Kirjokansi julkaisi Uno Harvan klassikkoteoksen uudestaan. Kuvat: Kirjokansi / Wiki Commons 

Anne Välinoro

Uskontotieteilijä Uno Harva (1882–1949) kirjoitti reilut sata vuotta sitten teoksen Lappalaisten uskonto (1915).

Teokseen tukeuduttiin pitkään ainoana suomenkielisenä teoksena saamelaisten esikristillisestä uskonnosta ja maailmankäsityksestä. Kirjasta tehtiin vielä vuonna 1987 ruotsinkielinen laitos Uppsalassa.

Joensuulainen Kirjokansi julkaisi tämän vuoden alussa uusintapainoksen tästä aarteesta.

Kun Lappi on nyt kovasti etätyöntekijöiden suosiossa ja keväthanget kutsuvat tuntureille, kannattaa kurkistaa, mitä arktisten alueiden kansanperinne tuntureista, kivimuodostelmista tai jopa siitä Kittilän lentoaseman matkamuistohyllystä löytyvästä noitarummusta kertoo.

* *

Mutta keitä lappalaiset sitten nykyään ovat? Siinäpä onkin tämän ajan Pohjoismaiden suuri geopoliittinen ja etninen kysymys, joka nousee alkuperäiskansojen itsemääräämisoikeudesta, maanomistuksesta, kulttuurisista piirteistä ja tietyn alueen mahdollistamista elinkeinoista, kuten poronhoidosta.

Saamelaisuuden määrittely on niin iso poliittinen asia, että siihen en tässä puutu. Lappalainen-sanalla on tarkoitettu lappalaiselinkeinojen harjoittajaa ja toisaalta etnistä saamelaista. Saamelaisten polveutuvuus ja aito saamelaisuus on sittemmin ollut myös Saamelaiskäräjälain ongelmallisimpia kohtia.

Uno Harva määritteli kirjassaan tutkimuskohteensa Trondheimin seudulta lännestä itään Vienanmerelle asti. Väliin mahtuu Norjan, Suomen, Ruotsin ja Venäjän Lappi. Norjassa alueeseen kuuluu Finmarken ja Tromssa sekä osittain Trondheim ja Hedemark.

Ruotsista mukana on tunturiseutu ja Suomesta Utsjoki ja Inari sekä Enontekiö, Venäjän puolelta Kuollan niemimaa.

Alueen asukkaiden luontosuhde on erityinen ja varsin erityisenä se näyttäytyy uskontotieteilijän tutkimuksessa. Harvan tutkimuksessa on mukana lappalaisten uskontoa käsitteleviä kirjallisia lähteitä aina 1500-luvulta saakka. Valkoinen peura -elokuva olisi ollut viaton satu muinaisissa menoissa.

Testaa perinnetietämyksesi Lapin uskonnoista Uno Harvan -teokseen pohjautuvassa visassa! Vastaukset artikkelin lopussa.

* *

Noitarummun kuvioilla on kerrottavaa. Kuva Anne Välinoro

1

Mikä varhaisiin uskomuksiin liittyvä rakennelma?

Tunturilappalaisilla oli nämä rykelmänsä vuorilla, kalastajalappalaisilla vuonojen, jokien ja järvien rannoilla. Arvokkaimpia olivat ihmishahmoa tavoittelevat koosteet. Joskus kyse oli kiintonaisista kallioista, joskus lankakerän kokoisista kivistä. Kesällä kaunistettiin tämä sija koivunlehdillä ja talvella havuilla ja sitä ympäröi nurmikko, jos mahdollista. Nämä paikat olivat pyhiä ja niille tehtiin pyhiinvaellus vähintään kerran vuodessa.

2

Mikä riistaeläin?

Tämän saalistamiseksi lappalaiset kutsuvat mukaan sukulaisensa ja ystävänsä. Arparummulla tiedustellaan ensin yrityksen menestystä. Metsämiehet asettuvat sitten riviin ikään kuin sotaan, rivin ensimmäisenä kulkee hän, joka on otuksen kiertänyt ja muut arvojärjestyksessä, kärjessä tietäjä ja kaatajaksi määrätty. Keihäillä ja pyssyillä he hätistävät olennon pesästään ja surmaavat tämän. He pyytävät myös anteeksi tekoaan ja kiittelevät olentoa. Kun metsänisännäksi, vuoren ukoksi ja viisaaksi koiraksi kutsuttu olento kannetaan kotiin, se viedään teurastuskotaan iloisesti joikuen.

Olennon turpanahka on nylkijän päässä nyljennän ajan. Vähäisimpiäkään otuksen luita ei haluta rikkoa, vaan ne asetellaan kuoppaan pehmeälle havunoksavuoteelle siinä järjestyksessä kuin ne elikolle kuuluvat.

3

Mikä henkilö?

Tämän henkilön arvo oli suuri ja kunnioitettu lappalaisten uskonnossa. Kun kyseinen hahmo lähestyi kotaa, meni perhe häntä vastaan paljain päin ja kiitellen jo saadusta avusta. Tämä toimi kulki suvussa isältä pojalle. Kyseisen olennon kyvyt välittyivät saivo-hengen kautta, jonka viestiä vahvistaakseen kutsumuksen saanut henkilö saattoi nauttia saivo-vettä vahvistuakseen. Kun kyseisen hahmon sielu irtautui tästä, se saattoi lentää lintuna ilmassa tai kiitää porohärkänä tuntureilla. Tehtävä korkeassa toimessa päättyi yleensä 50 ikävuoden tienoilla. Sen jälkeen häneltä ei pyydetty enää apua.

4

Mikä tärkeä työkalu?

Se valmistettiin kuusesta, petäjästä tai koivusta, joka oli kasvanut varjopaikassa. Kansi siihen valmistettiin poron kaulasta otetusta nahasta, joka säämisköitiin ja ommeltiin kehään poron lihaksista saaduilla jännesäikeillä.

Kansikalvolle maalattiin lepänkuorinesteellä tai verellä joukko kuvioita, haltioita, aurinko ja kuu, metsä- ja kotieläimet, koti ja tuonelan asukit. Kuvapinta jaettiin poikkiviivoilla osiin. Työkaluun eivät naiset saaneet koskea. Tieto työkalusta saatiin naputtamalla sitä luuvasaralla ja seuraamalla vaskirenkaan liikettä kalvolla.

5

Mikä elämänjatkumiseen liittyvä asia?

Sen jumalattaret olivat madderakka, sarakka, juksakka ja uksakka. Toimenpidettä ennen sarakan kunniaksi pitää halkoa puita ja tehdä halkoja. Sarakka merkitseekin päästään halkaistua puuta. Sarakan suojelukseen naiset turvautuivat myös kuukautisten aikana. Naisilla ei saanut olla silloin vöitä eikä solmuja. Akka-jumalattarille uhrattiin koiria, kotieläimiä, rukkeja ja värttinöitä.

6

Mihin liittyvästä palvonnasta on kysymys?

Kun tämä kaivattu taivaankappale luo säteensä kotaan, on lappalaisilla ollut tapana jopa voilla voidella asuntojen ovet. Keskikesällä pidettiin suuret juhlat, jonka koristukseksi ripustettiin ruoho- tai lehtirenkaita. Tällöin keitettiin myös voilla sekoitettu jauhopuuro ja nautittiin se yhdessä taivaankappaleen kunniaksi. Uhriksi toiselle tärkeälle taivaankappaleelle ripustettiin vaskirengas vaskiketjussa kodan kattoon niin, että taivaankappale voi valaista vaskirengasta.

7

Minkä nimisiä henkiä?

Pyhien vuorten asukkaat olivat elossa olevien suojelushenkiä. Heitä saattoi saada myös myötäjäisinä. Mitä useampia suojelushenkiä ihmisellä oli, sitä arvokkaampana häntä voi pitää. Vuoren asukkaat saattoivat tulla ihmisten ilmoille peukaloisina ja saattoivatpa tulla harjoittamaan sukupuoliyhteyttäkin elävien kanssa.

8

Keitä nämä ammattilaiset olivat?

Lappalaisten muinaisuskon unhosta pelastajat eivät olleet kansantieteilijöitä. Näillä ammattilaisilla oli aivan muuta mielessä. Ruotsin ja Tanskan hallitus lähetti näitä valistajia 1600- ja 1700-luvulla Lappiin. Heillä oli aikaa olla pitkiäkin jaksoja pohjoisessa ja kerryttää tietämystään tästä kansasta. Heidän käsikirjoituksensa ovat merkittävin muinaisuskon säilyttänyt tietolähde.

9

Mikä uskonto?

Lappalaisten viimeinen leposija oli kansalle luonteenomainen. Se ei ollut yleensä erillinen arkku tai uurna, vaan kuollut saatettiin laittaa maahan ontelon puun sisässä tai reessä istuvassa asennossa. Itäisten lappalaisten sanotaan laittaneen haudalle hirsistä rakennetun suojuksen, jonka kattoon tehtiin pieni reikä, jotta sielu sen kautta voisi vapaasti kulkea. Hirsirakennuksen käyttö viittaa tapaan, joka on saatu – niin, miltä uskonnolta ja keneltä?

10

Mikä jumala?

Tämä on lappalaisten tärkein ja korkein jumala. Toisinaan hänen merkkinään on noitarummussa vain kaksi kädessä olevaa vasaraa. Tämän jumalan merkkinä oli myös kaari, jolla tämä ampui pahoja henkiä maan yli viritettynä. Lappalaiset saattoivat kutsua kyseistä jumalaa joikumalla ja loitsimalla, jolloin tämä apua tarjotessaan piti tunnusomaista meteliä.

* *

Seidalla palvojia. Kuva: Anne Välinoro

Vastaukset

1 Seita-kivet. Sampo Lappalainen -sadussakin tavataan seita Rastekaise.

2 Karhu.

3 Noita, tietäjä.

4 Noitarumpu.

5 Synnytys.

6 Auringon ja kuun palvonnasta.

7 Saivot.

8 Papit ja lähetyssaarnaajat.

9 Vienan karjalaiset ja ortodoksisuus.

10 Ukkosenjumala, tunnetaan myös Thorina, hora-gallesina, tiermesinä ja äijihinä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua