Selviytymisopas maailmanlopun lapsille, pysäytyskuva. Kuva: Aake Kivalo
Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Anna Elina Isoaro on kiertänyt loppukesän festivaaleja ja etsinyt oppia maailmanlopun varalle.
1
Syyskuu on nurkan takana ja ihana festarikesä väistämättä päättymässä. Onneksi kesän kulttuuritapahtumista on tarttunut matkaan uusia artistituttavuuksia, joiden tekemä taide voi sykähdyttää myös syksyn pimetessä.
Kesä alkoi Annikin runofestivaalilla, jossa tämän vuoden ohjelma painottui erityisen paljon lavarunouteen ja musiikkiin. Tiivistunnelmaisen päivän päätteeksi Annikin lavalla kuultiin Hassan Maikalia, jonka esitykset liukuivat sulavasti spoken wordista räppiin ja melodisempaankin lauluun. Tampereen Tesomalla syntynyt, sukujuuriltaan somalialainen Maikal kertoili runojensa ja biisiensä lomassa kohtaamastaan rasismista ja siitä, miten hän on uuttanut omista elämänkokemuksistaan aineksia teksteihinsä. Maikalin sydämellinen lavaläsnäolo ei varmasti jättänyt ketään kylmäksi.
2
Finland Festivals nimesi Kaustisen kansanmusiikkijuhlat vuoden 2024 festivaaliksi, minkä lisäksi Kaustinen palkittiin Vuoden kulttuurikehto -tunnustuksella viime syksyn Kulttuurigaalassa. Festarin ytimen muodostavat lukuisat eri kokoiset pelimannipoppoot, jotka valtaavat kylän festarialueen ulkopuolellakin. Soitto soi esiintymislavojen lisäksi leipomon kahvilassa ja hotellin aamiaissalissa.
Kotimaisen kansanmusiikin – niin perinteisen kuin modernimman – lisäksi ohjelmassa oli runsaasti maailmanmusiikkia. Festarin tämän vuoden teema ”Kylässä” näkyi myös kiehtovina erilaisten musiikkikulttuurien kohtaamisina: mieleeni jäi vahvasti muun muassa senegalilaisen räppärin ja rääkkyläläislähtöisen kanteleensoittajan muodostama Eve Crazy & Mar Yo -duo.
3
Kaustisella olisin voinut viettää iloisesti vaikka koko viikon, mutta parin kansanmusiikin täyteisen päivän jälkeen jatkoin festarireissua pohjoiseen päin ja suuntasin samalla viikolla järjestetylle Hailuodon Bättre Folkille.
Sympaattisen kokoisen hipsterifestarin ohjelmasta vastasivat paljolti minulle ennestään tutut kotimaiset indieartistit, mutta mahtui mukaan uusi löytökin: Rebekka Holi erottui eteerisistä laulajista asteen punkimmalla meiningillä. Nainen ja akustinen kitara -kombo taipui yllättävänkin ärhäkänkarheisiin sfääreihin, mutta Holi ihastutti myös kirkkaalla ja raikkaalla laulullaan. Holin kappaleissa niin melodiat kuin sanoituksetkin tuntuivat omintakeisilta. Tämä artisti voisi taatusti tuoda piristystä syksyn synkkyyteen – täytyy seurailla Rebekka Holin keikkakalenteria!
4
Viime viikonloppuna vietettiin Pyynikillä kolmannen kerran Festivaali-nimistä festivaalia. Aiempina vuosina en ole ollut ajoissa hereillä ja liput ovat jääneet saamatta, mutta tänä vuonna varmistin paikkani Pyynikin karkeloissa hyvissä ajoin.
Pyynikin kesäteatterin miljöö toimi festarialueena erinomaisesti. Ohjelma sisälsi paljon samoja nimiä kuin Bättre Folk – molemmat festarit ovat manageri Aki Roukalan käsialaa – mutta pelkkää toisintoa ei ollut tarjolla, vaan mukana oli sopivasti jotain uuttakin.
Minua säväytti eniten Vilma Jää, jota en ollut ennen nähnyt livekeikalla. Suvereeni muusikko yhdistelee runonlaulajien perinnettä elektropoppiin ja ammentaa kappaleiden sanoituksiin suomalaisesta ja karjalaisesta kansanrunoudesta. Vilma Jään esiintyminen Pyhäjärven rannan kauniissa maisemissa oli suorastaan maagisen tenhoavaa!
5
Nostan muuten musiikkipitoiseen katsaukseeni myös yhden taidenäyttelyn, joka on koettavissa vielä parin viikon ajan Helsingin HAMissa. Nastja Säde Rönkön Selviytymisopas maailmanlopun lapsille on massiivinen videoinstallaatio, joka käsittelee planeettamme epävarmaa tulevaisuutta. Englanninkielisten aakkosten jokainen kirjain on saanut oman videonsa.
Aiemminkin Rönkön töissä minuun on tehnyt vaikutuksen se, miten hänen mediataiteensa sydämenä tuntuu hyvin usein olevan assosiatiivinen runous, jota tekijä kirjoittaa englanniksi. Jokaisessa aakkosvideossa on oma otsikkokirjaimesta inspiroitunut runonsa. Videot avaavat näkökulmia erilaisiin kuviteltavissa oleviin maailmanloppuihin sekä ehdotuksiin, miten katastrofeista voisi selviytyä. Käsittelyssä on niin ravintoon, jäätiköiden sulamiseen, pandemioihin, antibiootteihin kuin ihmissuhteisiinkin liittyviä kysymyksiä. Teos on konkreettinen esimerkki siitä, miten taide kuvittelee tulevaisuuksia ja antaa eväitä käsitellä kriisejä.
Nastja Säde Rönkkö HAMissa 8.9.2024 saakka.
Anna Elina Isoaro
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Parasta juuri nyt (4.12.2024): Tove Jansson, Gothic Modern, Maaria Wirkkala, Messias-oratorio
Marjatta Honkasalo on kiertänyt taidenäyttelyitä ja odottaa Tampere Filharmonian Händel-konserttia.
Parasta juuri nyt (26.11.2024): FLASH4, Mältinranta, Hurmaavan surmaava kulutus, Sampo Mäkelä, Tuomiokuoro
Sari Harsun listalla on ruokakeskustelua, kuorolaulua ja valotaidetta.
Parasta juuri nyt (25.11.2024): Maaria Wirkkala, Antti Mikkola, Ida Ahtikivi, Satu Rämö, adventtiaika
Aila-Liisa Laurilan Parasta juuri nyt -listalla on kuvataidetta, kirjallisuutta, teatteria ja joulun odotusta.
Parasta juuri nyt (21.11.2024): Vaietut arktiset sodat, Pikku Kakkosen konsertti, Oro Jaska
Marja Mustakallio on katsellut Yle Areenaa ja viihtynyt pikkupoikien konserttiseuralaisena.