5 kiinnostavaa jalkapallokirjaa juuri nyt: Hornankattila, The Damned Utd, Numeropeli, Brittifutis, Sir Alex Ferguson

06.11.2020

Jalkapallokirjojen lukeminen on fanille turvallisempaa kuin otteluiden seuraaminen.

KIRJALLISUUS | Eikö olekin niin, että valtaosa jalkapallofanin parhaista hetkistä tapahtuu otteluiden ulkopuolella, kun mitään ei ole vielä hävitty ja mahdollisuudet ovat rajattomat? Antti Granlund on lueskellut futiskirjoja Suomesta ja maailmalta.

Eikö olekin niin, että valtaosa jalkapallofanin parhaista hetkistä tapahtuu otteluiden ulkopuolella, kun mitään ei ole vielä hävitty ja mahdollisuudet ovat rajattomat? Aloituskokoonpanojen arvailu, oman suosikkijoukkueen parhaiden hetkien muistelu, loppumaton usko siihen, että vaikka omalla joukkueella menisi kuinka huonosti ja vaikka joukkueen johto olisi kuinka pihalla ja päävalmentaja millainen a-luokan pelle, lopulta kaikki kääntyy hyväksi.

Otteluiden seuraaminen on monesti julmaa. Toivo elää silloin, kun ei tarvitse kohdata elämän tosiasioita.

Olisiko se yksi syy, miksi pidän jalkapallokirjoista? Ne eivät koskaan häviä otteluita 90+4 minuutilla. Ne eivät myy oman seuran kasvattia pilkkahinnalla vastustajalle. Ne eivät lopeta pelaamista yhden maalin johdossa.

Tässä viisi futiskirjaa, joista olen nauttinut.

* *

1

Aloitetaan Nick Hornbyn futisklassikosta Hornankattila (1992). Vaikka ei olisi mitenkään kiinnostunut jalkapallosta tai urheilusta ylipäätään, se on lukemisen arvoinen teos, ja samalla erinomainen ikkuna fanituksen monipuoliseen maailmaan. Sitä kannattaa tyrkyttää esimerkiksi sellaiselle ihmiselle, kröhöm, vaikkapa puolisolle, joka ihmettelee viikonlopusta toiseen, miten aikuinen ihminen voi menettää hermonsa jonkun yksinkertaisen pelin takia.

Hornbyn esikoisromaani on omaelämäkerrallinen kuvaus Arsenal-fanin elämästä. Siinä yhdistyvät toivo ja epätoivo, kammottavat ajat – ja onneksi myös hyvät hetket. Hornby osaa kepeällä kirjoitustavallaan kuvata myös fanituksen humoristisuutta. Leikkiähän tämä on, vaikkakin elämää suurempaa ja vakavaa.

2

Kaunokirjallisesti joukon korkeatasoisin teos on David Peacen The Damned Utd (2006). Se kertoo osin fiktiivisesti, mutta varsin tarkasti oikeita tapahtumia mukaillen valmentajasta ja entisestä pelaajasta Brian Clough’sta, joka vuonna 1974 siirtyy hallitsevan mestarin Leeds Unitedin manageriksi.

Clough oli ristiriitainen, mutta urallaan menestyksekäs valmentaja. Vuonna 1972 hän oli vienyt silloisen joukkueensa Derby Countyn liigamestariksi ja seuraavana vuonna Euroopan Cupin semifinaaleihin. Vuonna 1977 hän nosti Nottingham Forestin 2. divisioonasta pääsarjaan ja heti seuraavalla kaudella mestariksi ennätyksellisen 42 peräkkäisen tappiottoman ottelun jälkeen.

Sen sijaan syksyllä 1974 hän epäonnistui Leeds Unitedissa täydellisesti ja hänet erotettiin vain 44 päivän jälkeen.

The Damned Utd -kirjassa David Peace kertoo Clough’n tarinan tämän omasta näkökulmasta, valmentajan pään sisältä käsin. Lopputulos on kiehtova ja kuohuttava, joskin Clough’n läheiset kritisoivat teosta sen historiallisista epätarkkuuksista ja siitä, että se antaa kohteestaan sangen epämiellyttävän kuvan.

3

Jos haluat hypätä jalkapallokirjallisuuden syvään päähän, Chris Andersonin ja David Sallyn Numeropeli (2013) on ehdoton valinta. Kaksikko lähtee murtamaan jalkapallon myyttejä ns. isolla moukarilla. He ovat keränneet teorioidensa tueksi koko jalkapallohistorian ajalta kertyneet ottelutilastot, joiden kautta he etsivät vastauksia kysymyksiin. Onko kulmapotkuista oikeasti hyötyä hyökkäävälle joukkueelle? Ovatko maalin jälkeiset minuutit vaarallisimpia? Vaikuttaako onnistuneiden syöttöjen määrä otteluiden lopputulokseen?

Kirja on täynnä numerodataa ja erilaisia kuvaajia, joten Numeropeli ei missään nimessä ole kaikkien kirja, ei edes kaikkien jalkapallosta pitävien. Lisäksi osa johtopäätöksistä on kyseenalaistettavissa. Jos onkin niin, että kokonaisuutta ajatellen kulmapotkut kannattaisi antaa aina lyhyinä, on toki olemassa joukkueita, jotka ovat erityisen hyviä erikoistilanteissa, tai vastaavasti erityisen huonoja puolustamaan niitä. Nyanssit jäävät välillä Andersonilla ja Sallylla tilastovyörytyksen jalkoihin, mutta siitä huolimatta Numeropeli on tutustumisen arvoinen tapaus.

4

Joukon ainoa suomalaisen kirjoittama teos on Saku-Pekka Sundelinin Brittifutis – Englantilaisen jalkapallon historia (Tammi, 2020). Se on erittäin onnistunut katsaus brittiläiseen kulttuuriin, jalkapallon historiaan ja myös niihin suomalaispelaajiin, jotka ovat saarivaltakunnassa pelanneet.

Sundelin on sujuva kirjoittaja, joka onnistuu yhdistämään innostuksen asiantuntemukseen. Brittifutiksessa sukelletaan paitsi jalkapallon, myös englantilaisuuden ytimeen. Sundelin avaa mielenkiintoisesti esimerkiksi sitä, miksi britit ovat aina kokeneet olevansa jalkapallon suurmaa – tai jopa tärkein maa – siitä huolimatta, että Englanti on voittanut maailmanmestaruuden vain kerran, vuonna 1966.

Myös vaikkapa Valioliigan syntyyn johtaneet tapahtumat 1990-luvun alussa ja brittifutiksen synkähkö 1980-luku kuvataan herkullisesti. Suomalaisnäkökulma on tuore ja perusteltu.

5

Manchester Unitedin managerin, Sir Alex Fergusonin omaelämäkerta (2013) on sekin mielenkiintoista luettavaa. Kirja ei ole tekstinsä puolesta mitenkään säkenöivä, mutta koska Ferguson on yksi kaikkien aikojen managereista – tai sitten se ykkönen – hänen ajatuksiinsa ja tarinoihinsa on aina mukava palata.

Ferguson kuvaa omaa henkilöhistoriaansa, pelifilosofiaansa ja tapaansa käsitellä maailman tähtiä kansanomaisesti, ja välillä turhan pintapuolisesti. Silti esimerkiksi tarinat David Beckhamin julkisuuspelistä, Wayne Rooneyn ensimmäisistä otteluista Manchester Unitedissa tai Cristiano Ronaldon kasvamisesta yhdeksi maailman kaikkien aikojen pelaajista ovat poikkeuksellista luettavaa.

Jalkapallovalmentamisen ytimessä ollaan, kun Ferguson kertoo, miten hän pystyy pitämään auktoriteettinsa pukuhuoneessa, joka on täynnä kymmeniä miljoonia puntia vuodessa tienaavia supertähtiä.

Antti Granlund

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua