Onnelliset tamperelaiset: Milla Lindh ja Jari Taunimaa Laternan avajaisissa 16.2.2024.
TUOKIOKUVA | Tampereen kulttuurielämä sai takaisin legendaarisen ravintola Laternan. Avajaisissa tunnelma oli kuin isoissa kotibileissä.
Marita Salonen, teksti ja kuvat
Jos Laterna olisi museoauto, se olisi seisonut vuosikaudet tallissa mutta ollut aina mielessä: saisipa taas ajokuntoon ja pääsisi baanalle! No, Laterna ei ole auto vaan ikivanha kulttuuriravintola ja sen pitkä aikakausi tilausravintolana on nyt ohi. Laterna is back!
– Mä täytin just 65, revi siitä. Oon elossa, toisin kuin moni kupsahtanut, avajaisten sooloartisti Kauko Röyhkä lausahtaa.
Kauko Röyhkä ja Laterna, molemmat vahvasti elossa.
Röyhkä on Laternassa nähty jo silloin ennen. Mies ja kitara, Paska kaupunki, Lauralle… Silkkaa runoutta koko esitys. Muutamat istuvat lattialla, huojuvat ja laulavat mukana. Mies silittää naisen polvea, toinen viilasinsa jalkaa.
Laterna voisi sanoa samat sanat kuin Röyhkä. Elossa, ei kupsahtanut. Laterna-nimellä ravintola on vasta viisikymppinen, mutta täällä nojailivat tamperelaiset taiteilijat toisiinsa jo sata vuotta sitten Hotelli Hälläpyörän aikoihin.
– Että mua on jännittänyt, mitä täällä on tehty mutta lupaavalta näyttää, huokailee nainen kiivetessään portaita ylös.
Takana on jo kohtaaminen narikassa, missä Eemi hoitaa tehtävänsä kunniakkaasti – hän tiedostaa monien asiakkaiden muistavan legendaarista portsaria, joka tunsi asiakkaat nimeltä ja nosti takin jokaisen leidin ylle.
– Kyllä, olen jo kuullut hänestä.
Lupaavalta näyttää. Seinät melkein puhuvat.
Eemi Mäenpää ottaa avajaisissa Laternan asiakkaat vastaan niin kuin paikan henkeen kuuluu.
Sitten vaan portaat ylös. Mutkan jälkeen alkaa näkyä ah niin tuttu aulakäytävä. Ja niin samanlaisena kuin ennen! Käytävä, jossa törmättiin tunnettuihin kulttuurivaikuttajiin, vanhoihin ystäviin, kiinnostaviin uusiin tuttavuuksiin. Sujahdettiin hämärään kabinettiin, toiseenkin, ennen muinoin myös savulle. Välillä salin puolelle tanssilattialle heilumaan tai istahdus pöytäseurueeseen, tuttuun tai outoon. Voi saapua ja olla yksin tai yhdessä.
* *
Intiimi ja kodikas. Sellainen on Laterna, jonne joskus jonotettiin Tampereen Filkkareiden ja Teatterikesän jatkoille. Turvalliseen hämärään kaikki vip-ihmisetkin sulautuivat ja sulautuvat yhä.
Koko kevään 2024 ajan keskiviikot on pyhitetty kirjallisuudelle: kulttuuriyhdistys Kaupungin valot tuo Runoraati ja Elämäni runo -illat Laternaan 21. helmikuuta alkaen.
– Onpa mieletön paikka, ei mikään tavallinen ravintola, puuskahtaa vessassa nuori ensikertalainen.
Intiimi ja kodikas. Sellainen on Laterna nyt, ihan kuin ennen. Remontti on onnistunut täydellisesti.
Laterna osoitteessa Puutarhakatu 11, Tampere. Tapahtumakalenteriin pääset täältä.
Ilta jatkuu DJ Wispyn aikaan ja paikkaan sopivalla musiikilla.
Pianokin paikallaan.
Laterna, Tampereen Puutarhakadulla Keskustorin liepeillä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Pirkanmaan Saksofonifestivaalilla on tarjolla koulutusta, matalan kynnyksen harrastustoimintaa ja korkeatasoisia konsertteja
MUSIIKKI | Pirkanmaan Saksofonifestivaalin orkesteritapahtumassa eri-ikäiset ja -tasoiset soittajat kokoontuvat yhteen genre-rajoista välittämättä.
Samae Koskinen sanoo suoraan mutta ilman vihaa: ”En hakenut mitään sankarin viittaa, vaan nämä laulut oli pakko tehdä”
HENKILÖ | Samae Koskisen protestilevy Mä näin unta että kaikki meni hyvin on rohkea vastalause suomalaisen yhteiskunnan nykytilalle.
Palasia Mikko Kangasjärven elämän varrelta – elämäkerta paikallistuu mainiosti Tampereelle ja ajankuva on tarkka
HENKILÖ | Musiikin moniottelijan Mikko Kangasjärven muistia ei voi kuin ihmetellä. Niin tarkan ajankuvan tekee elämäkerrassaan Jäin yöksi.
Heidi Hassisen Tampere Biennalessa kantaesityksensä saava Sära syttyi koronakevään auringosta
KUUKAUDEN SÄVELTÄJÄ | Elektroninen ääni ja sen hyödyntäminen kiinnostivat Heidi Hassista siinä määrin, että hän opiskeli vuoden Wienissä elektroakustista säveltämistä.
