Ville Hytönen Maidan-aukiolla joulukuussa 2021.
RUNO | Ville Hytönen (s. 1982) on virolaisessa majakkalaaksossa asuva runoilija, joka on julkaissut yhdeksän runokokoelmaa. Hänen runojaan on käännetty 18 kielelle.
Joskus olin siellä, ostin keltaisia tomaatteja
Bessarabian torilta; tilasin barrikadibaarista
mustaa teetä ja pampuški-leipää, mustajuurikeittoa
joka ei ollutkaan sinistä, piparjuuritahnaa
joka ei värjännyt keltaisiksi
ulkonevia hampaitani; isoäidit myivät
perunapannukakkuja sinisissä
servieteissä, pahvisia postikortteja
viljapelloista kuin ne olisivat jatkuneet
aina vain seuraavassa kortissa, niissä
keltainen linja-auto savusi sinisenä, sininen
hävittäjäkone putosi auringonlaskussa
viljapeltoon, miksi kukaan kuvaisi sellaista
rauhan päivinä mutta
sama viljapelto jatkui joka kortissa, yhdessä
panssariajoneuvo murskasi vanhuksen
ajaman auton alleen kuin kenkä
kuivuneen valkosipulileivän, keltainen pelto jatkui
kaupungin halki, lapsi
syntyi pommisuojassa, kortit jatkuivat
Maidanilla metroon juoksevien
ihmisten rakkulaisissa käsissä päivänä
jolloin piti olla rauha, pampuški-leipää
muovipusseissa ja sinistä kivennäisvettä
rynnäkkörepussa, nuoret rakastavaiset
vihittiin sodan keskellä, rakastavaiset
tarttuivat aseisiin kuin minä
keltaisiin tomaatteihin Bessarabian torilla,
luulin että sodat olisi sodittu, kirjoitin
viljapostikorttiin kotiosoitteen, olinhan vain
matkalla, mutta lähetin palan
sinistä taivasta kotiin saakka, aloin ajatella
että lehmuksetkin ovat sinisiä, ruoho
keltaista, onko sitä myös Kiovan
taivas, virtaako Dnepr kaduilla
anteeksi että me emme ole siellä, kirjoitin
postikorttiin ja lähetin sen takaisin
Kiovaan tuhansien muiden
viljapeltokorttien tavoin.
Ville Hytönen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Anne Vuori-Kemilä rivit soljuvat rauhallisesti, ilman ylimääräisiä ponnisteluja – arviossa Kaikki valo mitä täällä on
KIRJAT | Anne Vuori-Kemilän runokokoelma on ehjä kokonaisuus, jossa yhdistyvät havaintojen tarkkuus, hiottu mutta luonteva ilmaisu sekä vahva inhimillinen lämpö ja läsnäolo.
Tapahtuminen on pelkkä harhautus – arvosteltavana Markku Paasosen Rikospaikka / Ilmestyskirja
KIRJAT | Palkitun kirjailijan runoproosateos hämmentää ja huvittaa viedessään lukijan kahdelle erilaiselle matkalle. Luvassa on rikospaikkatutkimusta ja eskatologisia näkyjä.
Runojärkäle pakenee määrittelyitä – arviossa Juhana Vähäsen Ballaadi Arska Kurmoksesta
KIRJAT | Sattumanvaraisuus ja kielen pirstoutuminen ovat usein käytettyjä kuvauksia Juhana Vähäsen teoksista. Kirjailija jatkaa uudella teoksellaan sattumanvaraisuuden linjalla.
Maailman lyhyin novelli ja muita äärimmäisyyksiä
KOLUMNI | Pekka Henttonen kirjoittaa todellisista ja kuvitelluista kirjallisista äärimmäisyyksistä: novelleista, romaaneista, kirjoista ja kirjastoista.




