Womack & Nikkinen & Thomas. Kuvat: Tampere Beatles Happening
MUSIIKKI | Tietokirjailija Kenneth Womack ja supertuottaja Chris Thomas saapuvat Beatles-tapahtumaan, joka siirtyy Tampere-talosta intiimimpään Tuulensuun Palatsiin.
”Onhan The Beatles ilmiönä edelleen aika ainutlaatuinen. En usko, että mistään bändistä tai artistista voi tulla vastaavanlaista enää koskaan.”
– Mikko Kangasjärvi, taiteellinen johtaja
Antti Lähde, teksti
The Beatles on yhä iso bisnes, ellei musiikkibisneksen isoin. Odotellessani Tampere Beatles Happeningin taiteellista johtajaa Mikko Kangasjärveä sovittuun haastatteluun silmiini osuu ei yksi vaan kaksi saman päivän aamuna julkaistua The Guardianin uutista liverpoolilaiskvartetista, joka pani pillit pussiin jo yli puoli vuosisataa sitten.
Ensimmäisessä uutisessa kerrotaan huutokaupasta, jossa myydään valokuvaa, joka todistaa vääräksi salaliittoteorian, jonka mukaan Paul McCartney ei ollut paikalla Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band -albumin (1967) levynkansikuvauksissa. Hupsu ja täydellisen joutavanpäiväinen teoria perustuu Sgt. Pepperin takakannen valokuvaan, jossa McCartney seisoo muista beatleista poiketen selin kameraan päin – miten epäilyttävää! Nyt julki tulleessa, samoissa sessioissa otetussa valokuvassa nähdään McCartneyn sivuprofiili. Se siitä sitten!
Toinenkin uutinen liittyy Beatles-esineistön huutokauppaamiseen: kukapa meistä ei olisi heikkona hetkenään valmis pulittamaan jokusen tuhatlappusen saadakseen haltuunsa 25 kappaletta George Harrisonin äidin Louisen 1960-luvun alkupuoliskolla kirjoittamia kirjeitä Janet Grey -nimiselle teinitytölle! Kirjeissä Louise Harrison kertoo muun muassa pöyristyneensä Beatles-konsertissa kirkuvista tyttöfaneista: ”Häpesin olla nainen.”
Kangasjärvi hymähtää, mutta myöntää omankin Beatles-uutisnälkänsä olevan suhteellisen kyltymätön.
– Seuraan itsekin semmoista blogia kuin The Daily Beatle. Kyllä sinne tulee melkein joka päivä jotain uutta, hän kertoo.
* *
Beatles-nostalgian hyökyaalto pyyhkäisee populaarikulttuurin ylitse aina muutaman vuoden välein. 1990-luvun Anthology-dokumenttisarjan jälkeen laineita on kohoteltu muun muassa vuosituhanteen vaihteen 1-kokoelmalevyllä, Cirque du Soleilin Love-sirkusspektaakkelilla, Ron Howardin Eight Days a Week -kiertue-elokuvalla, Mark Lewisohnin definitiivisen Beatles-historiikkitrilogian avausosalla, Peter Jacksonin Get Back -dokumenttisarjalla ja bändin maineikkaimpien levyjen yltäkylläisillä 50-vuotisjuhlapainoksilla.
– Onhan The Beatles ilmiönä edelleen aika ainutlaatuinen, Kangasjärvi sanoo.
– En usko, että mistään bändistä tai artistista voi tulla vastaavanlaista enää koskaan. Että se olisi näin suosittu ja samalla sitä tutkittaisiin tämmöisessä laajuudessa ihan yliopistotasollakin.
Kun The Beatles Happening järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 2010, Kangasjärvi oli paikalla asiakkaana. Suurimman vaikutuksen häneen teki tribuuttikonserttien oheisohjelmana järjestetty Beatles-seminaari.
– Tampere-talon pohjakerroksessa olevaan pikkusaliin mahtui ehkä joku 100 ihmistä, ja se oli ihan tupaten täynnä. Se oli ensimmäinen kerta Suomessa, kun missään oli kokoonnuttu sillä tavalla puhumaan Beatlesista. Muhun teki suuren vaikutuksen, että joku on viitsinyt järjestää jotain tämmöistä.
* *
Tamperelainen Kangasjärvi on pitkän linjan muusikko, joka tunnetaan ennen kaikkea Yön pitkäaikaisena pianistina ja yhtyeen viimeisten vuosikymmenten musiikillisena johtajana. Tampere Beatles Happeningin taiteelliseksi johtajaksi hänet nimettiin kesällä 2014.
Beatles Happening järjestettiin Tampere-talossa vuosina 2010–2017 yhteensä kahdeksan kertaa ennen kuin tapahtuma tuli sellaisenaan tiensä päähän. Vuodelle 2018 kaavailtu tapahtuma päätettiin peruuttaa ennen lipunmyynnin aloittamista, ja vuodeksi 2020 Kangasala-taloon suunniteltu korvaava Kangasala Beatles Happening jäi koronan jalkoihin.
– Sitten koko homma vähän niin kuin unohtui, kunnes Tampere-talo otti Tuulensuun Palatsin ohjelmatoiminnan haltuunsa ja Kytölän Immo (Tampere-talon tuottaja) kysyi, että pitäisikö siellä järjestää joku Beatles-konsertti. Vastasin, että järjestetään saman tien Beatles Happening, kun brändi on kerran olemassa.
Beatles Happening houkutteli Tampere-taloon huippuvuosinaan yli 5 000 kävijää. On ilmiselvää, ettei vastaavan kokoluokan tapahtumaa voi järjestää Palatsissa, jonka salin kapasiteetti on noin 500 henkeä.
– Tampere-talolle tuli jostain Kuopiostakin väkeä bussilasteittain, mutta tästä tulee väkisinkin pienimuotoisempi tapahtuma. ”Savukosken mummoja” tuskin tulee yhtä paljon, Kangasjärvi muotoilee.
* *
Kuuden vuoden tauon jälkeen järjestettävä Tampere Beatles Happening (18.–20.8.2023) soikin tällä kertaa käytännön syistä kotimaisin voimin; viisi esiintyvää kokoonpanoa tulevat kaikki Suomesta.
Uskollisimmin The Beatlesia tulkitsevat 1960-luvun puolivälin Fab Four -soundiin erikoistunut Jiri Nikkinen The Beatles Tribute Band (19.8.) sekä Kangasjärven vuonna 1999 perustama, pitkästä aikaa alkuperäiskokoonpanollaan esiintyvä Beat Less (19.8.), jota vahvistaa Jay Lewis.
Vaihtoehtoista näkökulmaa liverpoolilaisyhtyeen musiikkiin tarjoavat maan johtava bluegrass-kokoonpano Jussi Syren and the Groundbreakers (18.8.) sekä tammisaarelainen She’s Leaving Home (20.8.), joka laulajansa Myyri Ruokolahden johdolla tuo Beatles-musiikkiin jazzin, folkin ja soft rockin pehmeyttä.
Lisäksi Palatsissa kuullaan muutaman kappaleen verran laulaja Sanette Sevónia, jota Kangasjärvi säestää pianolla Syrenin yhtyeen konsertin lämmittelyksi.
– Meillä on esimerkiksi hiljainen fiilistelyversio I Want to Hold Your Handista. Vähän tämmöistä, Kangasjärvi sanoo ja viittaa kahvilan äänitapettina soivaan jatsahtavaan viihdemusiikkiin.
Kansainvälisyyttä tapahtumaan tuovat lauantain (19.8.) seminaarivieraat, jotka edustavat tänäkin vuonna Beatles-asiantuntijoiden ehdotonta ykköskaartia. Jos vuonna 2016 Tampereella vieraillut Mark Lewisohn tunnustetaan yleisesti Beatles-historioitsijoihin kuninkaaksi, on Kenneth Womack kenties vahvin ehdokas hänen perintöprinssikseen. Muun muassa tuottaja George Martinista kaksiosaisen elämäkerran kirjoittanut amerikkalainen on tehtaillut kaksinumeroisen määrän Beatles-aiheisia tietokirjoja. Marraskuussa häneltä on ilmestymässä yhtyeen lähipiiriin kuuluneen roudarin ja assistentin Mal Evansin päiväkirjoihin ja henkilökohtaisiin arkistoihin perustuva teos Living the Beatles’ Legend: The Untold Story of Mal Evans.
– Se kiinnostaa kovasti. Evans oli kuitenkin aivan lähellä bändiä koko sen uran ajan, kävi ostamassa ruoat ja tupakat ja hoiti muutenkin juoksevat asiat. Womack pitää tulevasta kirjastaan 45 minuutin presentaation. Uskon, että siinä tulee esille sellaisia asioita, joita ei ole aiemmin kuultu.
Toinen tähtivieras on levytuottaja Chris Thomas, jonka menestyksekäs ura alkoi parikymppisenä EMIn studioilla George Martinin apulaisena. Thomas oli läsnä The Beatlesin ”Valkoisen tuplan” (1968) äänityksissä toimien niin kosketinsoittajana kuin Martinin poissaollessa kreditoimattomana tuottajana.
– White Albumista keskustelu varmasti käynnistyy, mutta toivottavasti Thomasin uraa ehditään käsitellä muutenkin. Siellä on kuitenkin kovia levyjä [Pink Floydin] Dark Side of the Moonista Sex Pistolsin debyyttiin. Elton Johnin kanssa Thomas teki kymmenisen levyä.
Seminaariohjelman täydentävät Suomen johtaviin Beatles-tietäjiin kuuluvat Jouni Koskimäki ja Juha Salo. Ensimmäinen puhuu teemalla ”Beatlesin musiikki musiikkianalyyttisesti”, jälkimmäisen aiheena on puolestaan ”Beatles Suomessa”. Sunnuntaina (20.8.) päästään lisäksi tietovisailemaan.
* *
Mikko Kangasjärven Beatles-harrastus ei jää Happeningin järjestämiseen ja tribuuttikokoonpanoissa soittamiseen. Mika Linnun kanssa tuotettu podcast-sarja Beatlecast – Puhetta Beatlesistä on jo kolmannella tuotantokaudellaan, ja julkaistuja jaksoja on reilusti yli 50.
– Joka toinen jakso käsittelee jotain tiettyä vuotta ja joka toinen jakso jotain tiettyä aihetta jostain tietystä näkökulmasta. Tällä hetkellä menemme vuodessa 1987, Kangasjärvi kertoo.
Viime vuosien Beatles-julkaisuista hän on pitänyt ennen kaikkea White Albumin vuoden 2018 remasteroidusta versiosta (”moni biisi kuulosti paljon paremmalta, ja varsinkin bassomelodiat kuuluu ihan eri tavalla”) sekä Peter Jacksonin Get Back -dokumenttisarjasta, vaikka se alkuun koville ottikin.
– Ekan tunnin jälkeen mietin, että jaksanko mä katsoa tätä edes loppuun asti. Mutta kun se pääsi käyntiin ja bändi siirtyi pois Twickenhamin studioilta, niin sitten tuli semmoinen fiilis, että toivottavasti tää ei lopu koskaan! Oli mahtavaa, miten se oli jotenkin saatu näyttämään siltä kuin se olisi kuvattu eilen. Ja kumosihan se aika monta myyttiä siitä ajanjaksosta.
Tampere Beatles Happeningin paluulle Kangasjärvi toivoo jatkoa.
– Totta kai. Paljonhan riippuu siitä, että paljonko jengiä tänä vuonna tulee. Että kiinnostaako tällainen yhä ihmisiä. Vaikka jostain niitä tosifaneja tuntuu aina sikiävän.
Vielä riittäisi seminaarivieraitakin, jotka Kangasjärvi toisi mieluusti Suomeen.
– Yksi olisi Wingsin Denny Laine, joka on ollut useamman kerran Liverpoolin Beatles-tapahtumassa. Toinen on Pattie Boyd (George Harrisonin puoliso 1966–1977), joka voisi hyvinkin tulla. Yksi, jolle olen lähettänyt viestiä, on David Bowienkin kanssa työskennellyt äänittäjä Ken Scott, Kangasjärvi listaa.
* *
Viime aikoina Kangasjärveä on työllistänyt muun muassa Tampereen Vapriikki-museokeskuksessa ensi vuonna avautuva manserock-aiheinen näyttely. Kangasjärvi on pakertanut ilmiön kannalta merkittävien henkilöiden videohaastatteluita työryhmän kanssa.
Näyttely keskittyy manserock-ilmiön kultakauteen eli 1970- ja 1980-luvun artisteihin ja yhtyeisiin Veltto Virtasesta Juice Leskiseen ja Alwari Tuohitorvesta Kasevan ja Eppu Normaalin kautta Popedaan.
– On ollut mielenkiintoista havaita, kuinka kaikilla on vähän erilainen käsitys siitä, mitä manserock on, Kangasjärvi sanoo.
– Itse olen tullut siihen tulokseen, että siinä on aika määrittelevänä tekijänä jonkinlainen huumori. Vaikka sitä huumoria ei olisi välttämättä itse musiikissa, niin sitä on siinä meiningissä. Silloinkin, kun musiikki on aika vakavaa popiskelmää, huumori näkyy esimerkiksi bändivalokuvissa ja kansitaiteessa.
Kangasjärven takaraivossa kaihertaa myös ajatus vielä toteutumattomasta unelmasta: omasta soololevystä.
– Se on ollut haaveena niin kauan kuin biisejä on tullut ylipäänsä tehtyä, eli varhaisteini-ikäisestä asti. Mutta aina se on jäänyt jalkoihin, tai sitä ei vain muista syistä ole saanut aikaiseksi, hän sanoo.
Soolodebyyttinsä levyttävänä artistina Kangasjärvi teki jo 30 vuotta sitten. Mike Stufflake -nimellä julkaistulla singlellä Need My London Town Kangasjärvi kanavoi paitsi The Beatlesiä, myös muita tuonaikaisia idoleitaan eli Elton Johnia ja Electric Light Orchestran Jeff Lynneä.
– Lynne on mun suuri tuottajaidoli. Siltä olen yrittänyt pölliä kaikki konstit vuosien varrella, Kangasjärvi myöntää ja pahoittelee, ettei singleä ole tällä hetkellä digitaalisesti kuunneltavissa.
– On kyllä ollut tarkoitus tuupata se Spotifyyn!
Viime vuosina hiljakseen edenneellä projektilla on, kuinkas muuten, suora linkki The Beatlesiin. Muutamalla biisillä kuullaan nimittäin Eric Troyeria, Electric Light Orchestran tarinaa ilman Jeff Lynneä jatkaneiden ELO Part II:n ja The Orchestran laulajaa. Newyorkilainen sessiomuusikko on kovan luokan musiikkityöläinen, jonka palvelukset ovat kelvanneet Celine Dionille, Bonnie Tylerille, Meat Loafille, KISSille ja Scritti Polittille – sekä John Lennonille, jonka viimeiseksi jääneellä Double Fantasy -albumilla (1980) Troyer laulaa taustoja.
Kangasjärvi suhtautuu mahdolliseen ”soolouraansa” kaikenkokeneen viisikymppisen pragmaattisuudella. Suurin motivaatio täytyy löytyä tekemisen riemusta itsestään.
– Nykyään musiikin julkaiseminen on vähän sellaista, että… onhan sitä kiva tehdä, mutta eihän se varsinaisesti johda mihinkään, hän pyörittelee
– Listoille ei ole mitään asiaa, ellet tee just täsmälleen sitä päivän soundia, ja jos taas teet marginaalisempaa, niin ne marginaalit on Suomessa niin helvetin pieniä. Silti, jos artisti haluaa olla uskottava, julkaistuja täytyy löytyä suoratoistopalveluista.
Tampere Beatles Happening Tuulensuun Palatsissa 18.–20.8.2023. Lisätietoa tapahtuman sivuilta.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Älä korva pieni kuule mitä vain – puhutaanpa taas barokkimusiikista
KOLUMNI | Kun pitkin syksyä mediassa, kouluissa ja kodeissa melskattiin ”barokkimusiikin kieltämisestä”, kuinkahan moni tarkkaan ottaen edes tiesi, mistä puhui?
Uu MAMA – Kulttuuritoimitus eksyi K-pop-palkintogaalaan
MUSIIKKI | Korealaisen popin tärkein palkintogaala MAMA Awards levittäytyi tänä vuonna Japaniin ja Kaliforniaan. Paikalla oli Kulttuuritoimituksen Eija Niskanen.
Sami Hintsanen laulaa Senni Raappanan kanssa Finlandian Ilveksen itsenäisyysjuhlassa
TAPAHTUMA | Sami Hintsanen on Sokos Hotel Ilveksen perinteisten Ilveksen iloinen itsenäisyys -juhlien seremoniamestari. On hänellä laulutehtäväkin.
Livelevy odotti kahdeksan vuotta miksausta – Wentus Blues Band lupaa olla oma itsensä Tampereen keikalla
MUSIIKKI | Lähes 40 vuotta sitten perustettu bluesbändi syntyi aikana, jolloin nuoret miehet halusivat soittaa hevirokkia. Miten blueskapulan saisi nuoremmille?