Kuinka paljon pahaa voi aiheuttaa perintömiekka? Arviossa George R. R. Martinin Seitsemän kuningaskunnan ritari

Kuvat: Fevre River Packet Company / Otava

Noin sata vuotta hittisarja Games of Thronesin pohjalla olevan Tulen ja jään laulu -kronikan tapahtumia aikaisempaan historiaan sijoittuva Seitsemän kuningaskunnan ritari (Otava, 2025) on mukavan maanläheinen fantasiatarina.

Orvosta aseenkantajasta ritariksi nimetty ser Duncan Pitkä eli Dunk tapaa omaa polkuaan ja kohtaloaan etsiessään nuoren Egg-pojan, joka puoliväkisin änkeää hänen aseenkantajakseen. Ikäisekseen kypsä ja omapäinen poika paljastuu myöhemmin Targaryen-kuningasperheen sukulaispojaksi, jonka kanssa ja kautta Dunk pääsee puolivahingossa valtakunnan suurien tapahtumien sivujuonteisiin. Kaksikon keskinäisten seikkailuiden kautta Westerosin syvemmät poliittiset pohjavirrat avautuvat lukijalle pikkuhiljaa, samalla kun hiukan hitaan Dunkin ymmärrys siitä, miten maa makaa.

Deamon Mustalieskan kapinasta on jo aikaa, mutta sen väreet vaikuttavat edelleen ympäri valtakuntaa. Taistelijana taitava Mustalieska oli saanut Targaryenin suvun perintömiekan isältään ohi kruununprinssi Daeronin, minkä vuoksi monet pitivät häntä parempana ja oikeana perijänä valtaistuimelle. Daemonin johtamat kapinalliset hävisivät lopulta, mutta edelleen löytyy halukkaita uuteen kapinaan. Valtakunnan jakautuminen johtaa nykyisen perillisen epäonniseen kuolemaan kesken Dunkin ritarielämän ensiaskelten Saarnelan turnajaisissa. Välillä yksinkertaisen puskaritarin on myös vaikea tietää, kenen palvelukseen kannattaa hakeutua, kuka on jäänyt sisällissodan jäljiltä oikealle ja kuka väärälle puolelle.

Satu Loitsun käännöksessä verivihollissuvut Brackenit ja Blackwoodit on käännetty Sannikaksi ja Sysimetsäksi toisin kuin hänen aiemmin Hlinovsky-nimellä tekemässään Tulen ja jään laulun suomennoksessa. Muutenkin sarjasta tutut suvut vaikuttavat tässä historian vaiheessa hiukan eri rooleissa, kukin silloisen tilanteensa ja herransa mukaisesti. Onneksi Egg on aatelisena perillä eri sukujen tunnuksista ja tilanteista ja tekee niitä Dunkia opettaessaan selkeämmäksi myös lukijalle.

Seitsemän kuningaskunnan ritari on Valtaistuinpeliin verrattuna vähemmän verinen ja raaka. Dunkin hyväntahtoinen ja hiukan naiivi oikeamielisyys ja Eggin varhaiskypsä viisaus tekevät päähahmoistaan hyvän puolella olevia sankareita, joita Martin ei surutta uhraa reaalipoliittisissa vehkeilyissä kesken kirjan Punaisten häiden tapaan.

Kolmen erillisen novellin muodostama kokonaisuus on helposti seurattava ja johdonmukainen kasvutarina Westerosin ritarifantastisessa yhteiskunnassa, jossa vaatimaton puskaritarikin voi teoillaan vaikuttaa koko valtakunnan kohtaloon, vaikkei sitä itse tavoittelisikaan.

”Kaikki alkoi siitä, kun joku vanha kuollut kuningas antoi miekan yhdelle eikä toiselle pojalleen.”

Ilkka Valpasvuo

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua