Kuvat: Veikko Somerpuro / WSOY
SARJAKUVA | Elämää ja kauneutta voi löytyä myös ydinsäteilevältä ”jättömaalta”, todistaa Johanna Aulénin sarjakuvadebyytti. Teos onnistuu tuomaan hyvin esille sen, kuinka elämä kaikesta huolimatta jatkuu.
”Vaikka sekä eläinten että ihmisten kohtalot ovat olleet karuja, toivo elää ja kaiken kurjuuden keskeltäkin löytyy sitkeyttä, hyvyyttä ja selviytymistarinoita.”
ARVOSTELU
Johanna Aulén: Tšernobylin koirat
- WSOY, 2022.
- 112 sivua.
Vuonna 1986 tapahtunut Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus on yhden sukupolven lapsuudentrauma ja yhä pahin tapahtunut ydinonnettomuus. Vuonna 2019 HBO:n upea minisarja Chernobyl nosti jälleen tapetille tapahtumat silloisessa Neuvostoliitossa, nykyisessä Ukrainassa. Samana vuonna graafikkona, animaattorina ja kuvataideopettajana työskennellyt vantaalainen Johanna Aulén kohtasi pelkonsa ja matkusti Tšernobyliin. Matkasta syntyi Ylen julkaisema reportaasi sekä nyt julkaistava tuore debyyttisarjakuva-albumi.
Tšernobylin koirat (WSOY, 2022) on realistisesti, jopa hiukan pelkistetysti piirretty dokumentti sekä onnettomuudesta, sen seurauksista ja siihen johtaneista tapahtumista että Aulénin vuoden 2019 käynnistä paikan päällä. Teos ottaa pieniä taiteellisia vapauksia lähinnä tapahtumapaikkojen sijainnin suhteen, jotta kaikki olennainen mahtuu Aulénin tekemään tutustumiskierrokseen. Muuten sarjakuva pohjaa vahvasti aiheesta tehtyyn kirjallisuuteen, tutkimuksiin ja haastatteluihin.
Vaikka esimerkiksi ihmisten piirteet ovat melkoisen ”pinnallisia”, on Aulén luonut värinkäytöllään mainioita tunnelmia ja vastakohtia, kuten betonirakennusten tylyyden ja syksyisesti räiskyvän luonnon värikylläisyyden luoma vastakkaisuus ja massiivisten rakennusten yksityiskohtaisuus.
Sarjakuvan erityisenä näkökulmana on, mitä tapahtui kotieläimille, erityisesti koirille, joita alueelta evakuoidut ihmiset eivät saaneet ottaa mukaansa. Aulén dramatisoi onnettomuuden aikaisia tapahtumia villakoira Bobikin näkökulmasta ja myöhempiä vaiheita vuoden 2019 vierailun aikaan alueella asuvan Gamma-koiran kautta. Iso rooli on myös ryhmän oppaana toimivalla Volodymyrillä, joka on itse ollut raivaamassa onnettomuuden jälkiä.
Tšernobylin alueella asuu eläinten ohella myös ihmisiä, säteilystä huolimatta. Sarjakuva onnistuukin hyvin tuomaan esille sen, kuinka elämä kaikesta huolimatta jatkuu. Asiat eivät ole juuri koskaan mustavalkoisia tai yksinkertaisia. Vaikka sekä eläinten että ihmisten kohtalot ovat olleet karuja, toivo elää ja kaiken kurjuuden keskeltäkin löytyy sitkeyttä, hyvyyttä ja selviytymistarinoita.
”Muistakaa Tšernobyl, kun palaatte kotiin”, sanoo alueella asuva Babuška ryhmän lähtiessä kotimatkalle. ”Älkää unohtako ihmisiä, koiria ja luontoa”, muistuttaa siihen vielä opas Volodymyr.
Ilkka Valpasvuo
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Mikko Hautalan analyysi maailmasta on omaa luokkaansa sillä hän tuntee historian ja nykyhetken – arviossa Sotaa ja rauhaa
KIRJAT | Niin Washingtonissa, Moskovassa kuin Ukrainassakin palvelleen diplomaatin teos on suositeltavaa luettavaa jokaiselle maailmanpoliitiikkaa seuraavalle.
Komea kokoelma sitoo väritetyn klassikkosarjakuvan yksiin kansiin – arviossa Halo Jonesin balladi
SARJAKUVA | Nuoren naisen avaruusseikkailu 5000-luvun taitteessa on hyvää ja ajatuksia herättävää viihdettä.
”Ihanan maksimaalinen” – Harri Henttisestä kasvoi Vesilahden kirkkoherra ja nyt jo puolen Suomen tuntema KirkkoHarri
KIRJAT | Miia Siistonen näyttää, miten julkkiselämäkerta kirjoitetaan oikein: vetävästi, humoristisesti, kohdetta silottelematta mutta häntä kunnioittaen ja avaten ajattelun rajoja.
Niilo Teerijoki muistelee kansakoulunopettajan uraansa Aunuksen Karjalassa – arviossa Uskon ja toivon aikoja
KIRJAT | Kotiseutuneuvoksen puolen vuosisadan takaisissa käsikirjoituksissa kuvataan kolmea kouluvuotta Itä-Karjalan kylissä loppusyksystä 1941 kesään 1944.
