Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Antti Selkokari on sekaisin Saksasta: ”Se on kulttuuriltaan kiinnostava ja monipuolinen maa, erinomainen suorastaan.”

1

Babylon Berlin -tv-sarja nosti huomion kohteeksi Weimarin Saksan pääkaupungin historiasta 1920-luvun lopulla juuri sen ajan, jolloin Berliinistä oli tullut Euroopan johtava kaupunki monilla muillakin aloilla kuin kulttuurissa – muun muassa rikollisuudessa, poliisitoiminnassa, urbanisoitumisessa, huvielämässä, joukkoliikenteessä ja poliittisten äärimmäisyysainesten synnyttämissä levottomuuksissa. Nämä kaikki ovat Babylon Berlinin juonen aineksia. Sarja perustuu saksalaiskirjailija Volker Kutscherin erinomaisen tarkasti tutkimaa tausta-aineistoa hyödyntäviin romaaneihin. Kölniläissyntyisen komisarion Gereon Rathin edesottamuksista Berliinissä kertovia romaaneja on ilmestynyt saksaksi jo seitsemän. Ne kattavat vuodet 1929–1935. Kutscher on sanonut jatkavansa kirjoittamista, kunnes pääsee vuoteen 1938. Romaaneista kaksi ensimmäistä, Babylon Berlin ja Mykkä kuolema, on käännetty suomeksi. Jälkimmäisessä päästään lähelle Weimarin Saksan elokuvateollisuutta ja sen murrosvaihetta, kun äänielokuva on lyönyt läpi. Mykän kuoleman juoni koostuu saksalaisen näyttelijättärien murhaajan jäljittämisestä. Romaaniin perustuvat tv-sarjan jaksot nähdään Suomessa aikaisintaan vuoden 2020 kesällä.

 

2

Brittiläinen Philip Kerr kirjoittaa rikospoliisin komisariosta yksitysetsiväksi, Kolmannen valtakunnan gorillaksi ja lopulta hotellietsiväksi päätyneestä Bernhard Güntheristä. Virkistävän sarkastisesta berliiniläisestä kertova dekkarisarja ehti 13. osaansa ennen kuin kirjailija viime vuoden maaliskuussa kuoli. Viimeiseksi jäänyt Günther-romaani Metropolis kertoo tiettävästi päähenkilönsä nuoruudesta vuonna 1928, kun Berliini on Euroopan bilepääkaupunki, Weimarin hauras tasavalta tutisee ja ensimmäiset natsit soluttautuvat poliisin päämajaan Alexanderplatzille. Asetelma kuulostaa päivänselvästi Babylon Berlinin alulta. Ehkä on väistämätöntä, että samantyyppisissä maisemissa liikuskelevat romaanit ikään kuin saavuttavat toisensa. Kerrin ja Kutscherin romaaneissa on aiemminkin vilahdellut samoja 1920-luvun lopun Berliinin poliisilaitoksen johtajien nimiä.

 

3

Berliinin museoissa käyminen on ilo. Weimarin Saksan naistaiteilijat ennen vuotta 1919 tuodaan Alte Nationagalerien suureen näyttelyyn lokakuussa. Fighting for Visibility -näyttely nostaa esille näkyvyydestä taistelleet naistaiteilijat. Vasta 100 vuotta sitten ensimmäiset naiset pääsivät Berliner Kunstakademien oppilaiksi. Näyttely on esillä 11.10.2019.–8.3.2020 Berliinissä.

 

 4

Saksalaisista säveltäjistä suurin on nyt ja aina Johann Sebastian Bach. Hänen viulusävellyksistään tehtyjen levytysten kuunteluun ei vain kyllästy. Kuunneltuani Viktoria Mullovan Sonatas & Partitas -albumia (2009) vuosien ajan kerran, pari kuussa, olin varma, ettei kukaan muu saisi ulkoa oppimiini kappaleisin enää uutta eloa. Olin väärässä, koska tänä keväänä ilmestynyt Jaakko Kuusiston levytys samasta aiheesta kuulostaa kerrassaan toisenlaiselta ja omalla tavallaan herkulliselta. Viulisteilla on toki eri soittimet käytössään, mutta on heidän välillään muutenkin eroa. Siinä missä Mullovan soundi on ikään kuin vanhempi, klassisempi, on viisitoista vuotta nuoremman Kuusiston soinnissa tuoreutta – aivan kuin ilkikurinen pikkuveli olisi astunut lavalle. Bachista tekee ajankohtaisen sekin, että viimeistään nyt on aika järjestäytyä matkalle kesän Bach-festivaalille (14.–23.6.2019) mestarin monivuotiseen kotikaupunkiin, Leipzigiin. Tapahtuma noudattaa saksalaisen perusteellisuuden ihannetta sikäli, että viikon aikana kaupungissa tuskin on kolkkaa, jossa Bachin sävelet eivät kuuluisi.

 

5

Saksalaiset pöydän antimet kuuluvat herkullisimpiin milloin vain. Saksalaisviinien grauburgunderit ja sylvanerit ovat pahasti aliarvostettuja, mikä on kuluttajan kannalta kiva juttu – eivätpä ole hinnat päässeet karkaamaan. Kaikki tuntevat bratwurstit, hapankaalin ja oluen. Perinneruokien rinnalle myös Saksassa on noussut enemmän ja enemmän vegaanivaihtoehtoja. Maassa on jo kauan ollut hyvin vahva terveys-, luomu- ja ekoruokien kulttuuri. Meille Suomeen se on tullut Saksasta, kuten vihreys muutenkin, sillä kun ympäristöliikkeen edustajat nousivat ensimmäisinä maailmassa Länsi-Saksassa parlamenttiin, rohkaistuivat suomalaisetkin ympäristöaktivistit kaavailemaan vihreän puolueen perustamista.

 +

(Vielä yksi syy intoilla Saksasta on tietenkin maailman parasta jalkapalloa pelaava maajoukkue.)