Kuvat: Veikko Somerpuro / WSOY
SARJAKUVA | Elämää ja kauneutta voi löytyä myös ydinsäteilevältä ”jättömaalta”, todistaa Johanna Aulénin sarjakuvadebyytti. Teos onnistuu tuomaan hyvin esille sen, kuinka elämä kaikesta huolimatta jatkuu.
”Vaikka sekä eläinten että ihmisten kohtalot ovat olleet karuja, toivo elää ja kaiken kurjuuden keskeltäkin löytyy sitkeyttä, hyvyyttä ja selviytymistarinoita.”
ARVOSTELU
Johanna Aulén: Tšernobylin koirat
- WSOY, 2022.
- 112 sivua.
Vuonna 1986 tapahtunut Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus on yhden sukupolven lapsuudentrauma ja yhä pahin tapahtunut ydinonnettomuus. Vuonna 2019 HBO:n upea minisarja Chernobyl nosti jälleen tapetille tapahtumat silloisessa Neuvostoliitossa, nykyisessä Ukrainassa. Samana vuonna graafikkona, animaattorina ja kuvataideopettajana työskennellyt vantaalainen Johanna Aulén kohtasi pelkonsa ja matkusti Tšernobyliin. Matkasta syntyi Ylen julkaisema reportaasi sekä nyt julkaistava tuore debyyttisarjakuva-albumi.
Tšernobylin koirat (WSOY, 2022) on realistisesti, jopa hiukan pelkistetysti piirretty dokumentti sekä onnettomuudesta, sen seurauksista ja siihen johtaneista tapahtumista että Aulénin vuoden 2019 käynnistä paikan päällä. Teos ottaa pieniä taiteellisia vapauksia lähinnä tapahtumapaikkojen sijainnin suhteen, jotta kaikki olennainen mahtuu Aulénin tekemään tutustumiskierrokseen. Muuten sarjakuva pohjaa vahvasti aiheesta tehtyyn kirjallisuuteen, tutkimuksiin ja haastatteluihin.
Vaikka esimerkiksi ihmisten piirteet ovat melkoisen ”pinnallisia”, on Aulén luonut värinkäytöllään mainioita tunnelmia ja vastakohtia, kuten betonirakennusten tylyyden ja syksyisesti räiskyvän luonnon värikylläisyyden luoma vastakkaisuus ja massiivisten rakennusten yksityiskohtaisuus.
Sarjakuvan erityisenä näkökulmana on, mitä tapahtui kotieläimille, erityisesti koirille, joita alueelta evakuoidut ihmiset eivät saaneet ottaa mukaansa. Aulén dramatisoi onnettomuuden aikaisia tapahtumia villakoira Bobikin näkökulmasta ja myöhempiä vaiheita vuoden 2019 vierailun aikaan alueella asuvan Gamma-koiran kautta. Iso rooli on myös ryhmän oppaana toimivalla Volodymyrillä, joka on itse ollut raivaamassa onnettomuuden jälkiä.
Tšernobylin alueella asuu eläinten ohella myös ihmisiä, säteilystä huolimatta. Sarjakuva onnistuukin hyvin tuomaan esille sen, kuinka elämä kaikesta huolimatta jatkuu. Asiat eivät ole juuri koskaan mustavalkoisia tai yksinkertaisia. Vaikka sekä eläinten että ihmisten kohtalot ovat olleet karuja, toivo elää ja kaiken kurjuuden keskeltäkin löytyy sitkeyttä, hyvyyttä ja selviytymistarinoita.
”Muistakaa Tšernobyl, kun palaatte kotiin”, sanoo alueella asuva Babuška ryhmän lähtiessä kotimatkalle. ”Älkää unohtako ihmisiä, koiria ja luontoa”, muistuttaa siihen vielä opas Volodymyr.
Ilkka Valpasvuo
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Itkeäkö vai huutonauraa? Arviossa Ville Pirisen Yhesti yhes kahennesstoista paikassa
SARJAKUVA | Överitarinoita, absurdeja tositapahtumia ja urbaanilegendoja sarjakuvallisesti läpikäyvä Yhesti yhessä paikassa on täällä jälleen.
Maisema kuin vertauskuva elämälle, jonka ehtoja ei voi sanella itse – arviossa Oksana Vasjakinan Aro
KIRJAT | Oksana Vasjakinan surusävyinen teos kuljettaa lukijaansa rekan kyydissä avaran taivaan alla, mutta samalla myös kirjoittajan muistoihin.
Muistikuvien välähdyksiä poliitikkonaisen elämästä – arviossa Satu Hassin muistelmateos
KIRJAT | Neljään vuosikymmeneen mahtuu uskomattoman paljon tapahtumia politiikan huipulle kohonneen naisen elämässä. Kaikkea ei ole julkisuudessa vielä käyty läpi aiemmin.
Melkein kaikki elämästä ja vähän muustakin – Juha Drufvan kirja Martti Joenpolvesta yltää Nokialta avaruuteen
KIRJAT | Elämän turhuuksien kehä käsittelee Martti Joenpolven vuosien 1956-1982 tuotantoa ja suomalaisen yhteiskunnan muutosta noina vuosina.