Liki kolme tuntia sotaisaa marssimista tappelusta toiseen – arviossa Ridley Scottin Napoleon

Joaquin Phoenix on Napoleon. Kuva: SF Studios & Apple

Alku sijoittuu vuoteen 1789, Ranskan vallankumouksen pyörteisiin, kun kuningatar Marie Antoinettea ollaan riepottamassa mestauslavalle. Elokuvan mukaan kunnianhimoinen tykistöupseeri Napoleon Bonaparte (Joaquin Phoenix) tarkkailee raivoavia kansanjoukkoja kiinteästi missä niitä näkeekään. Tarkkailee, oppii ja painaa mieleensä.

Päätyessään Touloniin hyökkäämään brittien valtaamaan satamalinnakkeeseen Bonaparte antaa valaa uusia tykkejä kuin sen merkiksi, että nyt valetaan hänen oma maineensa ja sen myötä tuleva kohtalonsa. Heti hyökkäyksen alkajaisiksi häneltä ammutaan hevonen alta. Uran alku kertoo tulevasta.

* *

Mikä alkoi sotimisena on sitä jatkossakin. Napoleon on eniten sota-elokuva Ranskasta taistelemassa muuta maailmaa vastaan, varsinaisista keisarin hommista elokuva ei kerro mitään.

Mitäkö muuta Napoleon teki? Myi Louisianan Yhdysvalloille, uudisti maansa koululaitoksen, pankkitoiminnan ja perustuslain. Code Napoléon -nimellä tunnettu Ranskan siviililaki vaikutti monien muidenkin maiden lainsäädäntöön. Laki vuodelta 1804 on tänä päivänä voimassa Ranskassa, vaikka muunneltunakin.

Vakavalta näyttävää ja kuulostavaa sotahistoriaa puhkotaan muutamilla hilpeän tökeröillä repliikeillä, joista paras kuullaan illallisilla, joilla vaimo pistelee miestään lihomisesta. Napoleon vastaa nauttivansa syömisestä. ”Kohtalo toi minulle tämän lampaankyljyksen.”

* *

Turvotetulla, lähes kolmetuntisella kestollaan elokuva tahtoo tuoda esiin tärkeyttään ja oletettua suuruuttaan. Napoleon Bonaparten suhde sittemmin keisarinnaksi kohonneen leskirouva Joséphine de Beauharnais’n (Vanessa Kirby) kanssa jää kummalliseksi. Elokuva ei näytä, mihin heidän oletettu lumoutumisensa toisistaan perustui.

Epookkielokuva käy päähenkilönsä uran ja elämän kohokohtia järjestelmällisesti läpi. Lavastajat, puvustajat, meikkaajat, kampaajat ja muut somistajat ovat selvästi nähneet vaivaa Napoleonin takia. Pinnallinen näyttävyys ei kuitenkaan takaa hyvää, täyspainoista elokuvaa.

* *

Ohjaaja Ridley Scott ei vastaa kovin hyvin yhteenkään kysymykseen, joita elokuvasta voisi esittää. Miksi Napoleon halusi valtaa ja miksi hän menestyi? Miksi käytännössä koko Eurooppa liittoutui hänen johtamaansa Ranskaa vastaan?

Scottin kadehdittavan hieno visuaalinen taju tulee parhaiten esiin elokuvan taistelukohtauksissa, joista parhaaksi nousevat kuvat Austerlitzin taistelusta. Niissä näkyy Scottin taito liikutella sotilasjoukkoja kuvassa siten, että katsoja ymmärtää Napoleonin taktisen älyn merkityksen sekä koko taistelun liikkeet.

Sama massojen liikuttelemisen taito näkyy Scottin aiemmissa elokuvissa Robin Hood (2010) ja Gladiator (2000).

Mutta Napoleon ei pääse lähellekään Scottin parhaita saavutuksia.

Taistelukentältä toiselle vie päähenkilön tie elokuvassa Napoleon. Kuva: SF Studios & Apple

* *

Kieltämättä Napoleonin käsikirjoitus on tehty rivakasti liikkuvaksi, eikä leikkauskaan aikaile. Kaikkiaan elokuva vie kyllä junan tavoin. Se ei kuitenkaan auta silloin, jos kokonaisuudesta tulee pakkopiimältä maistuvaa elämäkerrallisten pointtien läpikäymistä.

Venäjän-sotaretkeen ja Moskovan-valloitukseen päästessään elokuva löytää hetkeksi ironisen huumorintajun näyttäessään Napoleonin retkottamassa Venäjän tsaarin valtaistuimella. Joaquin Phoenix tuo erinomaisesti esiin Napoleonin majesteetillisen harmistuksen hänen jäädessään ilman keisarillisen venäläiskollegansa juttuseuraa. Moskovan väestö oli tsaarin hovia myöten poistunut kaupungista ennen ranskalaisjoukkojen tuloa. Päälle päätteeksi Napoleonin suuri armeija joutuu käytännössä pakenemaan kaupungista venäläisten tuikatessa Moskovan tuleen.

Waterloon taistelussa brittijoukkoja komentavaa, erinomaisen hapanta Wellingtonin herttuaa esittää tunnetulla taidollaan Rupert Everett.

Elokuva on keisarillista marssia taistelusta toiseen, ollaan sitten makuukamarissa tai taistelukentällä.

Napoleon on upeimmin kuvitettuja Wikipedia-artikkeleita mitä olen koskaan nähnyt.

Antti Selkokari

* *

Kulttuurigaala lähestyy!

Kulttuuritoimitus on ehdokkaana Vuoden kulttuuriteoksi Suomen Kulttuurigaalassa. Voit kannustaa meitä kotisohvalta käsin Ylen suorassa lähetyksessä perjantaina 24.11.2023!

#kulttuurigaala #kulttuuri 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua