Kuollut mies katoaa -dokumenttisarja kertoo tanskalaisen rikoshistorian omintakeisesta tapauksesta. Se kertoo nelikymppisestä liikemiehestä Henrik Haugberg Madsenista, joka loi mittavan omaisuuden epäilyttävin keinoin, huijauksilla ja kavalluksilla. 

Hanna Telakoski

Kuollut mies katoaa -dokumenttisarjan juonikuvio on poikkeuksellinen, mutta lopulta suhteellisen simppeli ja siitä on vaikea kirjoittaa ilman spoilaamista. Siksi on syytä mainita, että tässä jutussa paljastuu juonen kannalta olennaisia asioita, vaikka yksityiskohtiin ei mennäkään.

Henrik Haugberg Madseniä kuvataan hyvin kykeneväiseksi, mutta toimintavoiltaan vähintäänkin arveluttavaksi yrittäjäksi. Siksi hänellä onkin meneillään jos jonkinlaista petos- ja verosyytettä, kun hän marraskuussa 2010 katoaa.

Henrik on elänyt avioliitossa liikekumppaninsa Bo Madsenin kanssa jo kymmenen vuoden ajan. Henrikillä on myös aikaisempi perhe, kaksi tytärtä ja ex-vaimo. Perheyhteisöä kuvataan tiiviiksi, kaikki ovat väleissä keskenään. 

Henrikin ja Bon suhdetta hiertää Bon pojan hukkumiskuolema, josta ei ole koskaan puhuttu. Henrik oli uimavahtina pojan hukkuessa. 

Bo itse väittää avioliiton olleen tekninen muodollisuus, jotta heidän ei tarvitsisi todistaa oikeudessa toisiaan vastaan. Käy kuitenkin selväksi, että heidän välillään on ollut rakkaussuhde. Vuonna 2010 Bo haluaa jättää miehensä, koska on rakastunut Tina-nimiseen nuoreen naiseen.

Dokumentti lähtee liikkeelle Henrikin katoamisesta. Keskeisenä kysymyksenä on, onko Henrik tapettu vai onko hän perheriidan jälkeen ottanut rahansa ja poistunut maasta? Vaikka todisteita ei löydy, on oikeusjutun tutkintalinja alusta saakka nimenomaan henkirikoksessa.

Henrikin kumppani Bo ja heidän tuttavansa Claus Stokholm Larsen ovat tehtailleet aikaisemmin yhdessä lähinnä yrityspetoksia. Nyt Bo ja Claus on tuomittu Henrikin surmasta 13 ja 15 vuoden vankeusrangaistuksiin. Dokumenttia tehtäessä he ovat istuneet tuomioitaan seitsemän vuoden ajan. 

* *

Poikkeuksellisen tilanteesta tekee se, että tuomiot pohjaavat pelkästään henkilötodisteluun. Siinäkin kyse on ainoastaan toisen käden tiedoista. Silminnäkijöitä ei ole. 

Mitään konkreettista näyttöä surmatyöstä ei ole oikeudenkäynneissä ollut käytettävissä; ei ruumista, ei teknistä näyttöä, ei varsinaisia todistajia. Tuomioiden mukaan Bo ja palkkamurhaajana pidetty Claus surmasivat Henrikin yksissä tuumin teloittamalla.

Onko siis kyse oikeusmurhasta? Oikeusvaltiossa ei pitäisi voida tuomita ketään sillä perusteella, että joku väittää jotain tai joku on kuullut jotain. Todistustaakka asiassa on syyttäjällä. Epäselvyydet todistelussa tulisi lukea syytetyn hyväksi. Näin ei ole tapahtunut. Toisaalta ei ole myöskään näytetty toteen, että Henrik olisi poistunut maasta. 

Poliisilla on ollut tutkinnassaan selkeästi vähäiset resurssit. Tutkinnassa osoitetaan tehdyn useita keskeisiä ja amatöörimäisiäkin virheitä, niin teknisissä seikoissa kuin esimerkiksi Henrikin etsintäkuuluttamiseen ajoituksessa. Myös tutkimusetiikka on ollut vähintäänkin kyseenalaista. Matkan varrella nämä virheet korostuvat, kun eri alojen asiantuntijat antavat lausuntojaan asiasta.

* *

Dokumentin toteutuksessa häiritsee moni asia. Laadukkaassa true crime -sarjassa asioiden kulku esitetään selkeästi ja johdonmukaisesti liikaa jankkaamatta ja toistamatta kaikkia jo aikaisemmin esiin tulleita yksityiskohta. 

Nyt dokumentin käsikirjoituksen tasolla sorrutaan liikaa toistoon. Useaan otteeseen esiin nousseita faktoja esitetään tismalleen samassa muodossa yhä uudelleen.

Katsojan kykyyn tehdä johtopäätöksiä ei näytetä luottavan ollenkaan. Jatkuva toisto tekeekin sarjasta aivan liian pitkän. Samat kuvat ja filminpätkät toistuvat yhä uudestaan ja luovat jopa tympääntyneen tunnelman.

Dokumentissa käytetään myös outoja kuvapätkiä, esimerkiksi lähikuvia valuvasta verestä, joka vaikuttaa hieman vaahterasiirapilta. Lisäksi äänimaailma on vähintäänkin hajanainen. Ehkä enemmän amerikkalaiseen kakkosluokan tosi-tv-viihteeseen tai tieteisohjelmiin kuuluvat äänet toistuvat. 

Aihe on kiintoisa, mutta tunnelmaa, jonka sen perustalle voisi luoda, ei saada aikaan äänin ja kuvin. Yhtenäistä äänimaailmaa ei ole ja tunnelmasta toiseen hypitään ilman jatkumoa. Samoihin asioihin palataan väsyttävällä toistolla, joka jaksossa. 

Jaksojenkin taso vaihtelee. Itse ärsyynnyin tavasta, jolla alusta saakka kuvataan tutkivaa journalistia työssään. Toimittajan panos on toki olennainen, mutta minua ei kiinnosta katsoa hänen ilmeetöntä, nyökyttelevää naamaansa. Tähän kun vielä lisätään tanskan kieli, ei voi välttyä ajattelemasta Skiigge Böyta, ennen kuin asiaan tottuu. 

Dokumentin tapahtumapaikkana on välillä tutkivan journalistin ”toimisto”. Tv-sarjamaisine yksityiskohtineen se on epäuskottava ja lavastemainen. Dokumentin käsittelemä tapaus on kuitenkin se, johon katsojan huomion tulisi kiinnittyä.

Tämän lisäksi ärsyynnyin siitä, kuinka toimittajaa kuvataan ajamassa Volvollaan milloin missäkin tapahtumapaikalla. Sekin vie aikaa itse aiheen käsittelyltä, eikä oikein liity mihinkään. Ilmakuvat ovat laadukkaita, mutta epäjohdonmukaisuus ja epätarkoituksenmukaisuus runnoo ne varjoonsa.

Lisäksi tutkiva journalisti tapaa asiasta tietäviä tai Henrikin ja Bon ystäväpiiriin kuuluvia henkilöitä milloin missäkin autohallissa tai satamassa. Tällä ehkä haetaan jonkinlaista jännittävää tunnelmaa, mutta lopputulos on vähintäänkin kökkö. Paikat lähinnä ärsyttävät ja herättävät kysymään: miksi?

Nämä epäonnistumiset teknisessä toteutuksessa vievät terän dokumenttisarjan tunnelmalta ja muutoin karmaisevaisuudessaan kiehtovalta tarinalta.

* *

Dokumentissa esitetään siis kaksi näkökulmaa asiaan. Toisen mukaan Bo ja Claus ovat suunnitelleet ja toteuttaneet Henrikin surman taloudellisessa hyötymistarkoituksessa ja koska nuoreen naiseen rakastunut Henrik on halunnut päästä Bosta eroon. 

Toinen näkökulma on, että Henrik on riidan päätteeksi lähtenyt maasta ja kadonnut omasta tahdostaan. Tätä perustellaan myös Henrikin käynnissä olleilla oikeusjutuilla, joiden takia häntä uhkasi useamman vuoden vankeustuomio.

Molempia teorioita selvitetään dokumentin edetessä. Lopulta on ilmeistä, että poliisin tutkinnassa olleiden puutteellisuuksien vuoksi tuomiota itsessään voidaan hyvästä syystä arvostella. Surmatyö on kuitenkin mitä todennäköisimmin tapahtunut, vaikka niin Bo kuin Claus kiistävätkin syyllisyytensä loppuun saakka.

Osin perehdytään myös psykopaattisen henkilön persoonan rakenteeseen. Esiin nousee Clausin johdonmukaisuus ja suunnitelmallisuus surmatyön valmistelussa ja toteutuksessa. Hän on selkeästi erittäin kykenevä ja älykäs tyyppi. Asiantuntijan mukaan empatiakyvytön psykopaatti ei älykkyydestään huolimatta koe minkäänlaista syyllisyyttä teoistaan ja manipuloi häikäilemättä ympärillä oleviaan omaksi edukseen.

Clausin tietokoneelta löytyy ladattuna tiedostoja, joissa ohjeistetaan palkkamurhan tekijöitä muun muassa hiljaiseen tappamiseen jäänaskalia käyttämällä.

Dokumentin tunnelma on outo ja kolkko, kun niin Bo kuin Clauskin viimeiseen saakka kiistävät syyllisyytensä. He kiistävät, vaikka dokumentin tekijöiden tutkimuksissa löytyy jopa verijälkiä ja DNA-profiili saadaan selvitettyä yhteneväiseksi Henrikin tietojen kanssa.

Keskeisimpänä todistajana asiassa on toiminut Clausin vaimo Birgitte Mørup Rasmussen. Birgitte on ilmaissut poliisille tietävänsä, että Claus on syyllinen ja että myös Bo on ollut mukana murhan toteutuksessa. Ilman Birgitteä asia olisi voinut jäädä kokonaan pimentoon. Claus on kertonut vaimolleen surmaan liittyviä yksityiskohtia.

Dokumentin tekijöiden poliisille luovuttaman tutkinta-aineiston mukaan nimenomaan Birgitten kertomus on ollut asiassa läpimurto. Itse dokumentin tekemiseen poliisi- tai syyttäjäviranomaiset eivät halua osallistua ja pitävät asiaa loppuun käsiteltynä.

Birgittellä itsellään on kattava rikosrekisteri.Bo ja Claus asianajajineen pitävätkin hänen väitteitään asiassa järjettöminä ja naisen fantasiamaailman tuotteina, sekavina ja ristiriitaisina kertomuksina. Vähä vähältä kuitenkin saadaan selvitettyä, että Birgitten kertomat seikat voidaan ainakin osin näyttää toteen, jopa yksityiskohtien tasolla.

Dokumentin tekijöiden organisoimat asianosaisten tietokoneiden ja puhelinten tutkinnat, surmatyössä käytetyn auton ja verijälkien löytyminen sekä tiettyjen asiaan liittyvien henkilöiden haastattelut vaikuttavat tuovan tapaukseen uutta näyttöä. 

Ennen dokumentin tekemistä poliisilla ei ollut käytössään mitään konkreetista. Toimittajan jäljittämä auto päätyy lopulta poliisin huostaan, ja asia vaikuttaa selkeämmältä kuin aikaisemmin. Tämä ei kuitenkaan poista asian alkuperäisen tutkinnan ja oikeuskäsittelyn epäkohtia.

Kuollut mies katoaa (Dead Man Missing)

Tanska, 2018
Alkuperäisnimi: Drapet uten lik
Dokumenttisarja. 6 jaksoa, jotka noin 41 minuutin mittaisia
Tuotanto: Dokumentarkompagniet Aps
Katsottavissa: Yle Areenassa 12.10.2019 saakka