VIIKON DOKUMENTTI | Roozbeth Kabolyn Tanssi tai kuole kertoo kutsumuksesta ja omistautumisesta tanssille, sekä selviytymisestä. Päähenkilö on peloton ja määrätietoinen tanssija Ahmad Joudeh. Elokuva on katsottavissa Yle Areenassa.
Hanna Telakoski, teksti
Witfilm, kuvat
Ahmad tietää nuoresta lähtien, että hän haluaa tanssia. Se on hänelle välttämättömyys.
Ahmad tanssii sodan runtelemassa kaupunkimaisemassa. Taustalla kuuluu ammunnan ääniä. Hän sanoo, ettei hän välitä. Hän tanssii tai kuolee.
Hän on saanut tappouhkauksia. Tanssiessaan ja opettaessaan tanssia lapsille hän toimii uskonnon vastaisesti.
Palmyrassa hän esittelee upeaa vanhaa roomalaista amfiteatteria ja tanssii auringonpaisteessa, äidin istuessa katsomossa.
Tuolla samalla areenalla Isis on mestannut ihmisiä, samalla kun tiettävästi tuhosi osan siitä.
* *
Tanssi on elämäni, Ahmad Joudeh sanoo. Se on syyni pysyä elossa ja sen kautta koen voivani päättää elämästäni. Haluan vain olla vapaa tanssimaan.
Jokaisella on oma sotansa, hän toteaa. Kun hän päätti ryhtyä tanssijaksi, hänen sotansa alkoi.
”Tunnen olevani vapaa kun tanssin. Missä ja koska vain. ” – Tuo tunne on hänen mukaansa ollut sama, alusta saakka. Tanssin kautta Ahmad kokee olevansa elossa.
Minulla ei ole mitään ja ilman tanssia en ole mitään. Tanssi on ainoa vaihtoehtoni, hän toteaa.
* *
Olosuhteet tanssiharrastukselle ovat uskonnollisessa Syyriassa olleet hyvin vaikeat. Isä tuki lastensa taideharrastuksia, opetti näille musiikkia, mutta kun Ahmad kiinnostui tanssista, kaikki muuttui.
Isä pahoinpiteli poikaa, jotta tämä lopettaisi tanssin. Tanssi oli häpeällistä, se kantoi homouden leimaa ja sen tuli loppua.
Isä pahoinpiteli myös poikaansa puolustavan perheen raskaana olevan äidin sillä seurauksella, että tämä sai keskenmenon.
Nuori Ahmad koki syyllisyyttä vanhempiensa erosta.
* *
Ahmad tanssii ulkona ja minareetti piirtyy taustalle. Kaupunki on raunioitunut ja hän kulkee tuhoutuneiden talojen keskellä. Tämä on se paikka, jossa asuin, hän kertoo.
Moni ihminen kuoli täällä. Tanssin heidän sieluilleen. – Hän tanssii raunioissa paikassa, johon on kasattu tuhoutuneiden asuntojen kylpyammeita.
Dokumentti sisältää hienoja kohtauksia. Tunnelmia, jossa ääni, kuva ja liike kohtaavat tiiviisti ja intensiteetillä.
Suosikkini on kohtaus, jossa Ahmad makaa vaatimattomassa hämärässä asunnossa sohvalla, pää äitinsä sylissä. Äiti silittää Ahmadin hiuksia. Mies soittaa oviaukossa klarinettia, jonka tumma ääni ja alakuloinen sävelmä täyttää asunnon. – Aika seisoo.
Surumielinen klarinetin sointi, sodan runtelema kaupunki ja ihmiset sen sisässä.
Tuhoutuneet rakennukset ja niiden kodittomiksi jääneet asukkaat. – Ihmiset itkevät ja ovat hajallaan ympäri maailmaa, Ahmad sanoo.
* *
Sana syyrialaisesta lahjakkaasta tanssijasta on kiirinyt Alankomaiden kansallisbalettiin. Ahmadista tehdyn dokumentin ansiosta kansallisbaletti haluaa kutsua hänet tanssijakseen.
Se on hänen pelastuksensa. Nyt hän voi vihdoin tanssia vailla pelkoa.
Hän ei voi kuitenkaan unohtaa sodan kauhuja ja Syyriaan jääneitä. Siellä ihmiset kärsivät. Hän lähettääkin suurimman osan palkastaan kotimaahansa.
* *
Kun Ahmad siirtyy arabimaailmasta Eurooppaan, muuttuu hänen koko elämänsä. Hän ei voi mitätöidä entistä elämäänsä, mutta ei halua enää kärsiä.
Ahmad kertoo sodan makaabereista kauhuista, joita ei voi koskaan unohtaa. – Joskus näen vain ihmisten kuolevan ja talojen sortuvan, hän sanoo.
Syyriassa Ahmad ei ollut oma itsensä. Euroopassa hän sanoo voivansa olla sitä täysin ja kokee olevansa onnellinen.
Ahmad pitää kotibileet uusien ystäviensä kanssa, juo tequilaa, tupakoi parvekkeella. Hän tanssii viehkon eteerisesti asunnon keittiössä muille ja nauraa, että Isis niin tappaisi hänet tästä… Kaikessa tuossa keveydessä lepää raskas totuus.
Ahmad tanssii klubilla ystävineen, pitää hauskaa. Välillä hän vaikuttaa kuitenkin olevan toisaalla.
Kotimaan sota on hänessä ja pysyy. Nyt hänellä on kuitenkin mahdollisuus toteuttaa itseään, tehdä taidettaan ja samalla auttaa Syyriaan jääneitä.
* *
Ahmad saa kuvansa lehtiin ja pääsee idoliensa kanssa isoille areenoille. Hän on tähti.
Hän pitää yhteyttä kotiin. Mikään ei muutu, iskuja ja kuolemaa, äiti kertoo. Ahmad pelkää Syyriaan jääneiden puolesta. – Siellä ihmiset taistelevat yhä hengestään.
Hän tanssii, vaikka kärsii välillä kovista kivuista ja päänsärkykohtauksista. Leikkaushoitoa hän ei halua, sillä se tietäisi taukoa tanssista. Sitä hän ei kestäisi.
* *
Ahmad tapaa Saksaan pakolaisena saapuneen isänsä. Kohtaaminen on liikuttava, he syleilevät toisiaan ja itkevät, kaikesta kokemastaan huolimatta. – Isä ei kuvitellut näkevänsä poikaansa enää koskaan.
Isä saapuu lopulta myös katsomaan kuuluisan poikansa esitystä. Poikansa, jonka ei ole koskaan nähnyt tanssivan, vaikka tämä on esiintynyt lapsesta saakka.
Isä on aina kieltäytynyt ja sivuuttanut häpeällisenä pitämänsä asian. Nyt hän istuu hämärässä katsomossa ykköset päällään. – Billy Elliotin finaalihetki koittaa tosielämässä.
Isän ilmeitä ja silmien liikettä kuvataan hyvin läheltä. Hän seuraa tarkkaavaisena. Voi vain kuvitella, mitä kaikkea miehen päässä liikkuu esityksen aikana.
Lopulta kyyneleet valuvat isän kasvoilla. Hän itkee ja samalla hymyilee, ihan vähän. Jo suosionosoitusten aikana hän menee lavan eteen halaamaan poikaansa, eikä halaamisesta meinaa tulla loppua.
Lavan takana käytävässä hän ylistää poikansa taitoja ja sankariutta, antaa takkinsa paidattoman Ahmadin lämmikkeeksi.
* *
Dokumentissa kurotaan välimatkoja. Muualla tapahtuva sota saa uuden ulottuvuuden Ahmadin kautta. Tulemalla Eurooppaan ja tanssimalla hän ikään kuin tuo sodan mukanaan, omansa ja muiden.
Hän muistuttaa ja tekee näkyväksi, siten kuin parhaiten osaa. Hän tanssii sodan pois ja esiin, yhtä aikaa.
Itse hän kuvaa tanssivansa ollakseen vapaa ja vahva, etsiäkseen täydellistä maailmaa. Esityksillään hän haluaa myös tukea tanssijoita sota-aluilla ja siellä missä tanssi on kielletty.
* *
Elokuvassa tanssi tekee näkyväksi jotain, jolle ei ole sanoja. Kokemukset ja tunnetilat välittyvät kokonaisvaltaisesti koko kehon kautta.
Rohkeus, periksiantamattomuus ja rakkaus tanssiin ovat kokonaisuuden keskiössä. Se tuo myös sodan lähemmäs meitä muualla olevia, näyttää sen eri ilmiasuja ja muotoja.
Sodan kauhut loittonevat mystisen kauniissa hetkissä, laskeutuakseen jälleen todellisuuden kylmänä kätenä päällemme. – Tanssi on kuitenkin osa tuota samaa todellisuutta.
Roozbeth Kaboly: Tanssi tai kuole (Dance or Die, 2018) perjantaina 15.5.2020 klo 12.20 Yle Teema Fem -kanavalla. Dokumentti on katsottavissa Yle Areenassa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Aikaansa edellä olleen punk-ikonin ja äidin tarina – Poly Styrene -dokumentti I Am a Cliché Yle Areenassa
VIIKON DOKUMENTTI | I Am a Cliché katsoo kohdettaan niin Poly Styrene -nimellä tunnetun muusikon, yksityishenkilö Marinne Elliot-Saidin kuin tämän tyttären Celeste Bellin kautta. Elokuva käsittelee identiteettiä, luovuutta ja mielen sairautta sekä äidin ja tyttären välistä vaikeaa suhdetta.
Hannibal Hopkins ja Sir Anthony – erilaisen lapsen matka menestykseen
VIIKON DOKUMENTTI | Clara ja Julia Kuperbergin dokumenttielokuva puhuu näyttelijä Anthony Hopkinsin elämän kovasta koulusta, kaiken vääjäämättömyydestä ja erilaisuudesta.
