja Telia TV.

Kannattaa myös seurata televisiokanavien tarjontaa – ja tietysti vilkaista, että mitäs helmiä sieltä vintille roudattujen dvd-levyjen joukosta löytyikään!

* *

24 Hour Party People (ohj. Michael Winterbottom, 2002)

Kiinnostaako tietää, millaista oli Sex Pistolsin ensimmäisellä Manchesterin-keikalla vuonna 1976 tai miten Joy Divisionin ensimmäinen levytys tehtiin? Puolidokumentaarinen fiktioelokuva 24 Hour Party People vie katsojan aikamatkalle ”Madchesterin” rock-klubien ja legendaaristen levytysten innostuneeseen, joskin välillä myös surkuhupaisaan ja traagiseenkin maailmaan. Oppaana matkalla toimii itseironinen klubi-isäntä ja Factory Records -yhtiön perustaja Tony Wilson, jota näyttelee jäljittelemättömään tyyliinsä mainio Steve Coogan. Kaarina Lehtisalo

Katso: Amazon Prime Video

Arrival (ohj. Denis Villeneuve, 2016)

Monipuolisen ohjaajan tasapainoisimman leffan viritys on tavanomainen: joukko avaruusaluksia laskeutuu maahan ja aloittaa kommunikaation ihmisten kanssa. Tarinassa on kuitenkin mielenkiintoinen twisti: osa ihmisistä haluaa kuunnella viestiä, osa ei, ja tarinan päähenkilö on humanistinainen. Iso osa elokuvan tunnelmasta välittyy toissa vuonna menehtyneen säveltäjä Jóhann Jóhanssonin mielikuvituksellisesta musiikista. Aksu Piippo

Katso: Netflix, Amazon Prime Video

Arvottomat (ohj. Mika Kaurismäki, 1982)

Ainakin minulle Arvottomat edustaa hetkeä, jolloin suomalainen elokuva syntyi uudelleen. Tai syntyi ylipäätään. Ohjaajan veljen Akin kynäilemä sekä Pirkko Hämäläisen ja Matti Pellonpään tulkitsema keskustelu rakkaudesta tiivistää kaiken oleellisen aiheesta, josta miljoonat ovat turhaan yrittäneet ilmaista sen yhden ainoan ja kaikkein lopullisimman totuuden. Matti Mörttinen

Big Lebowski (ohj. Joel ja Ethan Coen, 1998)

Coenin veljesten kulttimaineeseen noussut elokuva tarjoaa kriisiaikana monenlaista lohtua, ja elokuvan värikkäistä henkilöhahmoista voi myös ottaa oppia: esimerkiksi Duden zeniläinen elämänasenne rauhoittaa, jos liika koronauutisointi ahdistaa – ja ainahan voi ottaa yhden valkovenäläisen. Kaikista ohjeistuksista piittaamattomille oman elämänsä anti-sankareille toimii puolestaan Walterin kurikoulu: ”This is not ’Nam […] There are rules!” Ja mikäli korona-aika kestää pitkään, niin kaiken muun hyvän lisäksi Big Lebowski sen kuin paranee katsomiskerrasta toiseen. Mikko Manka

Katso: Amazon Prime Video

Billy Elliot (ohj. Stephen Daldry, 2000)

Billy Elliot on useamman henkilöhahmon koskettava kasvutarina, jossa on monta kerrosta ja näkökulmaa. Jos et pysty yhdellä kertaa eläytymään eri henkilöiden ajatusmaailmaan, katso leffa useamman kerran. Lopulta voit kaivaa nenäliinan esiin jo alkutekstien aikana. Merja Koskiniemi

Katso: C More, Netflix

Bullitt (ohj. Peter Yates, 1968)

Yksi kaikkien aikojen parhaita rikos- ja poliisileffoja. Kivikasvo Steve McQueen parhaimmillaan. Upea tunnelma ja tempo. Arto Murtovaara

Casablanca (ohj. Michael Curtiz, 1942)

Ingrid Bergmanin roolihahmo ja hänen puolisonsa jonottavat pääsyä pois saksalaisten hallitsemasta, Vichyn hallituksen Casablancasta toisen maailmansodan aikana. Humphrey Bogartin näyttelemällä kapakoitsijalla, joka on Bergmanin aiempi rakastettu, on avaimet pakoon. Avioparin karanteeni päättyy onnellisesti, ja katsojan mieleen jäävät soimaan niin As Time Goes By, Die Fahne hoch kuin Marseljeesi. Ilkka Vänttinen

Cléo viidestä seitsemään (ohj. Agnès Varda, 1962)

Belgialaisen mestarin Agnès Vardan elokuvia on juuri nyt useampikin katsottavissa Yle Areenassa, eikä niiden välillä kerta kaikkiaan voi valita väärin. Vardan elokuvista tunnetuin lienee edelleen ranskalaisen uuden aallon merkkiteos Cléo viidestä seitsemään, joka seuraa erään laulajan tunnelmia Pariisissa hänen odottaessaan tuloksia lääkärin ottamista testeistä. Mikäli Vardan elokuvat ovat vielä aukko sivistyksessäsi, tästä klassikosta on hyvä aloittaa aukon paikkaaminen. Riikka Oksanen

Ranskan uusi aalto muistetaan miesohjaajistaan, mutta oikeasti yksi sen pioneereja oli Varda. Kaksituntinen kaupunkia vaeltelevan, syöpätestinsä tuloksia odottavan poptähden elämästä ja kohtaamisesta sotilaan kanssa on raikas, visuaalisesti kekseliäs ja mielenkiintoinen naiskuvaus. 1960-luvun popkuvasto ja Pariisi elävät rinnakkain. Eija Niskanen

Katso: Yle Areena

Cowspiracy: The Sustainability Secret (ohj. Kip Andersen ja Keegan Kuhn, 2014)

Voimaperäinen eläinteollisuus on suuri ilmastonmuutoksen vauhdittaja. Dokumentti antaa siitä hyvän katsauksen, jos kohta elokuvan katsomisesta on moni kieltäytynyt, koska ei halua myöntää asiaa. Koronapandemian myötä dokumenttia katsoo vielä veriroiskeisten lasien läpi. Kirsi Haapamatti

Katso: Netflix

Das Boot (ohj. Wolfgang Petersen, 1981)

Jos ”karanteenikodin” seinät alkavat tuntua liian pieniltä, niin kannattaa pistää Wolfgang Petersenin Das Boot pyörimään ja katsoa, kuinka viitisenkymmentä merisotilasta ahtautuu viikoiksi erittäin pieniin tiloihin eli sukellusveneeseen. Elokuvasta on tehty useampia leikkauksia, mutta erilaisten tunteiden, etenkin tylsyyden ja toisista ihmisistä ja sodan olosuhteista johtuvan hiljalleen kasvavan ärtymyksen kuvaus ilmenee parhaiten lähes viisituntisessa versiossa, joka esitettiin alun perin minisarjana. Das Boot on edelleen itselleni ”se paras sotaelokuva”, jonka pasifistinen sanoma koskettaa useammankin katsomiskerran jälkeen – uudet yritykset eivät ole päässeet lähellekään alkuperäisen tasoa. Mikko Manka

Katso: Netflix

Dolly Parton: Here I Am (ohj. Francis Whately, 2019)

Dolly Partonin uraa valottava dokumentti esittelee ihmisen, joka on yhtä aikaa nerokas säveltäjä ja kirjoittaja, piinkova bisneshai ja eroottinen fantasiahahmo. Parton tasapainoilee taitavasti konservatiivisuuden, feminismin, viihdyttämisen ja vetäytymisen välillä. Francis Whatelyn ohjaama musiikkidokumentti ilahduttaa myös kirjoittamisesta kiinnostunutta, sillä Partonin lyriikat ovat mininovelleja. Janica Brander

Katso: Netflix

Elliott Erwitt, mestarikuvaaja (ohj. Adriana Lopez Sanfeliu, 2019)

Elio Romano Erwitt, 91, syntyi Pariisissa, muutti vanhempiensa kanssa Italiaan ja pakeni sieltä sotaa Amerikkaan. Ohjaajan kysyessä, onko kuvaaja siirtolainen, vastaa Erwitt: ”Olen demokraatti.” Harvinaisen lämmin dokumentti monipuolisesta ja huumorintajuisesta, elämänsä valokuvaukselle omistaneesta miehestä, jonka mielestä menestys on sitä, että voi tehdä mitä haluaa silloin kun haluaa. Marja-Liisa Torniainen

Katso: Yle Areena

Ensimmäinen nainen: Alice Guy-Blaché (ohj. Pamela B. Green, 2018)

Pamela B. Greenin dokumenttielokuva maailman ensimmäisestä naispuolisesta elokuvaohjaajasta ja elokuvastudion johtajasta on kuin vauhdikas salapoliisijännäri. Alice Guy-Blaché (1873–1968) ei ollut ainoastaan ensimmäinen nainen elokuva-alalla, vaan koko alan pioneereja ylipäänsä, yksi ensimmäisistä, joka ymmärsi miten elokuvalla voidaan kertoa fiktiivisiä tarinoita. Elokuvahistorioista Guy-Blaché unohdettiin pitkäksi aikaa miltei kokonaan, ja Greenin dokumentti täydentääkin hienosti elokuvan varhaisvuosien historiaa. Kaarina Lehtisalo

Katso: Yle Areena

Erämaan armoille / Into the Wild (ohj. Sean Penn, 2007)

Kilpailuyhteiskunnan taakseen jättävä luonnon ihailija hylkää mukavan elämän, lahjoittaa omaisuutensa hyväntekeväisyyteen ja lähtee erakoksi Alaskan jylhiin maisemiin. Netflix-tarjonnan helmiin kuuluva tositarina on innostanut pyhiinvaeltajat kulkemaan Christopher McCandlessin jalanjäljillä. Katsotaan kovalla, sillä soundtrackina soi Pearl Jam -keulahahmo Eddie Vedderin musiikki. Tommi Liljedahl

Katso: Netflix

Generation Wealth (ohj. Lauren Greenfield, 2018)

Lauren Greenfieldin vuosien aikana kokoama dokumentti häikäisee, koska siinä on niin paljon dollarihymyjä, uima-altaita, Swarowskin kristalleja ja Louis Vuittonin laukkuja. Greenfield tutki kansansa Roope Ankka -luonnetta ja pääsi kauneussalonkeihin, räppärimiljonäärien yökerhoihin, catwalkeille ja golfklubeille. Rahalla saa uudet kasvot, takamuksen ja nuoruutta. (Greenfieldin kattava näyttely sulkeutui juuri Kööpenhaminan Louisiana-museossa. Lue siitä tästä.) Anne Välinoro

Katso: Yle Areena, Amazon Prime Video

Ida (ohj. Pawel Pawlikowski, 2013)

Elokuva on Annan (upea Agata Trzebuchowska) kehityskertomus, joka nivoutuu puolalaisen ja eurooppalaisen historian kipukohtiin. Mustavalkoisuudella, vähäeleisyydellä ja pitkälle harkitulla estetiikalla on saatu aikaan jotain harvinaisen vaikuttavaa, jota kelpaa katsoa nyt kun on aikaa. Kuulosti liioittelulta, kun joku sanoi, että elokuvan jokaisen kuvan voisi ottaa ja kehystää seinälleen, mutta ei se ollut. Pasi Huttunen

In the Shadow of the Moon (ohj. Jim Mickle, 2019)

Netflixin omat elokuvatuotannot ovat valitettavan usein verettömiä ja keskinkertaisia versioita suuremman budjetin Hollywood-tuotannoista. Joukkoon mahtuu onneksi myös erittäin persoonallisia kummajaisia, joita ei välttämättä valkokankaalla uskoisi näkevänsä, kuten scifi-jännäri In the Shadow of the Moon. Christopher Nolanin mieleen tuovaan tyylittelyyn yhdistyy 1980-luvun VHS-kauhun estetiikkaa ja poikkeuksellisen mietitty aikamatkustus-juoni. Ville Aalto

Katso: Netflix

Jeanne Dielman (ohj. Chantal Akerman, 1975)

Kolmetuntinen elokuva seuraa belgialaisen leskirouvan elämää, jossa ei tapahdu näennäisesti mitään. Jeanne kuorii perunoita ja hankkii lisätienestejä prostituutiolla, jota hän suorittaa yhtä ilmeettömästi kuin ruoanlaittoa – kunnes hänen maailmansa järkkyy. Elokuva on lakonisuudessaan hypnoottinen kuvaus kulissielämästä ja eksistentiaalisesta kriisistä. Janica Brander

Tämä Chantal Akermanin klassikkoelokuva on tähän asti ollut todella vaikeasti nähtävissä Suomessa, mutta nyt Jeanne Dielmanin voi vihdoin katsoa Yle Areenassa. Koskaan ei ole ihmisen arkisten askareiden seuraaminen ollut näin kiehtovaa ja merkityksellistä. Kolmituntinen eepos sopii hyvin kaikille, joilla on jo ehtinyt tulla tekemisestä pulaa itse-eristyksessä. Riikka Oksanen

Katso: Yle Areena

JFK – avoin tapaus (ohj. Oliver Stone, 1991)

Tavallisesti pidän salaliittoteorioita naurettavina enkä usko niihin millään, mutta John F. Kennedyn salamurhan kohdalla on pakko tehdä poikkeus – viimeistään tämän elokuvan jälkeen. Miten surkeana ampujana tunnettu Lee Harvey Oswald olisi kyennyt osumaan liikkuvaan maaliin Teksasin koulukirjaston ikkunasta, varsinkin kun luotien liikesuunnat uhmasivat fysiikan lakeja? Tälläkin filmillä on kriitikkonsa, mutta totuus jää vähintään epävarmaksi. Kari Pitkänen

Katso: Amazon Prime Video

Julieta (ohj. Pedro Almodóvar, 2016)

Kanadalaiskirjailija Alice Munron kolmesta novellista koottu tarina on kuin peilikuva Pedro Almodóvarin Volver-elokuvasta. Äiti-tytär-suhteiden ylisukupolvisuudesta kasvaa Almodóvarille harvinainen introvertti elokuva. Julietassa ovat silti läsnä intensiiviset värit ja draamantaju. Antti Selkokari

Kukkoilijat / In Bruges (ohj. Martin McDonagh, 2008)

Belgialainen Brugge saa kaikkien aikojen matkailumainoksen mustaakin mustemmassa In Bruges -komediassa, jonka nimen suomennos on rikos kulttuuria vastaan. Ralph Fiennes loistaa, mutta on silti korkeintaan kolmanneksi paras näyttelijä tässä monikulmiodraamassa, joka sisältää yhden leffahistorian nerokkaimmista ”kaksintaisteluista”. Huippuunsa omaperäinen elämänarvon ylistys. Matti Mörttinen

Laulu Martinille (ohj. Bille August, 2001)

Alzheimer on monta kertaa armottomampi kuin korona: se tappaa sataprosenttisesti, elleivät muut taudit ehdi ensin. Laulu Martinille on kaunis, lämmin ja koskettava kuvaus säveltäjästä (Sven Wollter), joka menettää hallinnan työstään ja elämästään pienin, mutta vääjäämättömin askelin. Vierellä kipuilee vaimo Barbara (Viveka Seldahl), jonka lopulta on jätettävä rakkaansa tämän omaan, yhä pienemmäksi käyvään maailmaan. Itkin. Kari Pitkänen

Leni Riefenstahl ja Arnold Fanck (ohj. Annette Baumeister, 2018)

Naisten maaliskuu Yle Areenalla säväyttää. Leni Riefenstahl ja Arnold Fanck olivat työkavereita, Fanck suurenmoisena lumen ja jään kuvaajana, Riefenstahl valovoimaisena näyttelijänä. Yhdessä he päätyivät virtsatietulehduksen uhallakin kuvaamaan Grönlantiin, jäävuorille ja jäisiin vesiin sijoittuvaa amerikkalais-saksalaista suurelokuvaa. Oli vuosi 1932, vuotta myöhemmin natsipuolue nousi valtaan. Riefenstahl opetteli kuvaamisen, tempautui mukaan rahaan ja maineeseen, valtaan ja Berliinin täyttäviin kulisseihin. Anne Välinoro

Katso: Yle Areena

Mies, joka rakasti järjestystä (ohj. Hannes Holm, 2015)

Kulttuurit törmäävät rivitaloyhtiössä, kun kontrollifriikki kyttääjä-Ykä saa naapuriinsa maahanmuuttajan. Teatterilavoillakin nähty ruotsalaiselokuva kertoo, miten syntyy mielensäpahoittaja, jonka kovetetun kuoren alla sykkii lämmin sydän. Tommi Liljedahl

Katso: HBO, Netflix

Moulin Rouge! (ohj. Baz Luhrmann, 2001)

Punainen mylly on kaikkea: elokuva, musikaali, musikaaliooppera ja niiden ohessa sellainen visuaalinen tykitys ja aistinautinto, ettei tehokkaampaa todellisuuspakoa löydy mistään. Bollywood-vaikutteet näkyvät puvuissa ja lavasteissa sekä pohjimmiltaan yksinkertaisessa perusjuonessa, jonka keskiössä on tietenkin rakkaus. Nicole Kidmanin tähden rinnalla tuikkii Ewan McGregor. Kari Pitkänen

Mustang (ohj. Denis Gamze Ergüven, 2015)

Mustang oli vuoden 2015 ehdotonta kärkikastia. Turkkilaisen Deniz Gamze Ergüvenin elokuva viidestä sisaruksesta patriarkaatin puristuksessa muistuttaa etäisesti Sofia Coppolan Virgin Suicidesia, mutta tuntuu todellisemmalta ja tärkeämmältä. Yle Areenassa enää 27.3.2020, joten pidä kiirettä! Riikka Oksanen

Katso: Yle Areena

Ninotchka (ohj. Ernst Lubitsch, 1939)

Nostalgisista nostalgisin romanttinen komedia vaatii tiettyä historian- ja kontekstintajua tullakseen ymmärretyksi. Ninotchkan pääosassa on 1920-luvun suuri tähti Greta Garbo tosikkona neuvostokomissaarina, joka altistuu kapitalistiselle kauniille turhuudelle, lemmenlurituksille ja samppanjalle. Pahvikulissien Pariisiin sijoitettu komedia tuli aikanaan Suomessa kielletyksi ulkopoliittisista syistä. Antti Selkokari

Poika ja ilves (ohj. Raimo O. Niemi, 1998)

Viehättävä, ihmisen ja eläimen yhteiseloa pohtiva koko perheen elokuva ei ole vanhentunut lainkaan. Konsta Hietanen pääosassa on luontevimpia lapsinäyttelijöitä koskaan ja pojan ja ilveksen vaativat yhteiskuvaukset taidolla tehty. Luonto ja ihminen, lapsen ja ilveksen ystävyys, ja niin suomalainen elokuva. Eija Niskanen

Katso: Yle Areena

Rocco ja hänen veljensä (ohj. Luchino Visconti, 1960)

Perheen hajoamisesta kertova draama, jossa mamma päättää perheen muuttavan Etelä-Italiasta Milanoon. Poikien keskinäiset suhteet aiheuttavat kitkaa ja perhedynamiikka muuttuu. Nino Rotan musiikki ja mustavalkoisuus tuovat oman tunnelmansa. Hanna-Liisa Onnela

Räsynukke / The Night of the Hunter (ohj. Charles Laughton, 1955)

Charles Laughtonin ainoa ohjaustyö on hurja tarina kahden lapsen kautta kuvattuna. Robert Mitchum esittää vankilasta vapautunutta mielipuolista rikollista, joka papiksi pukeutuneena lähtee lapsien ja oletetun rahasaaliin perään käsissään ”love” ja ”hate” -tatuoinnit. Lapset pakenevat pitkin joenrantoja luonnon noustessa keskeiseen rooliin uhkaavassa, painostavassa ja jopa surrealistisessa elokuvassa. Juhani Koivisto

Saturday Night Fever – lauantai-illan huumaa (ohj. John Badham, 1977)

Me ei päästä diskoon, mutta voimme katsella kun John Travolta vetää parkettien partaveitsenä Bee Geesin tahdissa. Aira Samulin toi nämä tanssit Suomeen ja niitä mentiin joka kylässä. 1970-luvun ”Nykin” italialaisamerikkalaisesta työläislähiöstä ei ole montaa tietä ylös, mutta tanssi on sellainen. Eija Niskanen

Katso: Yle Areena (4.4.2020 alkaen)

Sheriffi / High Noon (ohj. Fred Zinnemann, 1952)

Eihän mikään vie ajatuksia niin hyvin pois ikävistä asioista kuin lännenelokuva! Sheriffin jännite on rakennettu piinaavan kellontaulun tuijottelun ympärille. Aika kuluu ja keskipäivä lähestyy, eikä kukaan ole halukas auttamaan kaupungin aiemmin niin pidettyä sheriffiä. Petri Hänninen

Starship Troopers – Universumin sotilaat (ohj. Paul Verhoeven, 1997)

Kuten monia sotaleffoja, voi Starship Troopersia katsoa joko todellisuuden kerroksia näkyviin kuorivana satiirina tai mehustella sen patrioottisessa hehkussa. Elokuvan viesti jää herkullisen epäselväksi ja toteutus on timanttia. Tarinassa fasistisen hallinnon alle yhdistetty ihmiskunta elää jatkuvaa poikkeustilaa käydessään loputonta sotaa ulkoavaruuden ötököitä vastaan. Pasi Huttunen

Steve Zissoun vedenalainen maailma (ohj. Wes Anderson, 2004)

Ohjaajansa hauskin ja paras elokuva kertoo yhteisöstä ja sen johtajasta kriisin keskellä. Osittain nostalgisilla tunteilla operoiva tarina on sekä parodia ja kunnianosoitus meritutkija Jacques-Yves Cousteaulle. Leikittelevä elokuvateos on kuvattu hienosti, silkkaa silmäkarkkia. Aksu Piippo

Syke ei sammu / All That Jazz (ohj. Bob Fosse, 1979)

Merkittävä osa Hollywoodin hienoimmista tuotoksista on ilmiselviä Hollywood-kritiikkejä. Tämä tanssiin, musikaaliin ja stand-upiin pureutuva uni- ja lääkehouruinen spektaakkeli nousee genressä ehdottomaan eturiviin. Roy Scheiderin bravuuri, jota täydentää Jessica Langen roolisuoritus leffahistorian puoleensavetävimpänä Kuolemana. Matti Mörttinen

Tee se itse -elämä: Combat Rockin tarina (ohj. Janne Tanskanen ja Ville Asikainen, 2019)

Kulttuuriala ottaa koronan takia pataan poikkeuksellisen pahasti ja tarvitsee kovasti apua. Maineikkaasta punk-levylafkasta ja levy-yhtiöstä kertovasta koruttoman tyylikkäästä dokumentista käy ilmi, että ei se muutenkaan niin helppoa ole, ja siitä huolimatta hommia painetaan asenteella ja tarmolla. Koska itse on perkele tehtävä. Pasi Huttunen

Katso: Yle Areena

The Big Short (ohj. Adam McKay, 2015)

Yhdysvaltain vuoden 2008 talousromahduksesta kertova, tositapahtumiin perustuva The Big Short on paitsi tuhti amerikkalaisen pankkimaailman tietopaketti myös yllättävän viihdyttävä elokuva, etenkin jos katsoja saa pyyhkäistyä mielestään ajatukset siitä, miten asuntolainakuplan poksahdus vaikutti ns. tavallisiin ihmisiin. Tämän elokuvan henkilöt eivät ole yhtään tavallisia, sillä kuplan puhkeamisen osasivat ennakoida vain omalaatuiset poikkeusyksilöt, kuten Christian Balen näyttelemä autistinen talousnero Michael Burry. Pankkikuvioita mennään elokuvassa läpi haipakkaa tahtia, ja Sixten Korkmanin kommenttiraidalle olisi ilman muuta tarvetta – mutta kelvatkoon nyt meille vaahtokylvyssä lilluva, asuntolainabondien shorttaamiset napakasti selittävä Margot Robbie. Kaarina Lehtisalo

Katso: Netflix

The Party (ohj. Sally Potter, 2017)

Erittäin hyvä lähtöasetelma elokuvalle on jonkinlainen juhla, jonne saapuu perheenjäseniä, ystäviä, sukulaisia tai muita toisilleen ennalta tuttuja ihmisiä. Kaikilla heistä on esimerkiksi synkkiä salaisuuksia, vanhoja kaunoja tai salattuja romansseja, jotka paljastuvat illan aikana. Sally Potterin versio aiheesta on aivan kamalan hauska ja aivan kamala, täydellistä katsottavaa myötähävettävän huumorin ja kiusallisten tilanteiden ystäville. Ville Aalto

Katso: Yle Areena

Thelma & Louise (ohj. Ridley Scott, 1991)

Paras roadmovie ikinä. Nimiosissa nähtävät Geena Davis ja Susan Sarandon protestoivat patriarkaattia vastaan ja päätyvät valitettavasti umpikujaan. Tunnelma silti positiivinen ja tarina vetää. Aila-Liisa Laurila

Tottumiskysymys (useita ohjaajia, 2019)

Yle Areenan naisten maaliskuun tarjontaan kuuluva seitsemän naisohjaajan #metoo-kannanotto. Kuusi tarinaa naisten häirinnästä ja mitätöinnistä pistää mieskatsojan pohtimaan, vaikkei olisikaan itse syyllistynyt kähmintään. Olisiko joskus voinut puuttua epäasialliseen äijäilyyn, jolle pukukoppipuheissa naureskellaan? Tommi Liljedahl

Katso: Yle Areena

Tulivuoren juurella / Under the Volcano (ohj. John Huston, 1984)

Loistava Albert Finney pääroolissa konsuli Firmininä. Hieno sovitus Malcolm Lowryn romaanista. Arto Murtovaara

Uskollinen puutarhuri / The Constant Gardener (ohj. Fernando Meirelles, 2005)

John Le Carrén romaaniin perustuvassa elokuvassa brittidiplomaatti Justin Quayle (Ralph Fiennes) lähtee selvittämään vaimonsa väkivaltaista kuolemaa Turkanajärvellä, Keniassa. Vastassa on yllättäen kansainvälinen lääkeyhtiö ja korruptoituneet viranomaiset, ja trilleriksi kiertyvä tarina särkee sydämen lopulta moninkertaisesti. Surusilmäisen Fiennesin ja Tessa Quaylea näyttelevän Rachel Weiszin välinen kemia nostaa murheellisen rakkaustarinan omaan luokkaansa. Aino Louhi

Katso: Yle Areena

Vaarallinen romanssi / North by Northwest (ohj. Alfred Hitchcock, 1959)

Alfred Hitchcockin viihdyttävintä elokuvaa on kutsuttu ensimmäiseksi Bond-leffaksi ennen Bondeja. Cary Grant loistaa bisnesmiehenä, joka temmataan vakoilutrillerin pyörteisiin halki Amerikan. Elokuvahistoriaan on jäänyt hiljainen kohtaus maissipellolla missä Grant pakenee luoteja syytävää kaksitasoa. Antti Selkokari

Vain muutaman dollarin tähden (ohj. Sergio Leone, 1965)

Dollaritrilogian kakkososa on lajityypin valioita. Kaksi huippukasvoa näyttelijäkaartissa: Gianmaria Volonte ja Klaus Kinski. Kyytiä koronalle. Arto Murtovaara

Valkoinen koira / White Dog (ohj. Samuel Fuller, 1982)

Näin tämän ensimmäisen kerran Sodankylän elokuvafestivaaleilla, joissa pienenpieni suurta sikaria polttava Samuel Fuller oli itse paikalla. Rasismista kertova elokuva, jonka pääosassa on ihmisen sumentama koira. Yhtä aikaa pelottava kuin myös ajankohtainen, edelleen. Hanna-Liisa Onnela

Vapauden kiihko / Freedom’s Fury (ohj. Colin Keith Gray, 2006)

Neuvostoliitto nujersi Unkarin kansannousun 1956. Samana vuonna maiden vesipallojoukkueet uivat toisiaan vastaan Melbournen olympialaisten semifinaalissa. Tämä kiihkeä ottelu on Yle Areenasta löytyvän dokumentin aiheena, mutta samalla sukelletaan myös Unkarin historiaan ja hurjan urheilulajin pariin. Kimmo Ylönen

Katso: Yle Areena

Viimeiset kärrymustalaiset (ohj. Riika Nikkarinen, 2015)

Paljon nähneiden ja kokeneiden romaninaisten haastatteluihin ja arkistomateriaaliin perustuva dokumentti vielä minunkin lapsuudessani maata kiertäneiden tummien kovasta elämästä valkolaisten armoilla. Esiin tuodaan myös, kuinka 1960- ja 1970-luvuilla sijoitettiin romanilapsia lastenkoteihin; heidät irrotettiin omistaan, mutta ei myöskään hyväksytty suomalaiseen yhteiskuntaan. ”Eihän mustalaista pidetty ihmisenä.” Marja-Liisa Torniainen

Katso: Yle Areena

Virgin Suicides (ohj. Sofia Coppola, 1999)

Jeffrey Eugenidesin samannimiseen romaaniin perustuva kulttielokuva sijoittuu 1970-luvun yhdysvaltalaiseen, keskiluokkaiseen lähiöön, ja kuvaa teini-ikäisten vuorovaikutusta painostavassa ja vähitellen tukahduttavassa ilmapiirissä. Lisbonin perheen viiden sisaren tarina kerrotaan naapuruston poikien silminnäkijähavainnoin, fragmentaarisesti kuin haalistuneista valokuvista koostaen. Yhtä aikaa herkkyyttä sekä heleitä värejä pursuileva ja tummissa vesissä Airin tahtiin lipuva elokuva maistuu persikkalikööriltä ja haisee pakokaasulta. Elissa Määttänen

Wayne’s World (ohj. Penelope Spheeris, 1992)

Omaan pop-nörttiyteensä tukehtuvaisen 1990-luvun viattomin ja kauneimmin aikaa kestänyt elokuva, jossa aikuiset ihmiset näyttelevät nuoria aikuisia peruukit päässä. Party time! Excellent! Juoni on löyhä, mutta juuri sopivasti aseteltu Mike Myersin ja Dana Carveyn ajan henkeä multi-ironisoivasti tiivistäville sketseille. Hyvän mielen takuu, muttei halvalla, ja mehevät hard rock -överit AMC Pacerista unelmoinnin taustalle. Schwwwinggg! Aleksi Leskinen

Whores’ Glory (ohj. Michael Glawogger, 2011)

Dokumentti seuraa prostituoitujen arkea Thaimaassa, Bangladeshissa ja Meksikossa. Ei sankaritoimittajaa, ei kertojaääntä. Elokuva on kuin matka vieraalle planeetalle, jolla kuitenkin asuu meille kaikille tuttu eläinlaji, käsittämättömästi käyttäytyvä ihminen. Kimmo Ylönen

Katso: Yle Areena

Pin It on Pinterest

Share This