Anni Sumari valitsee suomennettavakseen kirjoja, joita kääntäessään hän voi itsekin oppia

31.05.2023
Näyttökuva 2023 5 26 kello 11.28.16

Anni Sumarilta ilmestyy kesällä runokirja. Kuvat: Sebastian Trzaska / Enostone

SUOMENTAJAN SANOIN | ”Runoudessa on omat erikoispiirteensä, jotka runoilija-kääntäjä tuntee ja tietää. Siksi olisi toivottavaa, että runoja kääntäisivät nimenomaan runoilija-kääntäjät”, korostaa runoilija, kirjailija ja suomentaja Anni Sumari. Sumarin runoja on käännetty yli 20 kielelle.

Kikka Holmberg, teksti

– Jäin aiemmista tiedottajan ja viestintäkonsultin töistäni vapaaksi taiteilijaksi vuonna 1998, kertoo kirjailija ja suomentaja Anni Sumari sähköpostitse antamansa haastattelun aluksi.

Sumarin tuotanto koostuu runo- ja novellikokoelmista sekä matkakirjasta Junanäytelmä. Hänen esikoisteoksensa, novellikokoelma Matkakertomuksia pimeästä, julkaistiin vuonna 1988.

– Minulle oli selvää, etten voi elättää itseäni pelkästään runoilijana, joten aloin kääntää. Ensimmäinen suomennokseni, Samuel Beckettin 1940-luvun lopun novellit yhteisnimellä Piiritetyn huoneen novellit, ilmestyi vuonn 2000.

Sumari suomentaa pääasiassa englannista, mutta joskus myös ranskasta.

– Suomennan mieluiten runoutta. Runoudessa on omat erikoispiirteensä, jotka runoilija-kääntäjä tuntee ja tietää. Siksi olisi toivottavaa, että runoja kääntäisivät nimenomaan runoilija-kääntäjät, eikä heitä ole paljon, Sumari korostaa.

* *

Runouden kääntämisessä on Sumarin mukaan tärkeintä, että käännetyn runoilijan ominaisääni säilyy myös suomennoksessa: Louise Glückin runo ei saa kuulostaa Anni Sumarin runolta.

– Runouden suomentamisessa on oltava herkkä rytmille ja havaittava kaikki toistuvat elementit, kuten esimerkiksi sisäsointu, alku- ja loppusointu, ja kehittyvät elementit, kuten yhä pitenevät säkeet, Sumari kuvailee.

– Eri kielissä käytetään myös välimerkkejä eri tavoin. On erotettava, johtuuko välimerkkien käyttö kielestä vai onko se kirjoittajan persoonallinen tapa ilmaista itseään. Olen lukenut runoteoksen, jonka alkukieli oli venäjä. En osaa venäjää, mutta runojen pilkutus oli niin päin mäntyä, että se ei voinut johtua muusta kuin siitä, että suomentaja oli kopioinut venäjän pilkkusäännöt sellaisinaan suomennokseen. Tulos oli varsin ärsyttävä.

* *

Sumarin mukaan vaikeinta on kääntää sellaista mikä ei käänny.

– Luin juuri Frank Bidartin runoja ja totesin, että niissä on suomennettaviksi luultavasti liikaa sellaista mikä ei käänny, esimerkiksi musikaaliset siirtymät sanasta toiseen.
Haasteellisia ovat myös liian tiiviisti kirjoittajan kulttuuriin liittyvät runot.

– Kun toimitin Anne Sextonin Valittuja runoja, jätin heti pois sellaiset runot, jotka olisivat vaatineet liikaa ”suomentajan huomautuksia” ja muita selityksiä.

Joskus suomennos vaatii rinnalleen alkutekstin toimiakseen ihanteellisesti.

– Suomennan parhaillaan afroamerikkalaista suullista runoutta, jonka ominaislaatu on sellaista, että olisi jokseenkin välttämätöntä saada alkuteksti kirjaan suomennoksen rinnalle. Esimerkiksi pikku sanat, joita ei ole syytä suomentaa (well, so, now, because), mutta jotka vaikuttavat suuresti runon rytmiin, olisi tärkeää saada näkymään jossain.

Miten sitten runon muoto, kielelliset ja soinnilliset elementit sekä runon ajatussisältö saadaan kietaistua samaan suomennokseen.

– Siinäpä se temppu onkin. Siksi eivät kaikki suomentajatkaan välttämättä pysty suomentamaan runoja. Joudun välillä keskustelemaan ihmisten kanssa, jotka väittävät pystyvänsä lukemaan mitä tahansa englanninkielistä kirjallisuutta alkukielellä. Minä sanon, että jos minulta kuluu tuntikausia optimaalisten sanavalintojen löytämiseen, rytmin säilyttämiseen, ajatussisällön ja sivumerkitysten siirtämiseen suomen kielelle ja niin edelleen, niin on aivan turha kuvitella, että kuka tahansa lukija pystyisi samaan prosessiin tuosta vain, samanaikaisesti kun lukee. Tällaiset lukijat puhuvat todennäköisesti ammattikirjallisuudesta tai dekkareista.

* *

Anni Sumari 2 Anna Salvatierra Like

Runouden suomentamisessa on oltava herkkä rytmille ja havaittava kaikki toistuvat elementit, kuten esimerkiksi sisäsointu, alku- ja loppusointu, ja kehittyvät elementit, kuten yhä pitenevät säkeet, Anni Sumari kuvailee. Kuva: Anna Salvatierra / Like Kustannus

Anni Sumari on suomentanut vuonna 2020 Nobelin kirjallisuuden palkinnon saaneen Louise Glückin runokokoelmat Faithful and Virtuous Night (Uskollinen ja hyveellinen yö), Winter Recipes from the Collective (Talvisia reseptejä kollektiivista) ja The Wild Iris (Villi iiris). Suomennosvalikoimaan Merenvaahdon palatsi sisältyy neljä Glückin runoa.

– Löysin Glückin, kun toimitin antologiaa Merenvaahdon palatsi yhdysvaltalaista nykyrunoutta. Siinä oli kaksi runoilijaa, jotka kiinnostivat minua ylitse muiden, James Schuyler ja Glück, ja molemmilta olen nyt suomentanut yhden tai useampia teoksia.

– En tunne Glückin koko tuotantoa. Olen erikoistunut hänen viimeaikaisiin teoksiinsa. Glück on hyvin perehtynyt antiikin myytteihin, myös arvatenkin psykoterapian kautta, ja käyttää niitä kirjoissaan. Esimerkiksi toistaiseksi suomentamaton Averno kietoutuu Persephonen ryöstön tapahtumiin ja etsii niille vastineita nykyajasta.

– Glückin kieli on tiukkaa, lasinkirkasta ja tarkasti rajattua, luonnehtii Sumari. – Sen merkityssisällöt ovat selkeitä eikä niissä ole arvailun varaa. Se tarkoitti myös sitä, että meillä oli tiimissä mukana kielentarkistaja, jonka kommentit kuuntelin ja jonka kanssa keskustelin monien sanojen tarkoista merkityksistä.

KATSO VIDEO: Louise Glück lukee runonsa The Wild Iris.

* *

Itse suomentamisprosessi ei Sumarin mukaan ole järin mutkikas.

– Otat kirjan, luet sen läpi, toteat onko se suomennettavissa vai ei, onko se oikea kirja juuri sinulle vai olisiko parempi että suomentaja olisi joku muu, suomennat näytekäännöksen verran eli 30–50 sivua ja alat etsiä kirjalle kustantajaa.

– Ensin teen yhden version, sitten käyn sen läpi ja korjaan sen puhtaasti suomen kielellä hyvin toimivaksi. Lopuksi luen ja korjaan kaiken vielä uudestaan, mutta nyt verraten alkutekstiin.

* *

Yksi Sumarin läheisimmistä käännöstöistä on Ó∂innin ratsu – Skandinaaviset jumaltarut.

– Se on runo-Eddasta ja proosa-Eddasta kompiloitua lyyristä proosaa – kirjoitin tavallaan uudelleen kaikki skandinaavista jumalmaailmaa koskevat tekstit. Minulla oli paljon toimintavapautta, se oli todella luova prosessi ja oli hurmaavaa eläytyä viikinkien maailmaan.

Sumari mainitsee myös Anne Sextonin Valitut runot.

Marja-Leena Mikkola sanoi, että ne on suomennettu ”unissakävelijän varmuudella”, ja siltä minustakin tuntui suomentaessani. Samuel Beckettin teokset ovat aina olleet minulle läheisiä, pidän häntä ensimmäisenä opettajanani. Beckettin teoksista opin, miten ajattelu voidaan siirtää suoraan tekstiksi ja tajunnanvirraksi.

Sumari kertoo pyrkivänsä valitsemaan suomennettavakseen kirjoja, joita suomentaessaan hän voi itsekin oppia jotain.

– Luulen, että kaikki suomentamani siirtyy siihen valtavaan alitajunnassa vellovaan massaan, josta omat tekstini siilautuvat esiin.

* *

Sumarin työpäivistä valtaosa kuluu suomentamiseen, mutta omallekin kirjoittamiselle jää tilaa.

– Runojen kirjoittaminen ei vie kovin paljon aikaa, enää. Melkein kaikki, mitä kirjoitan, on julkaisukelpoista. Kun olin alle 20-vuotias, kirjoitin 2–3 tuntia päivässä, mutta silloin olin vielä harjoitteluvaiheessa.

Sumarilta ilmestyy kesällä Enostonen kustantamana runokirja Seuraa yötä, joka kuin vihollinen rientää jo pois.

– Sitä odotellessani olen koonnut materiaalia seuraavaa kirjaa varten, jonka työnimi on ”Nainen Tangierista”.

Suomentaja ja runoilija on myös tuore yrittäjä ja tarjoaa toiminimellä T:mi Anni Sumari käännös- ja kielipalveluja.

– Myyn kaikkea mitä osaan: käännöksiä englannista, oikolukua, kielentarkistusta ja jälkieditointia eli konekäännösten inhimillistämistä.

Kirjallisuudelle jää aikaa myös työn ulkopuolella.

– Hyvin usein luen kirjoja, joiden kääntämistä harkitsen. Luen myös yhä uudestaan joitakin kirjoja, joihin olen erityisesti mielistynyt, kuten vaikkapa François Villonin Testamenttia tai Mark Twainin The Adventures of Huckleberry Finniä tai John Finnemoren Robin Hoodia tai Gilgamesh-eeposta tai Petronius Arbiterin Trimalkion pitoja tai Emmanuel Carrèren Valhetta

Halutessaan rentoutua suomentaja lukee sarjakuvia ja – mitäpä muutakaan kuin – sanakirjoja.

Kirjoittaja on saanut Suomentajan sanoin -haastattelusarjaa varten Suomen arvostelijain liitto ry:n  (SARV ry) hallituksen myöntämän Kopiosto-apurahan. Lue kaikki sarjan jutut täältä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua