Artikkeli | Hanna Telakoski | HBO-elokuva pureutuu 18-vuotiaan amerikkalaisteinin Conrad Roy III:n itsemurhaa seuranneeseen oikeusjuttuun. Oliko Michelle Carter syyllinen?

Hanna Telakoski

Kun Michelle Carter ja Conrad Roy III, kaksi mielenterveytensä kanssa kamppailevaa teiniä, kohtaavat toisensa, muotoutuu monikerroksinen suhde. Suhde elää kahden vuoden ajan lähinnä heidän matkapuhelimiensa ja tietokoneittensa näytöillä, virtuaalisesti.

Kahden vuoden suhde päättyy 18-vuotiaan Conradin itsemurhakuolemaan. Nuorten viestittelyn paljastuttua vallalle nousee kuitenkin näkemys siitä, että 17-vuotiaalla Michellellä oli keskeinen rooli Conradin kuolemassa. Syytteen mukaan Michelle on syyllistynyt kuolemantuottamukseen yllyttäessään Conradia tappamaan itsensä.

* *

I Love You, Now Die -dokumentti seuraa oikeudenkäyntiä Michelleä vastaan. Kyse on siitä, voiko verbaalinen toiminta muuttua syyntakeiseksi, jos sen tuloksena toinen kuolee. Itsemurhaan yllyttäminen ei sinänsä ole sovellettavan lainsäädännön mukaan rikos.

Michelle ja Conrad ovat tavatessaan kipuilleet tahoillaan jo pitkään. Michelle on kärsinyt syömishäiriöstä, ollut masentunut ja yksinäinen ja alkanut viillellä itseään. Hän on eristäytynyt, mutta samalla pommittaa ikätovereitaan viestein, koska kaipaa yhteyttä toisiin ihmisiin.

Conrad on masennuksen uuvuttama ja itsetuhoisten ajatusten riivaama nuorimies. Hän on suunnitellut itsemurhaa pitkään ja ennen kuolemaansa on todistetusti yrittänyt tappaa itsenä jo ainakin neljä kertaa. Hän kärsii sosiaalisesta ahdistuksesta eikä näe muuta ulospääsyä tuskaisesta olemisestaan kuin itsemurhakuoleman.

* *

Keskushenkilöiden suhteen laadun ja dynamiikan kannalta keskeinen tekijä on sosiaalinen media eri toimintoineen. Suhde tapahtuu käytännössä ”on line”.

Kun poliisi takavarikoi Michellen puhelimen, siitä saadaan ladattua noin 60 000 Michellen ja Conradin kommunikointiin liittyvää tiedostoa: ääniviestejä, kuvia, Facebook-viestejä, chatteja, puhelulokeja ja tekstiviestejä.

Olennaista on, että välimatkaa heidän välillään ei ole paljon, noin 70 kilometriä. He keskustelevat mahdollisista tapaamisista, mutta lopulta aina peruvat suunnitelmansa ja tapaavat kasvotusten vain muutamia kertoja.

Nuoret elävät teini-ikäisten todellisuudessa, joka ei lähtökohtaisesti avaudu aikuisille. Vaikka tutkijoiden käytettävissä on koko viestittelyhistoria, vaikuttaa suhteen dynamiikka sekavalta. Tämä ei ole ihme, kun ottaa huomioon toimijoiden mielentilan ja myrskyisän elämänvaiheen.

Michelle ja Conrad viestivät monilla tasoilla. Toisaalta mukana on romanttista fantasiaa, jota Michelle janoaa. Se kuitenkin muuntuu helposti Conradin eräänlaiseen itsetuhofantasiointiin, kun teinit pohtivat keinoja itsensä tappamiselle.

Michelle ei halua Conradin kuolevan. Puolentoista vuoden suhteen jälkeen hän kuitenkin taipuu uskomaan, ettei muuta vaihtoehtoa ole. Conrad vannoo Michellelle, että alkaa vihata tätä, jos tämä kertoo hänen itsetuhoisuudestaan kenellekään. Conrad osaltaan manipuloi Michellen tukijakseen ja luottohenkilökseen.

Michelle samaistuu tv-sarja Gleen maailmaan poikkeuksellisen voimallisesti. Vaikuttaakin siltä, että hänen todellisuudentajunsa on vakavasti häiriintynyt. Teinit tunnustavat rakkautta toisilleen ja antavat tunnustusta tuelle, jota toinen antaa. Toisaalta on selvää, etteivät he itsekään välttämättä hahmota, mikä on totta, mikä ei.

* *

Merkittävää on käsittää, miten kommunikointi tekstin avulla saattaa vaikuttaa kykyymme hahmottaa tilanteita. Tämä on yksi dokumentin olennaisimpia viestejä aikamme ihmisille.

Koska viestiessään kirjoittamalla ihminen ei näe eikä kuule toista ihmistä eikä kehonkieltä voi käyttää, ei keskustelun toista osapuolta lopulta ehkä edes miellä ihmiseksi.

Virtuaalinen viestintä mahdollistaa kuitenkin sen, että tämä ”toinen” on mukanamme koko ajan ja saattaa milloin tahansa ilmestyä ruudullemme sanomaan jotain. Asiantuntijan mukaan jotkut saattavat kokea tämän ikään kuin päänsisäisenä äänenä.

Tämän mukaan viestiessämme keskustelisimme siis päämme sisällä elävien hahmojen kanssa täysin ymmärtämättä, että viestit tulevat toisilta ihmisiltä. Ensi kuulemalta moinen kuulostaa varmasti oudolta, mutta ainakin itse tavoitan ajatuksen hyvin. Vihapuheestakin tuli ongelma nimenomaan netissä.

Dokumentti kuvaa myös tiedotusvälineiden roolia ja sitä, kuinka media janoaa kertomuksia. Keskiössä on nuori kaunis mielenterveysongelmainen nainen, josta leivotaan kuva huomionkipeänä ja manipulatiivisena tappajana.

Toisin sanottuna hän on rakkaudennälkäinen tyttö, joka kaipaa ystävien seuraa, mutta ei toistuvista yrityksistä huolimatta tunnu sitä löytävän. Hänellä on vakavia mielenterveysongelmia sekä vimmainen halu ja tarve elää intensiivisesti ja suhteessa muihin.

Conrad saa julkisuudessa kiltin pojan maineen. Hänet kuvataan manipulatiivisen syöjättären uhriksi. Tässä todetaan kyseessä olevan tietynlaisen amerikkalaisen myytin. Kautta historian miehet ovat pelänneet vahvoja naisia.

Lisäksi media luo kliseistä kuvaa manipulatiivisesta ja huomionkipeästä teinitytöstä, joka haluaa vain ja ainoastaan olla suosittu. Esiin tuodaan myös ajatus salaisista voimista, joita vain naisilla on ja joita miesten ja poikien tulee pelätä.

* *

Viesteissä Michelle vaikuttaa painostavan Conradia itsemurhaan. Hän viestii systemaattisesti asiasta ja kyselee, joko hän aikoo tehdä ”sen”. Tämä on kuitenkin vain osa totuudesta. Nuorten suhdetta ja viestintää tulee tarkastella kokonaisuutena.

Michellen toiminta on toki ulkopäin katsottuna ja yksittäisiin viesteihin kiinnittyen tuomittavaa. Totuus kuitenkin on, että Conrad on itsetuhoisuudessaan ajoittain voimallisen päättäväinen. Hän oli päättänyt tappaa itsensä.

Elämänsä viimeisinä viikkoina Conrad viestii päivittäin Michellelle tekevänsä itsemurhan. Seuraavana päivänä hän kuitenkin on aina yhä hengissä.

Michelle kamppailee myös omien ongelmiensa kanssa. Hänen voidaan nähdä toimivan väärin, kun hän ei hae Conradille apua, mutta tilanne ei ole mustavalkoinen. Michelle on Conradin uskottu ja hän katsoo tilannetta suhteen sisältäpäin.

Tässä suhteessa kaksi teiniä elää yhteydessä toisiinsa lopulta mahdollisimman tuhoisalla tavalla. Conrad löytää Michellestä jonkun, jolle uskoutua ja johon luottaa. Michelle taas saa kipeästi kaipaamaansa välitöntä läheisyyttä, vaikkakin viestien välityksellä. Suhde vaikuttaa isolta osin olevan tietynlaista monitasoista kuvitelmaa.

* *

Dokumentti on kuvaus erään oikeudenkäynnin vaiheista. Se kuitenkin myös ilmaisee jotain ajallemme olennaista, jopa ilmeistä. Kyse on tosielämän Black Mirror -kertomuksesta, jolla on traaginen loppu.

Dokumentti kysyy, millaisessa todellisuudessa ihminen elää, jos ja kun se nykypäivänä useimmiten tallentuu hänen matkapuhelimeensa? Mitä tästäkään tapauksesta olisimme ilman viestien löytämistä voineet tietää?

Olennaista on kysyä: tiedämmekö viestien löydyttyä lopulta ratkaisevasti enemmän? Ja jos, niin millaista tuo tieto on laadultaan jos ja kun viestittelyn ja virtuaalisen toimimisen logiikka saattaa vaikuttaa yllä niin, että suhde oikeaan ihmiseen hämärtyy ja jopa korvautuu jollain muulla kokemuksellisuudella? Jos viestijät ovat lisäksi mielenterveysongelmaisia nuoria, on selvää, että tulkintoja on lukemattomia.

Jos unohdamme hetkeksi somen ja mediasirkuksen, kaiken keskiössä ovat viime kädessä luottamus ja rakkaus, jota ihminen tarvitsee. Harhainen sairas mieli ei toimi johdonmukaisesti tai rationaalisesti, mutta se näkee oman totuutensa. Me haluamme olla yhteydessä toisiimme, tulla hyväksytyiksi ja elää vailla jatkuvaa kipua, oli se luonteeltaan sitten fyysistä tai psyykkistä.

Oikeuden ratkaisussa kuvaavaa on, että keskeiseksi tekijäksi osoittautuva informaatio on ainoastaan Michellen oman kerronnan varassa. Mitään viestijälkeä ei ole olemassa.

I Love You, Now Die: The Commonwealth v. Michelle Carter

Vuosi: 2019
Ohjaus: Erin Lee Carr
Kesto: kaksi osaa, yhteensä 2 h 20 min

Dokumentti on katsottavissa HBO:n suoratoistopalvelussa.