Viikon dokumentti: Sandrine Bonnairen elokuva Faithfull kuvaa matkaa oman äänen löytämiseen. Se on kertomus selviytymisestä, autenttisuudesta ja vapaudenkaipuusta.

Hanna Telakoski

Sandrine Bonnairen Faithfull-dokumentin nähtyäni Mick Jagger on minulle ensisijaisesti Marianne Faithfullin ex-poikaystävä.

Dokumentti koostaa Faithfullin elämäntarinaa. Rankoista teemoista huolimatta keveyden siihen tuo elämän kuvaaminen tietynlaisena sattumien ketjuna.

Dokumentissa Faithfull ikään kuin katsoo nuoreen itseensä ja nuori Marianne katsoo takaisin.

Keskeisenä elementtinä on kysymys vapaudesta ja sen mahdollisuudesta. Kaksinaisuus nousee asetelmasta, jossa näennäisesti kaiken saanut nainen elää roolissa, itseään vihaten, mutta selviytyy toteuttamaan todellista minäänsä.

* *

Luostarikoulun käynyt Faithfull sanoo hylänneensä uskonnon pian koulun päättymisen jälkeen.

Nuori Marianne bongataan juhlista ja hänen halutaan levyttävän. Nimenomaan ulkonäkö on se, jonka ansiosta hän ensimmäiset tilaisuutensa saa. Kaunis Marianne kiinnitti manageri-tuottaja Andrew Loog Oldhamin huomion.

Kaikki lähti kappaleesta, jonka Mick Jagger ja Keith Richards hänelle kirjoittivat: As Tears Go By.

Kaikki oli aluksi tavallaan vähän vitsiä.

Faithfull on yhä ylpeä varhaisista töistään, vaikka pitääkin osaa niistä hieman typerinä. – Jostain on aloitettava.

Musiikkibisnes ei kuitenkaan vastannut hänen odotuksiaan. Ihmisiä käytettiin hyväksi.

VIDEO: As Tears Go By on Mick Jagger ja Keith Richardsin käsialaa ja se julkaistiin singlenä Britanniassa vuonna 1964.

* *

Naimisiin Faithfull meni hyvin nuorena. Hän halusi kokeilla millaista avioliitossa eläminen olisi, omien vanhempiensa erosta huolimatta.

Nopeasti kävi selväksi, että avioliitto ei ole häntä varten. Suhteesta syntyi kuitenkin poika Nicholas.

Yksinäisen naisen kykenevyys huolehtia lapsesta kyseenalaistettiin. Niin ei kuulunut elää, joten nuorena äitinä valintoineen Faithfull ei saanut osakseen myötätuntoa.

Dokumentin lyhyet otteet elokuvasta Tyttö ja moottoripyörä, jossa nuori Faithfull esittää vastanainutta Rebeccaa, ovat vapaudenkaipuussaan osuvia. Yksittäiset lainaukset kuvastanevat hyvin nuoren Mariannen tilannetta:

”Avioliitto on kuin pieni kuolema.”

”Joskus lähteminen on vaistomaista. En aio tuntea syyllisyyttä.”

VIDEO: Faithfull elokuvassa Tyttö ja moottoripyörä (The Girl on a Motorcycle) vuodelta 1968.

* *

Anoreksiaa ei 1960- ja 1970-luvulla tunnettu. Faithfull on kuvannut, että halusi olla pieni ja hauras, koska ajatteli, että sillä keinoin ihmiset suhtautuisivat häneen ystävällisemmin.

Haastatteluissa nuori Marianne kertoo, ettei ole haluamalla halunnut tiettyjä asioita tai tähdännyt niihin. Hänelle on tullut tilaisuuksia ja tarjouksia, joihin hän on tarttunut.

Dokumentti näyttää kuvia kauniista nuoresta tytöstä, joka esiintyy aina harkiten, puhuen hiljaisella äänellä.

VIDEO: Single This Little Bird vuodelta 1965. 

* *

Faithfull kertoo jättäneensä kaiken Mick Jaggerin takia. Hän kuvaa antaneensa kaikkensa myös tämän musiikille ja työlle.

Kun he olivat yhdessä, oli heillä Faithfullin mukaan ikään kuin yhteiset aivot. Sinä aikana hän ei työstänyt omaa musiikkiaan.

Hän ei halunnut kilpailla, eikä hänen itseluottamuksensa olisikaan riittänyt. – Jagger oli iso tähti ja se kaikkinensa oli hyvin hämmentävää.

Sister Morphine -kappale on Faithfullille luovan elämän alku. Työstäessään biisiä Jaggerin kanssa hän sanoo oppineensa kirjoittamaan lauluja.

Kappale ei kertonut hänestä itsestään, niin kuin usein luullaan, vaan miehestä, joka on ollut onnettomuudessa, kuolemaisillaan ja pyytää hoitajalta morfiinia. Naisen laulamana kappaleesta kuitenkin kohistiin ja tehtiin johtopäätöksiä.

VIDEO: Sister Morphine julkaistiin singlenä helmikuussa 1969. Britanniassa levy-yhtiö veti julkaisun takaisin, koska sen nimi viittasi huumeisiin.

* *

Faithfull kuvaa, että tuohon aikaan hänen huumeiden käyttönsä oli maltillista. Kaikki hänen ympärillään käyttivät.

Myös kaikenlaisia tarinoita lähti liikkeelle. Kuten silloin, kun hän joutui ensimmäistä kertaa huumeratsiaan. Hän oli nuori nainen ja äiti ja sai osakseen paljon paheksuntaa.

Marianne oli vasta 19-vuotias, mutta hän oli nainen, joten hänen käytöstään ja pelkkää läsnäoloaan paheksuttiin. Hän alkoi saada vihapostia, eikä ole koskaan unohtanut tapahtunutta.

* *

Brian Jonesin kuolema vuonna 1969 järkytti ja suututti Mariannea. Sen jälkimainingeissa hän yritti itsemurhaa ja oli koomassa kuuden päivän ajan.

Itse hän kertoo tästä matkana, jolle Brian hänet kutsui. Hän halusi jonkun kanssaan reunalle, mutta sitten hän kuitenkin liukui pois ja Marianne palasi.

Marianne koki myös keskenmenon ollessaan seitsemännellä kuulla raskaana. Lapsen menetys oli valtava järkytys ja Marianne koki siitä suurta syyllisyyttä.

* *

Faithfull on kapinoinut elämässään. Hän on myös lähtenyt suhteista. Oman sanomansa mukaan siksi, ettei ole halunnut tulla jätetyksi. Muutenkaan yhteiselämä ei lopulta ole ollut hänen juttunsa.

Myös suhde Mick Jaggeriin oli Faithfullille liikaa. Hän kuvaa, ettei voinut elää niin. Hän rakasti Jaggeria, mutta hänen oli lähdettävä.

Yhteiset vuodet olivat kuitenkin kiehtovia ja erosta toipuminen kesti kauan.

Faithfull uskoo, että se vaikutti myös hänen huumeriippuvuuteensa. Huumeiden käyttö oli alkanut suhteen aikana, mutta riippuvuus vain paheni eron jälkeen.

* *

Addiktiot ovat varjostaneet Faithfullin elämää, mutta musiikin tekeminen on kulkenut rinnalla.

Faithfull on elänyt myös kadulla. Omien sanojensa mukaan hän vain päätti elää todeksi William S. Burroughsin romaanin Alaston lounas.

Rich Kid Blues -levyn hän työsti heroiinia käyttäessään. Levy-yhtiö auttoi hänet kadulta hetkeksi levyn tekoon.

* *

Elämä tietynlaisena näyttelemisenä oli vaikeaa. Itseinho ja siihen liittyneet addiktiot ja anoreksia olisivat voineet päättää Faithfullin elämän jo varhain. Hän ajattelikin kuolevansa nuorena.

Hän koki, että Broken English (1979) olisi hänen viimeinen levynsä ja siksi hänen tulisi siinä paljastaa itsensä, näyttää kuka hän oikeasti oli. – Ei uhri, ei tyhmä pikkutyttö, vaan Marianne Faithfull, tällainen.

Yllätyksekseen hän ei sitten kuollutkaan. Piti tehdä lisää levyjä.

Hän on selviytynyt ja lopulta tehnyt tietoisen valinnan omistaa elämänsä musiikille, tehdä levyjä, hyviä sellaisia ja omilla ehdoillaan.

VIDEO: Why D’ya Do It -kappale julkaistiin albumilla Broken English (1979). Esitys vuodelta 2005.

* *

Faithfull on ihmeissään siitä, että hänen uransa on kestänyt 50 vuotta. Hän itsekin oli ajatellut ehkä palaavansa jo nuorena kouluun, parin vuoden jälkeen, mutta toisin kävi.

Hän pitää itseään onnekkaana, koska saa yhä tehdä musiikkia ja kirjoittaa kappaleita sekä työskennellä lahjakkaiden muusikoidensa kanssa. – Ehkä minulla on hyvä maku, hän hymyilee.

* *

 

Faithfull on myös karkotettu Yhdysvalloista Kanadaan, käsiraudoissa. Hän asui ja työskenteli maassa laittomasti.

Nykyään hän asuu Pariisissa ja on yhä edelleen velvoitettu hakemaan erityisviisumia, jos mielii matkustaa Amerikkaan. Yhdysvaltojen silmissä hän on ”an undesirable alien”, ei-toivottu muukalainen.

Faithfull sanoo, että hän on näytellyt koko elämänsä, myös omassa elämässään. Nyt hän on kyllästynyt ja haluaa olla vain rakkaittensa kanssa. Hän rakastaa fanejaan, mutta ei elä heitä varten.

* *

Kariutuneita suhteitaan pohtiessaan Faithfull puhuu myös ylpeydestä, yhdestä seitsemästä kuolemansynnistä. Sitä ei ole turhaan mainittu listalla pahimmaksi.

Synneistä hän sanoo olevansa syyllinen kaikkiin muihin paitsi kateuteen. Hän ei ole kateellinen ihminen.

Kaikkien näiden vuosien jälkeen Faithfull kokee vasta nyt hieman edistyneensä syntiensä suhteen. Töitä on pitänyt tehdä eteenpäin päästäkseen. Prosessi on ollut pitkä.

Ainoa asia, jota hän uskaltaa enää odottaa, on vapaus, jos se edes on mahdollista. Hän haluaisi kokonaan irti kahleistaan.

* *

Koska Faithfull on tyypillinen addikti, hän on kääntänyt usein kaiken vihan itseensä ja halunnut jopa kuolla. Niin myös 1980-luvun puolivälissä, kun elämä New Yorkissa oli yksinäistä ja tyhjää.

Tukahdutetun raivon lannistamana hän otti yliannostuksen ja hetken jo luuli olevansa kuollut. Hän ei kuitenkaan halunnut kuolla yksin, ilman rakkaitaan.

Tuli hetki, jolloin oli valittava elämä tai kuolema. Huumeet olisivat tarkoittaneet kuolemaa. Hän valitsi elämän ja haki apua.

Kun toipuminen alkoi, hän koki muuttuneensa. Hän antoi periksi eikä ole enää kapinallinen. Ehkä epäsovinnainen, muttei kapinallinen.

Erityisen tärkeänä hetkenä hän pitää kohtalolleen antautumista, tietoista päätöstä tehdä levyjä. Sitä, että hän antaa sydämensä musiikille.

* *

Katsojalle Faithfullin musiikillinen elämä näyttäytyy kaksivaiheisena. Ensin hän ajelehtii siihen ja ottaa vastaan tilaisuudet, joita tulee. Sitten hän tekee tietoisen päätöksen musiikille elämisestä ja sen valitsemisesta.

Tässä vaiheessa hän lopettaa esittämisen ja on tosissaan eri tavalla kuin aikaisemmin. Dynamiikka, joka näyttää hänen kehityksensä, toimii valinnan kautta. Autenttisuus pelastaa.

Kun hän tekee tietoisen valinnan, hän on aiempaa vapaampi, enemmän itsensä. Itsensä toteuttaminen on nimenomaan vapautta.

Näen tämän niin, että kohtalolle antautuminen, josta Faithfull puhuu, ei siis ole elämän virrassa ajelehtimista vaan se sisältää vastuun ja velvoitteen seurata kutsumustaan. Mukanaan se kantaa vapauden avainta.

Menneisyyden muisteleminen on Fatihfullille vaikeaa. Hän sanoo, että hengellisyyden löydettyään hän on alkanut ymmärtää asioita.

Hän on alkanut opetella itselleen vaikeita juttuja, kuten anteeksiantamista ja myötätuntoa.

Sen hän sanoo oppineensa, että ainoa merkittävä asia elämässä on rakkaus.

VIDEO: vuonna 2018 Faithfull julkaisi albumin Negative Capability. Mukana olivat muun muassa Nick Cave, Warren Ellis ja Ed Harcourt. Laulujen teemoja olivat yksinäisyys, rakkaus ja vanheneminen.

* *

Dokumentti antaa kuvan Faithfullin elämän kulusta. Se ei kuitenkaan päästä lähelle tätä karismaattista ja arvoituksellistakin naista.

Vaikka dokumentti sisältää myös hienoja tunnelmakuvia, vaikuttaa siltä, ettei ohjaaja ole lopulta osannut päättää millaista kokonaisuutta tavoittelee. Dokumentissa on kuitenkin aavistus kerroksellisuudesta ja elementtejä, joilla elämän arvoituksellista arvaamattomuutta olisi päässyt käsittelemään myös syvemmin.

Nyt huomio on kuitenkin enemmän Faithfullin elämän kulun kerronnassa. Arkistomateriaalista ei ole ollut puutetta. Artistin näyttäminen eri ikäkausina olisi mahdollistanut moninaisemmankin kuvallisen vuoropuhelun.

Faithfull haluaa olla rehellinen, mutta ei vaikuta kovin innostuneelta dokumentin tekemisestä ja pysyttäytyy selkeästi tietyn välimatkan päässä. Tuntuu, että jotain olennaista jää puuttumaan.

Faithfull (Marianne Faithfull fleur d’ame) Yle Teema Femillä lauantaina 14.3.2020 klo 20, perjantaina 20.3.2020 klo 23.36 sekä lauantaina 21.3.2020 klo 16.06. Dokumentti on katsottavissa Yle Areenassa 14.3.2020 alkaen kuukauden ajan.