Ruotsalainen Mikael Strandberg sukeltaa luokkayhteiskunnan ytimeen patikoidessaan Manchesteristä Lontooseen kaksivuotiaan Sardana-tyttärensä kanssa.

Hanna Telakoski

Ruotsalaisen, Taalainmaalta kotoisin olevan Mikael Strandbergin dokumentti Mies ja lastenrattaat kuvaa vapauden ja rakkauden kokemuksen keskeisyyttä ja sitä, kuinka on tärkeää pyrkiä elämään oman näköistään elämää. Samalla pureudutaan englantilaisen luokkayhteiskunnan näkyviin merkkeihin ja eriarvoisiin elinoloihin aina ympäristöstä lähtien.

Matka kaksivuotiaan kanssa patikoiden ei ole vähempiarvoinen kuin vaikkapa Patagonian halki ratsastaminen tai Masaiden kanssa eläminen. Se on yhtä lailla seikkailu ja täynnä haasteita.

* *

Extreme-seikkailija Mikael Strandberg on monien seikkailujensa jälkeen päätynyt asumaan Manchesterin Moss Sideen. Hänen elämänsä on muuttunut täysin. Vaimo opiskelee ja Mikael on kotona kaksivuotiaan tyttärensä Sardanan kanssa.

Elämänmuutos on valtava, koska viimeiset 30 vuotta elämästään Mikael on seikkaillut milloin missäkin, muun muassa kulkenut Siperian halki viidenkymmenen asteen pakkasessa.

Mikael kuvaa tulleensa isäksi myöhemmällä iällä. Hän on yli viisikymppinen. Perhettään kohtaan hän kertoo kokevansa valtaisaa rakkautta, jossa luuli jo jonkinlaisen rajan tulleen vastaan. Tämä rakkaus on hänen sanojensa mukaan kuitenkin rajatonta.

Hänen elämäänsä ovat määrittäneet vapaus ja seikkailu. Nyt keskeinen osa on myös rakkaudella ja perheellä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita seikkailun ja vapauden merkityksen katoamista. Ne ovat hänen elämässään jäädäkseen ja keinot niiden kokemiseen löytyvät, kun paikalleen jääminen ei ole vaihtoehto.

Sardana, 2.

Sardana, tyttäristä nuorempi, on alle 3-vuotias ja tästä syystä päiväkoti ei ole käytännössä vaihtoehto. Kustannukset näin nuoren lapsen hoidosta olisivat yli 1 000 euroa kuukaudessa ja siihen perheellä ei ole varaa.

Asuinpaikkansa Moss Siden aluetta Manchesterissä Mikael kuvaa paikaksi, josta ihmiset lähtevät heti, kun siihen vain on mahdollisuus. Elämässään eteenpäin päässeet eivät halua poiketa siellä myöhemmin edes pubissa. Asunnot ovat kylmiä, ympäristö meluisa ja kasvillisuutta ei ole.

Mikael kertookin, ettei ollut ymmärtänyt köyhyyden määrää Englannissa, yhdessä maailman rikkaimmista maista. Jopa ruuasta on pulaa ja ruokapankeilla riittää asiakkaita.

Vanhana seikkailijana Mikael tekee päätöksen patikoida 750 kilometrin matkan Manchesteristä Buckinghamin palatsille Lontooseen. Yhtenä matkan tarkoituksena on havainnoida vallitsevia luokkaeroja.

Koska päiväkotiin ei ole varaa, hän ottaa kaksivuotiaan tyttärensä matkalle mukaan. Explorers Clubin lippua hän ei matkalleen tällä kertaa saa. Seura ei näe, että matkalla olisi ”tieteellistä merkitystä”.

Matka Manchesterista Buckinghamin palatsille on noin 750 kilometrin mittainen.

Matkaan lähteminen on Mikaelille luonnollista. Hän on 53-vuotias eikä kykene tavalliseen yhdeksästä viiteen -elämään. Luokkaerojen havainnoinnin lisäksi yksi matkan päätavoitteista olisi löytää paikka, jossa hän tuntisi olevansa kotonaan. Moss Sideen ei hänkään voi jäädä.

Assistentiksi matkalle lähtee kolmekymppinen opettaja Georgia Villalobos. Kolmikko taittaa matkaa erilaisissa maisemissa ja säätiloissa, leiriytyen milloin niityillä, milloin ihmisten puutarhoissa. Luokkaerojen voimakas läsnäolo nyky-Englannissa heijastuu heidän vieraillessaan Mikaelin yläluokkaisten ystävien luona.

Luokkaerot vaikuttavat ylisukupolvisesti ihmisten ansainnan tasoon ja konkreettisiin valinnanmahdollisuuksiin esimerkiksi sen suhteen, missä he voivat elää . On selvää, että missä on vehreää ja viihtyisää, siellä asuvat yläluokkaiset ja rikkaat. Siellä ovat mahdollisuudetkin. Ankeat betonilähiöt ovat köyhiä varten ja sieltä halutaan vain pois.

Dokumentti herättää ajatuksen siitä, kuinka me synnymme viattomina ja täynnä mahdollisuuksia. Tasavertaisia me emme kuitenkaan ole, ainakin jos katsotaan materiaalisia varantoja, joita meihin ja elämäämme on kulloinkin käytettävissä.

Mahdollisuutemme määrittyvät osin verenperintönä. Yhteiskunnalliset erot asemassa ja varallisuudessa asettavat ihmiset epätasa-arvoiseen asemaan ja luovat ihmisten välille juopaa, jonka yhteen kurominen voi olla sukuolvien ja taas sukupolvienkin jälkeen mahdotonta. Näin on ollut ja on yhä tänäkin päivänä, varsinkin Britanniassa.

Selväksi käy myös yksityisen maanomistuksen korostunut rooli. Matkan varrella on paljon yksityisalueista kertovia kylttejä ja kehotuksia pysyä tiellä. Myös tiet on rakennettu nimenomaan vain autoilijoita varten; jalkaisin eteneminen on välillä lähes mahdotonta tai ainakin hengenvaarallista, varsinkin kun mukana on pieni lapsi. Matkan etenemistä seurataan niin kilometrimäärän, matkalla kuluneiden vaippojen kuin rengasrikkojen kautta.

Mikael ja Saranda kohtaavat Hagley Hallin varakreivin puutarhurin Joen. Itse varakreivi on liian kiireinen. Joe puhuu omistamisen ja materialismin oravanpyörästä 1700-luvulta olevan kartanon mailla. Hän haluaisi herätellä ihmisiä asian suhteen. Hautaan ei mitään voi ottaa mukaansa.

Yläluokkaisia ystäviään tavatessaan Mikael pohtii myös statuksen ja varallisuuden mukanaan tuomaa roolia ja tiettyjä velvoitteita, joihin hän itse ei ainakaan haluaisi tai pystyisi venymään. Kartanon herran tulee käytöksellään viestiä asemaansa.

Mikael Strandberg on kävellyt myös muun muassa Siperian halki.

Varhaisilla kuukausilla raskaana oleva Georgia saa keskenmenon ja tunnelmat synkkenevät. Keskenmeno ei ole ensimmäinen. Hän haluaa kuitenkin jatkaa patikoimista. Mikael kuvaa surua, jota Georgian vastoinkäymiset aiheuttavat.

Hän pohtii omaa elämäänsä, joka ilman perhettä olisi todennäköisesti tarkoituksetonta ja tyhjää. Vasta tällä matkalla hän ymmärtää mistä elämässä on kyse. Hänelle se kulminoituu perheeseen ja lapsiin ja siihen, että voi elää mahdollisimman vapaana.

Mikael kokee suurta onnea voidessaan herätä teltasta pienen tyttärensä vierestä ja seurata kuinka tytär matkan aikana oppii oma-aloitteisemmaksi ja luottavaisemmaksi suhteessa uusiin ihmisiin.

Omalta tuntuvaa ympäristöä ei tunnu matkan varrelta löytyvän, mutta sitten saavutaan alueelle, jolla on kanavalaivoja. Silloin Mikael näkee mahdollisuuden. Yleensä Englannissa nyrpistellään ulkoilmaelämän sivutuotteille, hikoilulle ja lialle, mutta kanavalaivureiden joukossa ulkoilmaelämä nostetaan arvoonsa. Tämä voisi Mikaelille sopiakin.

Alakulttuurit mahdollistavat vaihtoehtoisen, vapaamman tavan elää. Englannissa on luokkaerojen ja monien ryhmien välisen hankauksen tuloksena syntynyt erilainen pohja alakulttuurien kukoistamiselle kuin yhteiskuntarakenteiltaan homogeenisissa pohjoismaissa.

Lopulta joukkio saavuttaa Lontoon ja kulkee kiertotietä Buckinghamin palatsille. Siellä Mikael kuulee paraatisotilaan suusta sen mitä on koko matkan odottanutkin. Miehen mukaan traditiot, täsmällisyys ja mieltymys taisteluun, eli sotaan, ovat brittiläisyyden ytimessä. Tämä oli odotettavissa, hän toteaa ja kuvaa tyyppiä ”teräshuuleksi”.

Vaimo ja vanhempi tytär ovat perillä vastassa. Vaimolla on kerrottavaa. Kuukauden päästä perhe lähtee Kazakstaniin. Vapauden tuntu välittyy katsojalle.

Dokumentin parasta antia on tapa, jolla se kuvaa isän ja tyttären välistä suhdetta ja elämän kulkua matkalla hyvine ja huonone puolineen. Elämä on välillä paskaa, mutta se myös antaa, jos on ottanutkin.

* * 

Mies ja lastenrattaat luo silottelematonta kuvaa brittiläisen yhteiskunnan jäykistä rakenteista yksityiskohtiin menemättä. Siitä heijastuu köyhän ja rikkaan vapauden erilainen todellisuus. Toisaalta ihminen voi olla myös ylhäisen statuksensa ja traditionsa määrittämä ja siinä kiinni.

Kaksinaismoralismin siemen kylvetään, kun yläluokkainen Tom suree riistanhoitajansa Jeffin tilannetta. Tomin riekoista huolehtivalla Jeffillä ei ole varaa asua kyläyhteisössä, josta tämä on kotoisin. Riistanhoitajan ansaintamalli kun ei tähän riitä.

Nykypäivänä asetelma on vain korostunut. Vehreä kyläyhteisö on hyvin ansaitsevia varten. Muut pysykööt poissa. Töitä saa kyllä tulla tekemään. Riistanhoitajan isä on toiminut Tomin isän lammaspaimenena. Osat eivät muutu.

Luokkaerojen ilmenemien lisäksi dokumentin sanoma kiteytyy Hagley Hallin puutarhuri Joen sanoissa. Hänen mukaansa matkamme päättyy joskus ja siksi kannattaa tehdä asioita, joista saa iloa niin kauan kuin elää. Tätä on mielestäni mielenkiintoista peilata luokkaerojen kuvauksen taustaa vasten ja pohtia mitä kenelläkin on valittavanaan.

 

Mies ja lastenrattaat (2016)

Alkuperäisnimi: Man With a Pram
Ohjaus: Mikael Strandberg
Kesto: 58 min

Yle TV2 televisioi dokumentin sunnuntaina 28.7.2019 klo 18. Dokumentti on ollut katsottavissa Yle Areenassa 1.7.2019 lähtien.