Isäni tähtien takaa – Kun lapsuuden ihmeet ja aikuisuuden epäilys kohtaavat

Kuvat: Citizen Jane Productions

Hanna Telakoski

Isäni tähtien takaa (2016) kuvaa lapsuuden maailmaa ja siihen kuuluneita ihmeellisiä asioita ja ilmiöitä, sekä suhdetta isään ennen ja nyt.

Kyse on kasvukertomuksesta. Dokumentti kuvaa muutosta, joka on tuotava julki ja saatava jonkinlaiseen päätökseen, jotta uusi mahdollistuu.

* *

Dokumentaristi Einari Paakkasen (s. 1980) lapsuus oli turvallisen tavallista aikaa harrastuksineen. Kaikki kuitenkin muuttui oleellisesti vuonna 1992.

Elokuvassa Einari kertoo lapsuudestaan ja perheestään. – Perheen isä koki 1990-luvun alussa valaistuneensa ja sen seurauksena olevansa yhteydessä henki- ja valo-olennoiksi kutsumiensa toiselta planeetalta olevien hahmojen kanssa.

Elokuvasta välittyy yleisinhimillinen tarpeemme löytää selityksiä, merkityksiä ja vastauksia elämiimme. Kun Einari oli 12-vuotias, isä kertoi vakuuttuneensa, että tähdissä oli hänen toinen kotinsa.

Myös Einari tunsi itsensä erityiseksi. Olihan hänen isänsä supersankari, joka kertoi elämästä Siriuksella ja edellisistä elämistä.

* *

Lapsuudessa on tapahtumia, joista Einari on edelleen varma. Hän on kuitenkin vuosien kuluessa alkanut epäillä, mutta ei oikein tiedä miksi.

Aikaisemmin hän koki, että ellei uskoisi ufoihin ja valo-olentoihin, elämästä puuttuisi jotain. Hän jopa sääli niitä, jotka eivät uskoneet.

Oli vaikea totuttautua ajatukseen siitä, että isä olisikin ihan tavallinen ihminen. – Totuuden kertominen omasta tilanteesta isälle on vaikeaa.

* *

Valaistuttuaan isä alkoi kirjoittaa öisin. Hän myös arkistoi ja säästi kirjoituksensa. Näitä kirjoituksia myös dokumentti nostaa esiin. Niissä isä keskustelee henkioppaansa kanssa.

Einarin lapsuuden maailma oli taianomainen. Siihen kuului parantamista, ihmeitä, valo-olentoja ja ufoja. Suhde isään oli hyvin läheinen. Vaikka muutos perheessä on ollut iso, turvallisuus vaikuttaa pysyneen.

Isä on tunnettu myös parantajan kyvyistään. Hän käytti niitä varsinkin aikana, kun Einari oli lapsi.

Henkiolennot ovat luvanneet isälle myös lottovoiton ja isä saa numeronsa henkimaailmasta. – Toistaiseksi voittoa ei ole tullut, mutta se ei vaikuta isää haittaavan.

* *

Isäni tähtien takaa kuvaa aikuisen Einarin epäilystä ihmeellisen toisen todellisuuden olemassaoloa kohtaan. Tätä epäilystään Einari dokumentin kautta työstää ja lopulta haluaa kertoa myös isälleen nykyisen suhtautumisensa aiheeseen.

Isän jutut vaikuttavat nyt kovin vierailta. Lapsuudessa ei Siriuksella olleesta puhuminen tuntunut oudolta, nyt tilanne on toinen.

Entä jos Einari on kuvitellut kaiken? Lapsen maailmaan kuuluivat sarjakuvat ja roolipelit. Hän siis eli voimakkaasti mielikuvitusmaailmassa muutoinkin.

Rationaalinen hänessä sanoo, että henkimaailman ilmiöitä on helppo kuvitella. Aihe on vaikea ja vaivannut Einaria jo pitkään. Einari pohtii miten voisi kertoa isälleen epäilyksistään tätä loukkaamatta.

* *

Elokuva seuraa aikuisen Einarin vierailuja lapsuudenkodissaan Jämsässä sekä pohtii perheen historiassa vaikuttaneita ilmiöitä ja tapahtumia, joista Einarin hakee syitä poikkeuksellisiin asioihin.

Dokumentti kuvaa yksilön kasvua ja muutosta ja sitä kuinka jokaisella meistä on oma todellisuutemme. Tämä todellisuus on tosi meille, eikä toisen kokemus tai epäilys voi mitätöidä sitä.

Elokuva pistää miettimään lapsen asemaa perheessä ja suhteessa vanhempiinsa ja sitä miten suuri vaikutus vanhempien uskomuksilla ja todellisuuksilla meihin lapsena ja monesti vielä aikuisenakin on.

Einari pohdiskelee suhdettaan isäänsä intiimisti, mutta kuitenkin sopivan välimatkan päästä. Hän kunnioittaa isänsä uskomuksia, vaikka itse onkin alkanut ajatella hieman toisin.

Dokumentti ei pilkkaa erilaisia uskomuksia omaavia vaan näyttää erilaisuutemme rikkauden ja sen kuinka hyvinkin erilaisen maailmankatsomuksen omaavien yhteiselo voi olla täysipainoista ja erikoisuuksistaan huolimatta arkista.

Elokuva kysyy henkilökohtaisen kautta mikä on kenenkin todellisuus ja mikä merkitys tällä on meidän ja läheistemme elämiemme kulkuun.

* *

Perheen äiti on huolissaan dokumentin mahdollisista vaikutuksista. Hän ei halua, että isä joutuisi naurunalaiseksi. Äiti itse ei ole koskaan ole ollut kiinnostunut henkimaailman asioista. – Sitä Einarin oli lapsena vaikea ymmärtää.

Äiti uskoo, että jokaisella on oikeus omaan maailmankatsomukseensa. On paljon asioista, joista ei voi sanoa mikä on totta, mikä ei. Hän kertoo uskovansa myös, että voimakas kokemus voi vaikuttaa nostamalla pintaan jotain ja muuttamalla ihmistä.

Einari miettiikin voisiko 1990-luvulla perhettä kohdannut järkytys äidin pelastuessa täpärästi tsunamista vaikuttaa isän valaistumiskokemuksen syntyyn. Ehkä se avasi jotain isässäkin?

Erilaisten ihmisten arkinen rinnakkaiselo on joka tapauksessa mahdollista ja se on yksi dokumentin keskeisiä sanomia.

* *

Dokumentissa kuvataan ihan tavallisen, epätavallisen perheen elämää ennen ja nyt. Isä kommunikoi hangella kipittävän muurahaisen kanssa, soittaa sähköurkuja avaruusolennoille ja kertoo viestejä henkimaailmasta.

Isä myös haluaa todistaa henkimaailman olemassaolon pojalleen ja maailmalle, siinä kuitenkaan onnistumatta. – Kyse on uskon asiasta.

Lopulta Einari avautuu isälle epäilyksistään. Hän kuitenkin korostaa, ettei epäile isänsä totuutta, vaan omaansa. – Lapsena kaikki oli helpompaa. Hän sanoo, ettei ole enää ihan varma mitä uskoa.

Isä ja poika kävelevät rinnakkain karun keväisellä hiekkatiellä. Isä näkee töyhtöhyyppiä. Jotain on väistämättä päättynyt.

* *

Elokuva huokuu turvallista tavallisuuden lämpöä, tavallisuuden, jonka alta versovaa yllättäviä piirteitä. Toisesta todellisuudesta puhuttaessa musiikki, äänimaailma ja valot toimivat hyvinä tehokeinoina, siirtävät katsojan mielentilaa.

Pienet kerrontaan sijoitellut yksityiskohdat, liikkuvan junan ikkunassa juoksevat vesipisarat ja isän videoimat luontokuvat syventävät ja luovat ohikiitäviä metaforisia hetkiä. Nauhalla lapsi-Einari laulaa Tuiki, tuiki tähtönen.

Epätavallisuuksista huolimatta dokumentin maailmaan on helppo samaistua. Keskiössä ovat ihmisten väliset suhteet ja niin liittyvät odotukset, pelot ja ilot, sekä tarve tulla hyväksytyksi omana itsenään. – Elämän peruseetos.

Einarin kerrottua epäilyksestään isä ja poika katselevat palavaa risukasaa ja savupilvien nopeaa leviämistä ilmaan. Ympyrä ikään kuin sulkeutuu.

Totuuksilla ei tuossa hetkessä ole merkitystä. Ne ovat jossain muualla, ehkä savuna ilmassa.

Savu tupruaa taivaalle muodostaen erilaisia kuvioita voimallisen musiikin yhdistyessä kuvioiden kulkuun. Ihmisenä olemisen tietty samuus, kaikista eroavaisuuksistamme huolimatta, on jollain tapaa läsnä.

* *

Tunnustuksen jälkeen Einari on auttamatta ulkopuolinen isän jutuista. Ulkopuolisuuden kokemusta kuvaa hienosti tilanne, jossa Einari istuu pöydän ääressä hiljaa isän puhuessa henkimaailmasta uuden ystävänsä kansaa.

Puhe häipyy jonnekin taustalle ja ikkunasta siilautuva aurinko valaisee Einarin hämmentyneen mietteliäitä kasvoja. Vaikka jotain ei enää ole, on se myös helpotus ja tuntuu ilmeisen oikealta.

Henkimaailman asioita isä ja poika eivät enää jaa. He ovat kuitenkin samaa perhettä ja se yhteys pysyy, muuttaa vain muotoaan.

Isän viesti Einarille onkin, että tälle avautuu elämässä aina uusia ovia. – Viisaita sanoja isältä, sanoisin.

Isäni tähtien takaa (2016) TV Finlandilla perjantaina 18.9.2020 klo 22.06. Elokuva on katsottavissa Yle Areenassa noin kuukauden ajan.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua