Kuva: Kansallisteatteri

Anne Välinoro

Testaa teatterituntemuksesi kymmenen kysymyksen visassa! Visan kysymykset ja vastaukset pohjautuvat Kai Häggmanin tuoreeseen tietokirjaan Päänäyttämöllä – Suomen Kansallisteatterin 150 vuotta (Tammi, 2022).

Kysymyksistä kaksi on monivalintakysymyksiä. Muissa oikean vastauksen löytymistä helpottavat kolmen, kahden ja yhden pisteen vihjeet. Oikeat vastaukset löydät jutun lopusta.

* *

1

Kun Suomen Kansallisteatterin kivilinna vihittiin Rautatientorin varrelle Apinan kortteliin 9.4.1902, sen avajaisissa loistivat itseoikeutetusti suomalaisen teatterin uranuurtajat Karl ja Emile Bergbom.

Suomalaisen teatterin historia alkaa kuitenkin instituutiona jo vuodesta 1872. Porissa oli tuolloin Suomalaisen Teatterin ensimmäinen esitys kiertueolosuhteissa hotelli Otavassa. 

Suomalaisen näytelmäkirjallisuuden pohjaa oli luonut jo 1860-luvulta henkilö, jonka ensimmäiset tekstit syntyivät ruotsinkielisinä, koska hänen räätäli-isänsä oli ruotsinkielinen ja lapsi kävi ruotsinkielisiä kouluja. 

Mutta kuka tämä henkilö oli?

• Kun Suomalaisen Kirjallisuuden Seura julisti 1860 kirjoituskilpailun parhaasta suomalaisesta teatterikappaleesta, tämä henkilö opiskeli vasta ensimmäistä vuottaan yliopistossa, mutta voitti kisan ja 150 hopearuplaa. Nuori kirjailija oli työstänyt teostaan painokuntoon Nurmijärvellä ja muuttanut nimensä suomenkieliseksi. (3 p.)
• Vuonna 1864 ilmestyivät painettuna hänen kaksi suurta suosiota saavuttavaa näytelmäänsä, joista toisella kirjailija voitti kaikkien aikojen ensimmäisen kirjallisuuden valtionpalkinnon. Tämä iloinen kansankomedia keräsi varsinkin maaseudulla tuhansien katsojien yleisön ja oli Suomalaisen Teatterin oma sisäänheittäjä useita vuosia. (2 p.)
• Vaikka kirjailijan vankkumaton tukija Karl Bergbom edisti tämän uraa rahallisesti ja jopa kirjoittamalla positiivisia kritiikkejä kirjailijan tuotannosta, Seitsemästä veljeksestä Bergbom ei kuitenkaan innostunut. Kirjailijan seitsemää näytelmää sen sijaan esitettiin vuosina 1972–1890 Suomalaisessa Teatterissa 224 kertaa. (1 p.)

Kansallisteatterin rakennuksen suunnitteli Onni Tarjanne. Kuva: Wiki Commons

* *

2

Ennen Kansallisteatterin rakennuksena nykyään tunnettua kivilinnaa Helsingissä oli parikin teatteritaloa, joista Erottajalle kohosi jo vuonna 1860 Ruotsinkielinen teatteri, Nya Teatern. Se on nykyinen, tosin monet remontit kokenut Svenska Teatern. 

Sen lisäksi Suomalainen Teatteri oli ostanut vuonna 1875 käyttöönsä puisen teatterirakennuksen, Arkadia-teatterin, joka siirrettiin Esplanadin puistosta nykyisen Paasikiven aukion tienoille. Arkadia remontoitiin vuonna 1886 niin perusteellisesti, ettei C.L. Engelin suunnittelemasta talosta ollut jäljellä kuin kuori.

Arkadia-teatterissa ymmärrettiin paitsi Aleksis Kiven näytelmien nerokkuus ja yleispätevyys, myös Henrik Ibsenin tuotannon modernius ja realistisuus. Arkadia-teatterissa myös kasvoi teatterin ehkä palvotuin näyttelijä täyteen ammattilaisuuteen. 

Kuka hän oli?

• Hän liittyi Suomalaiseen Teatteriin 17-vuotiaana vuonna 1874 ja alkoi saada nopeasti pääosia. Ibsenin Nukkekodin Norasta tulikin näyttelijän tulkinnan kautta valtakunnallinen puheenaihe ja yleisömenestys ja katsojia saapui satojen kilometrien takaa. (3 p.)
• Tähtinäyttelijä irtisanoutui vakituisesta työstä vuonna 1883 ulkomaankiertueiden vuoksi. Hän suvaitsi kuitenkin tulla parin viikon esitysjaksolle Suomeen, jos ohjelmisto sitä vaati. Ja vaatihan se. Karl Bergbomin teatteri tarvitsi häntä kassantäyttäjänä enemmän kuin hän teatteria. Hänen ylidramaattista lausuntaansa ja kasvoille jäykistynyttä hymyä ei mainittu arvioissa, kirjoittajiin tarttui vain hurmio. Myös Juhani Aho kuului näyttelijän ihailijoihin. (2 p.)
• Kun näyttelijä esiintyi D’Annunzion Giocondassa vuonna 1908, silloin jo uudessa teatteritalossa, hänet otettiin lavalla vastaan kukkasateessa. Näyttämölle heitettiin aikalaismuistiinpanojen mukaan 400 sinivuokkokimppua. Ihailijat muistivat tähteä myös kaiverruksin varustetuin koruin, joita heitettiin näyttämölle. Vapaaherrattareksi avioliiton myötä kohonnut taiteilija kiinnitettiin myös ohjaajaksi kaudelle 1909–1910, mutta hän epäonnistui tässä tehtävässä täysin kaikissa kolmessa ohjauksessaan, jotka käytännössä hoiti hänen puolisonsa. Johtokunta päätyi irtisanomaan ylistetyn teatteritaiteilijan, mikä oli tietysti skandaali Helsingissä. Taiteilija itse menetti uutisen kuultuaan tajuntansa tuulikaapissa. Vielä vuonna 1914 hänet saatiin houkuteltua 40-vuotisjuhlanäytäntöön. Pietarissa vuonna 1915 menehtyneen tähden arkku tuotiin Suomeen ja surevat kansanjoukot täyttivät Helsingin ja väliasemat. (1 p.)

* *

3

Keitä olivat nämä Kansallisteatterin pitkäaikaiset taiteilijat?

• Hän toimi talon johtajana vuosina 1917–1950 ja toi Kansallisteatteriin venäläiset klassikot ja stanislavskilaisen näyttelijäntyön ihanteen. Tämä venäjää taitava maisteri näytti nopeasti kykynsä ohjaajana, suomentajana ja teatterin uudistajana. Hän karsi näyttelijöiden ilmaisusta koristeellisuutta ja mahtipontisuutta. Tämän taiteilijan syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi 140 vuotta. Ohjaajana hän pääsi toden teolla vauhtiin johtajantyön jälkeen ja ohjasi vielä eläkkeelläkin. (3 p.)
• Nämä näyttelijät tekivät 50 vuoden uran Kansallisteatterissa. Pariskunnan elämä päättyi, kun mies surmasi vaimonsa Suomen Näyttelijäliiton lahjoittamalla kirveellä ja hirtti itsensä. Mies on palannut sittemmin kummituksena taloon. (2 p.)
• Hänet kiinnitettiin teatterin näyttelijäksi sotavuosina ja hänestä teatteri sai aidon diivan. Näyttelijän ”barbaariseksi” koettu eroottisuus teki vaikutuksen aikalaisiin miehiin ja taiteilijalla oli ”pantterin vaarallista viehätystä”. Näyttelijä oli kuitenkin ailahtelevainen ja ärsytti kollegoitaan sopimusrikkomuksilla ja luvattomilla poissaoloilla. Tauno Palon vastaparina hän kuumensi tunteita Neiti Juliessa ja Viettelyksen vaunussa. (1 p.)

Kaksi tässä visassa esiintyvää henkilöä, toinen valokuvattuna ja toinen Yrjö Ollilan maalaamana. Kuvat: Wiki Commons

* *

4

Kansallisteatteri etsi kiihkeästi omia näytelmäkirjailijoita 1930-luvulla. Sellaisen kaksikon se sai Suomen Kuvalehden toimittajista. Nämä suolsivat kevyttä komediaa ja historiallista draamaa ja osasivat sovittaa sanomansa sodanjälkeiseen Suomeen.

Keitä he olivat?

• Päätoimittajana ja toimitussihteerinä he vastasivat lehdenteosta lähes kaksistaan, mutta silti heillä oli aikaa tehdä näytelmiä. Toisen vei myöhemmin mukanaan pitkä proosa, toinen sen sijaan jatkoi Kansallisteatterin palveluksessa kymmeniä vuosia. (3 p.)
• Kuriton sukupolvi ja Särkelä itte ovat kaksikon suosituimpia näytelmiä. (2 p.)
• Molempien tekstit päätyivät myös elokuviksi, toisen Gabriel, tule takaisin -tarina ja toisen Päämajassa–näytelmä. (1 p.)

* *

5

Kausi 1929–30 oli Kansallisteatterin siihen asti menestyksekkäin. Teatterin johtokunta nimesi Kansallisteatterin ”maan ensimmäiseksi taidelaitokseksi”. Teatteri myös radioi joitakin tuotantojaan ja niitä pääsi seuraamaan koko kansa. Teatteri sai myös lisärakennuksen, johon sijoitettiin kulissivarasto ja –maalaamo, ompelimo ja puvustotilat.

Kesällä 1932 taiteilija Yrjö Ollila sai työryhmineen mahdollisuuden toteuttaa pääsaliin kattomaalauksen maalausliike Salomo Wuorion lahjoituksella. Thalian peili –maalauksen mallina oli Elli Tompuri ja talon omasta väestä kattoon ikuistettiin Heidi Blåfield, Ida Aalberg ja Lilli Tulenheimo. Ollilan maalauksessa aiheena oli Antiikin teatteri ja taidekäsitykset.

45-vuotiaalle Ollilalle kävi kuitenkin huonosti. Hän työskenteli koko kesän kiivaasti saadakseen maalauksen valmiiksi mesenaatiin 75-vuotispäiviksi, mutta sairastui. 

Mutta miten? (Valitse yksi vaihtoehto. Oikeasta vastauksesta 3 pistettä.) 

• a) Ollila sokeutui.
• b) Ollila halvautui pudottuaan maalaustelineeltä.
• c) Ollila kuoli saman vuoden lopussa kattomaalauksen väriaineista saamaansa myrkytykseen ja maksan tuhoutumiseen.

* *

6

Teatteri samaistetaan johtajaansa. Kansallisteatterilla on ollut vahvoja, hyvin erilaisia johtajia, useimmiten suuria persoonallisuuksia tai vankkoja kansainvälisten yhteyksien ylläpitäjiä. Valtakunnallisten taidelaitosten johtajat ovat omalla tavallaan myös poliittisia henkilöitä, sillä he vastaavat Suomen näkyvyydestä ja kannanotoista myös maailmalla. 

Kuka on tämä johtaja?

• Kansallisteatteria kansainvälistävin johtaja 1950-luvulla oli henkilö, joka vei teatterin myös Pariisiin kansainvälisille teatterifestivaaleille Moliéren Saiturilla. Mukana olleen Kyllikki Forssellin mielestä tämä oli epäviisasta, kuin veisi leipurille pullia tuliaisiksi. (3 p.)
• Sama johtaja vastaili toimittajien kysymyksiin erinomaisella ranskalla ja saksalla, järjesteli Kansallisteatterille uusia vierailuja ja kutsui muiden muassa Comédie-Francaisen vierailulle Suomeen. (2 p.)
• Sama johtaja isännöi Kansainvälisen teatteri-instituutin (ITI) maailmankongressia Helsingissä vuonna 1959 ja toimi myös instituutin varapresidenttinä. Hän myös ehdotti kaikkia teattereita yhdistävän maailman teatteripäivän järjestämistä, mikä myöhemmin toteutui. (1 p.)

Heidän suhteensa päättyi traagisesti. Kuvat: Wiki Commons

* *

7

Kansallisteatteri käynnisti lastenkulttuurin edistämisen 1970-luvulla. Johtaja Arvi Kivimaa olisi mielellään perustanut teatteriin jopa erillisen lastenteatteriosaston ja kaavaili sen johtoon TV1:n lastenohjelmien toimittajaa, joka oli samalla myös Kansallisteatterin näyttelijän puoliso. 

Kuka oli tämä pariskunta?

• He olivat tehneet televisiolle ensimmäistä suomalaista lastenohjelmaa Niksulan tv:tä. (3 p.)
• Heidän teatterinsa nukkehahmot perustuivat vanhaan saksalaiseen perinteeseen. (2 p.)
• Miesnäyttelijä viihtyi Kasperin roolissa niin hyvin, että se jäi ikiajoiksi katsojan mieleen. Kasper oli jo televisiosta tuttu ja valmis brändi saapuessaan Kansallisteatterin Pienelle näyttämölle. (1 p.)

* *

8

Kansallisteatteri oli kuohuvalla 1960-luvulla ja säröilevällä 1970-luvulla tiukasti porvariteatteri, jonka valintoihin eivät poliitikot ja vallankumouskiihkoilijat saaneet puuttua. Teatterin menestys perustui siihen, että sen johtoportaassa oli tieteen, taiteen, kulttuurin ja talouden ”eteviä kansalaisia”. Vuonna 1974 Teatteri-lehden etusivulta luettiin kolumni, jossa epäiltiin Kansallisteatteria käytettävän enemmänkin ”kansallisylpeyden ja vierasta kohtaan osoitettavaan vihanlietsontaan kuin asenteiden muuttamiseen rauhanpolitiikan puolesta”.

Kuka kärkäs sanoja tekstin takana oli? (Valitse yksi vaihtoehto. Oikeasta vastauksesta 3 pistettä.) 

• a) Ohjaaja Ralf Långbacka, joka oli myös työskennellyt ohjaajana talossa vuosina 1963–1965.
• b) Presidentti Urho Kekkonen, joka ihmetteli teatterin johtohenkilöiden ”henkilökokoomusta”. Se tuntui heijastelevan pikemminkin 1800-luvun sääty-yhteiskuntaa kuin suurlakon ja yksikamarisen eduskunnan jälkeistä modernia Suomea.
• c) Aatos Erkko, joka palkkasi lehtensä kulttuuri- ja ulkomaantoimituksiin nuoria vasemmistolaisia opiskelijoita.

* *

9

Suurella näyttämöllä on ongelmansa, jos katsoja haluaa intiimiä teatterikokemusta. Kansallisteatteri väisti ongelmat Kai Savolan johtajankaudella perustamalla Willensaunan ja Omapohjan ja hankkimalla sinne näytelmiä, joissa sekä ohjaus että näyttelijäntyö olivat uudistavia.

Ketkä olivat näiden 1980-luvun kehuttujen ja kohuttujen Kansallisteatterin tuotantojen ohjaajat?

• Suomalaiset teatterikriitikot valitsivat näytelmän Exit (1987) jopa 1980-luvun parhaimmaksi näytelmäksi. Pääosassa ahdistusta ja mustaa huumoria pursuavassa komediassa oli Jukka Puotila. (3 p.)
• Lyle Kesslerin Orvot (1988) sai sekä Thalia-palkinnon Tampereen Teatterikesässä että Suomen Kulttuurirahaston Olavi Veistäjä –palkinnon ”ajankohtaisen, nykyihmisen problematiikkaan liittyvän näytelmän tulkinnasta”. Rooleissa olivat Markku Maalismaa, Petteri Sallinen ja Tapani Perttu. (2 p.)
• Kansallisteatteri profiloitui maan johtavaksi monologiteatteriksi tämän itseään ohjaavan näyttelijän Mielipuolen päiväkirja –esityksessä. Näyttelijä isännöi kappaleellaan Willensaunaa menestyksellä yhdeksän vuotta ja katsojia kertyi pikkuvirkamiehen sekoamistarinalle 50 000. (1 p.)

* *

10

Mika Myllyaho aloitti pääjohtajakautensa Suomen Kansallisteatterissa vuonna 2010. Hän halusi avata laitosteatterin maailmalle ja lisätä samalla kotimaisia kantaesityksiä jopa kahteen kolmasosaan kaikista tuotannoista. 

Kotimaisen uustuotannon tueksi taloon rakennettiin kotikirjailijajärjestelmä. Tavoitteena oli enemmän aihelähtöinen kuin yleisölähtöinen teatteri. Yhteiskunnallisuus oli tärkeämpää kuin todellisuuspako.

Kirjailijoiden piti osata kirjoittaa kaikille näyttämöille ja varsinkin suurelle näyttämölle, jonka profiilia haluttiin nostaa. Tehtävään kiinnitettiin viisi kirjailijaa. 

Kuka oli juuri tämä kirjailija?

• Hän ohjasi kaikki Kansallisteatteriin kirjoittamansa näytelmät itse. Hän syntyi Tampereella 7.1.1970. (3 p.)
• Hän on ollut käsikirjoittamassa myös televisiosarjoja Pulkkinen, Itsevaltiaat ja Firma. (2 p.)
• Tämän kirjailijan näytelmä Patriarkka (2012) oli myös Kansallisteatterin 140-vuotisjuhlanäytelmä. Markus Määttänen kirjoitti teoksesta Aamulehdessä näin: ”Sen jokainen repliikki on jumalainen. Sitä katsoessa tuntuu kuin Orson Welles olisi syntynyt Suomessa ja päättänyt Citizen Kanen ohjaamisen sijaan jatkaa teatterin tekoa. Eihän missään muussa kotimaisessa näytelmässä joka ainoa lause kuulosta täydelliseltä ilman sitä kylmää tunnetta, että jokainen lause on kirjoitettu vähän liiankin hyvin. Patriarkassa kuulostaa. Se on niin totta.” (1 p.)

* *

Vastaukset

1. Aleksis Kivi (Stenvall) voitti SKS:n kilpailun käsikirjoituksellaan Kullervo ja Nummisuutareilla kaikkien aikojen ensimmäisen kirjallisuuden valtionpalkinnon.
2. Ida Aalberg oli Karl eli Kaarlo Bergbomin luottonäyttelijä ja suomalaisen teatterin ensimmäinen tähti. Molemmat tarvitsivat toisiaan. Teatteri täyttyi, kun Aalberg oli pääroolissa.
3. Eino Kalima (3 p.) opiskeli nuoruudessaan myös Moskovassa ja Pietarissa stipendiaattina ja oppi venäjän kielen. Hän alkoi kääntää venäläistä näytelmäkirjallisuutta. Kalima tunnetaankin etenkin Tšehov-kääntäjänä ja ohjaajana. Eino Kalima –palkinto jaetaan joka kolmas vuosi ansiokkaasta Suomen Kansallisteatterissa tehdystä ohjauksesta. Urho ja Aili Somersalmen (2 p.) taival päättyi 12.4.1962 Urho Somersalmen masennuksen aiheuttamaan mielenhäiriöön, jossa surmatyö tapahtui. Urho Somersalmen erikoisalaa olivat miehiset sankariosat ja ensirakastajan roolit. Ella Eronen (1 p.) tunnettiin diivana ja Suomen äänenä. Pisimpään hän työskenteli Suomen Kansallisteatterissa (1939–1950, 1955–1965).
4. Mika Waltari ja Ilmari Turja.
5. c) Yrjö Ollila menehtyi väriaineiden aiheuttamaan myrkytykseen.
6. Arvi Kivimaa (1904–1984) toimi myös Tampereen Teatterin johtajana 1937–1940 ja Helsingin kansanteatterin johtajana 1940–1949, mutta teki pääuransa Suomen Kansallisteatterin pääjohtajana 1950–1974. Kivimaa kirjoitti kaikkiaan 50 teosta. Sota-aikana Kivimaan maine kolhiutui, kun kirjailija ylisti kansallissosialismin vaikutusta Saksan kulttuurielämään.
7. Irja (1930–1995) ja Matti Ranin (1926–2013).
8. b) Urho Kekkonen.
9. Ilpo Tuomarila ja Katariina Lahti (3 p.). Kurt Nuotio (2 p.). Tarmo Manni (1 p.).
10. Juha Jokelan nosti julkisuuteen jo vuonna 2003 Teatteri Jurkkaan tehty näytelmä Mobile Horror.

* *

Kuinka sujui?

0–10 pistettä

Hanki heti Kai Häggmanin 454-sivuinen teos Päänäyttämöllä – Suomen Kansallisteatterin 150 vuotta ja nauti sadoista esityksistä luettuna.

11–23 pistettä

Hyvä! Vierailet usein Thalian temppelin terasseilla ja käytät teatteriin rahaa ja aikaa. Jatka samaan malliin.

24–30 pistettä

Bravo! Oletko ehkä alan ammattilainen tai opiskelija? Näin merkittävä tietämys oikeuttaa sinut vilauttamaan menestystäsi tässä visassa julkisessa keskustelussa.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua