Suomentaja Rauno Sainio: ”Kiinankielinen virke on kuin palapeli, jonka hajotan ja jota sitten alan järjestellä uudestaan”

Rauno Sainio vuonna 2014 temppelissä Xishuangbannan kaupungissa. Kuva: Rauno Sainion arkisto

Kikka Holmberg, teksti

Rauno Sainio toivoo että isommatkin kustantamot uskaltautuisivat julkaisemaan ei-länsimaalaista kirjallisuutta. Sainio on suomentanut kaunokirjallisuutta kiinasta kymmenisen vuotta. Hänen ensimmäinen suomennoksensa, Han Hanin Kolme porttia ilmestyi vuonna 2014.

– Päädyin suomentajaksi harhailun kautta, kertoo Sastamalasta kotoisin oleva ja nykyisin Virossa asuva Sainio.

– Sastamala tunnetaan Suomen kirjapääkaupunkina, mutta onnistuin kasvamaan siellä 19 vuotta ilman, että kirjallisuus oli millään tapaa läsnä elämässäni.

Parhaiden kavereidensa imussa Sainio päätyi lukioon ja sai sittemmin paikan Tampereen teknillisestä yliopistosta. Koska armeija olisi keskeyttänyt opinnot muutaman kuukauden jälkeen, Sainio siirsi opiskelun aloittamista ja osallistui sen sijaan puolen vuoden kielimatkalle Englantiin. Siellä heräsi mielenkiinto lukemista ja kirjallisuutta kohtaan.

– Tajusin, että kielet ovat juttuni.

Palattuaan Suomeen Sainio päättikin pyrkiä opiskelemaan englantilaista filologiaa. Opiskelupaikka aukesi kolmannella yrittämällä.

– Siinä tuli yhteensä kolmen vuoden etsikkoaika. Muutin Tampereelle ja olin Makuunissa töissä, ja elokuvat nousivat isoon rooliin elämässäni.

Elokuvaharrastuksen kautta löytyi itäaasialainen elokuva.

– Rakastuin itäaasialaiseen maailmaan. Olisin halunnut opiskella koreaa, mutta kun sitä ei ollut Tampereella saatavana, valitsin kiinan.

– Ensimmäisen opiskeluviikon toisella tunnilla annettiin kotitehtäväksi kirjoittaa kymmenen kertaa numerot ykkösestä kymmeneen kiinalaisilla kirjoitusmerkeillä. Tehdessäni tehtävää minulle tuli vahva tunne siitä, että tämä on sellainen juttu, joka pysyy mukanani ja haastaa minua varmasti koko loppuelämäni, Sainio muistelee.

Sainio opiskeli kiinaa viisi vuotta harrastuspohjalta varsinaisten opintojensa ohessa. Kielen opiskelun myötä heräsi kiinnostus myös kiinalaiseen kulttuuriin ja kirjallisuuteen.

– Huomasin nopeasti, että kiinalainen kertomakirjallisuus oli enimmäkseen joko englannin kautta suomennettua tai alun alkaen englanniksi kirjoitettua. Ainoastaan Riina Vuokko on suomentanut kiinalaista kaunokirjallisuutta suoraan kiinasta ennen minua. Alkoi kyteä ajatus, että voisinkohan minä joskus suomentaa.

* *

Suoritettuaan tutkinnon englantilaisesta filologiasta Sainio haki ja sai stipendin Kiinaan. Siellä hän vietti kolme vuotta.

Kiinassa opiskelu oli intensiivistä.

– 18 tuntia viikossa oli pelkkää kiinaa: oli kuuntelua ja puhekieltä ja kirjallisuutta ja kulttuuria, ja kaikki oli sataprosenttisesti kiinaksi. Kielitaitoni lähti ihan uusiin sfääreihin.

Viimeisenä Kiinan-vuotenaan Sainio ryhtyi suomentajaksi löydettyään kustantajan Han Hanin Kolme porttia -romaanille. Romaania suomentaessaan Sainiolla oli tukena yksityisopettaja, jonka kanssa hän kävi kirjaa läpi päivittäisissä tapaamisissa.

– Yleensä aamulla käänsin ja iltapäivällä menin kysymysteni kanssa tunnille. Illalla editoin käännöksen. Suomennos syntyi puolessa vuodessa.

Suomentaja polkupyöräretkellä Zhejiangin maakunnassa keväällä 2012. Kuva: Rauno Sainion arkisto

Tulevana syksynä ilmestyy Sainion suomentamana Shen Yangin muistelmateos Enemmän kuin yksi lapsi.

– Shen Yang syntyi perheeseensä toisena tyttärenä, ja hänet piilotettiin sen takia. Kiehtova kirja kertoo yhden lapsen politiikan seuraamuksista kielletyn lapsen näkökulmasta.

Sainion mukaan Shen Yangin muistelmat muodostavat mielenkiintoisen kontrastin Han Hanin romaanille Kolme porttia, joka antaa kuvan perheen ainoasta pojasta, johon laitetaan kaikki panokset ja jolla sitten on koko maailma harteillaan.

* *

Kun Suomessa puhutaan kiinalaisesta kirjallisuudesta, esille nousevat yleensä ne samat joskus 1990-luvulla julkaistut teokset, jotka ovat usein Amerikkaan emigroituneiden kirjailijoiden teoksia, Sainio huomauttaa.

– Sama vaivaa yleisemminkin: eksoottisemmat maat tulevat edustetuiksi länsimaisen filtterin kautta. Minä haluan suomentaa teoksia, jotka Kiinassa asuva kiinalainen kirjailija on kirjoittanut kiinan kielellä.

Rauno Sainio ensimmäistä kertaa Kiinassa ja Pekingissä 26-vuotiaana vuonna 2009. Kuva: Rauno Sainion arkisto

– Kiinalainen logiikka saattaa joskus olla sellaista, että pyörittelen lukiessani päätäni ja mietin, mitä tässä halutaan sanoa. Jossain olen lukenut ohjenuoran ”make it make sense” eli jos joku kohta tuntuu mahdottomalta kääntää, on pyrittävä siihen, että siinä on jotain järkeä ja se istuu kontekstiinsa. Olen kirja kirjalta oppinut siihen, että ei käännetä sanoja ja lauseita, vaan merkityksiä.

– Kiinan kielessä tulee jatkuvasti esiin sellaisia asioita, joiden kanssa saa painia. Esimerkiksi aikamuotoa on usein vaikea hahmottaa yksittäisistä virkkeistä. Aina ei myöskään tiedä, kuka lauseessa on subjekti, ja joskus on vaikea hahmottaa, puhutaanko yksikössä vai monikossa – sitä ei läheskään aina näe ja se tuntuu myös vaihtelevan. Käännän parhaillaan taiwanilaista romaania, jossa se tuntuu erityisen vaikealta.

– Virkkeessä on usein tosi paljon pilkkuja. Virke vaan jatkuu ja jatkuu, ja laitan välillä itse pisteitä väliin. Se on kuin palapeli, jonka hajotan ja jota sitten alan järjestellä uudestaan, Sainio luonnehtii.

– Kiina on kompakti kieli, jossa lyhyeenkin virkkeeseen on mahdollista sisällyttää lukuisia yksityiskohtia.  Olen huomannut, että jos haluan ne kaikki säilyttää, siitä ei tule yhtään mitään. Joudun vähän karsimaan ja miettimään, onko joku adjektiivi tärkeä tai täytyykö jonkun sanan tulla mukaan.

– Kiinalaisessa kirjallisuudessa viitataan usein ruokaan, ja ruokalajien kääntäminen on todella vaikeaa. On esimerkiksi ruokalaji nimeltä ”muurahaiset kiipeävät puuhun”. Sillä on kiinaksi tosi lyhyt nimi ja kaikki tietävät, minkälainen ruoka se on, mutta sitä ei pysty luontevasti kääntämään kirjaimellisesti, vaan se pitää selittää. Jos konteksti sallii eli jos puhutaan vaikka vain yhdestä ruokalajista, sitä voi avata, mutta kun kuvaillaan koko ateria, pitää jotenkin kiinnostavasti viitata siihen, että pöytä on koreana.

Yksi iso haaste on se, että kiinalaisessa kirjallisuudessa on paljon viittauksia etenkin vanhaan runouteen. Sainio myöntää, ettei runous ole hänen vahvin lajinsa.

– Onneksi meillä on hyvin vahva perinne kiinalaisen runouden kääntämisessä. Pertti Niemiseltä minulla on hyllyssä toistakymmentä teosta, jotka olen hankkinut juuri sen takia, että pystyn käyttämään olemassa olevia suomennoksia. Tosin silloin, kun aikoinaan käänsin Kolme porttia, olin vielä Kiinassa eikä minulla ollut saatavilla muiden suomennoksia, joten käänsin kaikki runot itse.

* *

Sainio on asunut Tallinnassa vuodesta 2014 ja tehnyt Kolmen portin jälkeen kaikki suomennoksensa Virossa. Kuva: Rauno Sainion arkisto

– Kun tiedän, että minulla on käännettävänäni vaikkapa 300 sivua ja aikaa on 15 viikkoa, teen jakolaskun ja laadin viikkotavoitteen, josta pyrin pysymään vähän edellä varmuuden vuosi. Pilkon viikkotavoitteen, ja yleensä siitä tulee 4–5 sivua päivässä. Käännän sen ja samana päivänä myös editoin sen. Käytän editointiin samana päivänä suunnilleen saman ajan kuin raakakäännökseen.
Ensimmäiseen käännökseen Sainio sisällyttää kaiken mahdollisen.

– Toisella kerralla katson, miten teksti toimii kokonaisuutena ja alan karsia ylimääräistä. Käyn sen huolellisemmin läpi ja googlailen ja selvittelen enemmän. Sitten yleensä myös vertaan sitä olemassa olevaan käännökseen, koska se on ainut keino löytää virheitäni. Toisaalta siten voin saada myös ideoita siihen, miten voisin kääntää paremmin.

Samaan päivään mahtuu myös viimeinen oikoluku.

– Periaatteessa siis editoin tekstin kaksi kertaa heti samana päivänä. Tykkään siitä, että pystyn samana päivänä tekemään aika valmista tekstiä – sellaista, jonka voisi jo lähettää kustantajalle.

– Usein jätän aikaa ja vaivaa vievät jutut loppuvaiheeseen. Esimerkiksi kirjassa, jota nyt käännän, on hahmo, joka innostuu orkideoiden kasvattamisesta, joten luultavasti lainaan kirjastosta jonkin orkideaoppaan ja luen sitä, jotta pääsen yksityiskohdista jyvälle. Samassa kirjassa tapahtumat sijoittuvat pieneen kylään, jossa on joskus ollut soijakastiketehdas, ja kirjassa kuvaillaan soijakastikkeen valmistuksen vaiheita. Tähänkin aiheeseen aion tutustua tarkemmin siinä vaiheessa, kun viimeistelen suomennosta.

Sainion suomennos Muurahaisia ja dinosauruksia ilmestyy heinäkuussa. Shen Yangin Enemmän kuin yksi lapsi kertoo yhden lapsen politiikan seuraamuksista kielletyn lapsen näkökulmasta. Kirja ilmestyy suomeksi syyskuussa. Kuvat: Aula & Co / Into Kustannus

* *

Sanoin mukaan kaikki hänen kääntämänänsä kirjat ovat hyvin henkilökohtaisia, koska hän on itse joutunut hankkimaan projektit ja löytämään kirjat.

– Minulla on työn alla 21. käännös, ja se on oikeastaan ensimmäinen sellainen, josta kustantaja oli kuullut ja jota hän minulle ehdotti. Tähän asti kaikki suomentamani kirjat ovat olleet omia ehdotuksiani ja se on vaatinut sen, että olen itse lukenut ne, tykästynyt niihin, laatinut esittelyn ja löytänyt kustantajan.

Yhtenä tärkeimmistä töistään Sainio nostaa esille Liu Cixinin tieteisromaanitrilogian Muistoja planeetta maasta, josta tuli suomennettuna yli 2 000 sivua. Trilogian kääntäminen oli kolmen vuoden projekti, ja sen aikana Sainio suomensi pari muutakin kirjaa.

– Se trilogia oli minulle megaluokan haaste, Sainio huokaa.

– Kovin moni ihminen ei ole kiinasta kääntänyt sitä trilogiaa, vaan se on usein kääntynyt englannin kautta. Se oli sellaista tiedevetoista fysiikkaa ja ihan kaikkea mahdollista. Minulla ei ylipäätään ole scifistä hirveästi kokemusta elokuvien ja sarjojen ulkopuolelta. En ole koskaan lukenut kauheasti scifiä, mutta minulla oli lukion pitkä fysiikka 15 vuotta aiemmin luettuna, ja vaikka siitä ei ollut kauheasti hyötyä, se antoi uskoa, että tajuan ne asiat, jos teen taustatyön. Ja tein sitä taustatyötä järjettömän paljon.

– Luin todella paljon suomalaisten tietokirjailijoiden kirjoittamia tietoteoksia ja opin siinä myös arvostamaan sitä, kuinka tärkeää on, että meillä on laadukasta suomenkielistä tietokirjallisuutta. Sain sen terminologian sieltä, muuten olisin ollut ihan pulassa.

Sainio vinoilee, että pitää olla vähän hullu, jos haluaa tehdä tätä työtä.

– Olin vuonna 2019 kääntäjäseminaarissa Kiinassa. Vaikka olen aika introvertti, tulin siellä tosi hyvin toimeen ihmisten kanssa. Kun puhuin siitä meksikolaiselle kollegalle, hän vastasi: ”Yes, that’s because we are fellow lunatics.”

Liu Cixinin Muistoja planeetta Maasta -trilogia alkukielellä ja suomennoksina. 1300-sivuinen alkuperäistrilogia on suomennettuna pituudeltaan runsaat kaksituhatta sivua. Kuva: Rauno Sainion arkisto

* *

Sainio on tähänastisen uransa aikana suomentanut keskimäärin kaksi kirjaa vuodessa.

– Aiemmin tein myös toimittajan ja copywriterin töitä, mutta kun tuli pandemia, menetin ne työt. Se pakotti minut keskittymään kääntämiseen. Tähtään siihen, että suomentaisin enemmänkin kuin kaksi kirjaa vuodessa, jotta saisin elannon pelkällä kiinalaisen kirjallisuuden kääntämisellä.

– Omistan reilusti toistasataa kiinalaista kirjaa, jotka ovat kaikki kiinnostavia ja kääntämisen arvoisia. Nelisenkymmentä niistä on sellaisia, joista olen laatinut esittelyt. Olen kymmenen vuoden aikana lähettänyt ehdotuksia laajasti, mutta vastakaikua on tullut todella vähän mistään isommasta kustantamosta. Niiden suhteen olen jo menettänyt toivoni.

Sainio onkin toistaiseksi tehnyt yhteistyötä vain pienten ja keskisuurten kustantamojen kanssa.

– Olen suomentanut kiinasta 21 teosta neljälle eri kustantamolle. Ne ovat melkein kaikki omia ehdotuksiani ja lähtökohtaisesti pienilevikkisiä kirjoja, joiden ei kustannuspäätöstä tehtäessä ole edes odotettu kattavan kustannuksiaan. On ollut hienoa keskustella näiden pienempien talojen kanssa, koska ne ottavat minut ihmisenä ja kiinnostavana kirjallisuudentekijänä ja näkevät sen intohimon, joka minulla on työhöni, ja lähtevät mukaan tekemään tärkeitä kulttuuritekoja.

Sainio toivoo, että Suomen Kulttuurirahaston kustantajille suunnattu maailmankirjallisuuden suomennostuki muuttaisi tilannetta niin, että isommatkin kustantajat uskaltautuisivat julkaisemaan ei-länsimaalaista kirjallisuutta.

– Aika paljon tällaista marginaalista kirjallisuutta tehdään siten, että yritetään saada ensin rahoitus ja ruvetaan sitten töihin. Koen olevani onnekas siinä, että ehdottamastani kiinnostavasta kirjasta on usein tehty ensin sopimus ja sitten vaikka puolen vuoden päästä haettu esimerkiksi FILIltä tukea. Siinä vaiheessa sen kirjan kohtalo ei riipu siitä, tuleeko tukea vai ei.

– On ollut tosi hienoa, että on olemassa tahoja, jotka ovat valmiita lähtemään tuollaiseen mukaan. Suomen kirjallisuustarjonta olisi kovin yksipuolista, jos meillä ei olisi tällaisia pienemmän kokoluokan kustantamoja. Ilman niitä ainakaan minua ei olisi suomentajana koskaan ollut edes olemassa.

Sainiolla on tällä hetkellä työn alla taiwanilaisen sateenkaarikirjailijan Kevin Chenin romaani 鬼地方 (englanniksi Ghost Town). Kuva: Rauno Sainion arkisto

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua