Sattumia sarjakuvahyllystä #35: Roope Eronen – Advanced Offices & Humans: Menestyksen avain

25.02.2021

Kuva: Ville Pirinen

SARJAKUVA | Varhaisteinit lohikäärmeet roolipelaavat dungeonissaan heille fantastisena näyttäytyvää vaihtoehtotodellisuutta: ihmisiä toimistoarjessa. Sinänsä simppelistä ajatusrakennelman käännöksestä löytyy yllättäviä syvyyksiä.

Ville Pirinen, teksti

Kuvat Roope Erosen sarjakuvakirjasta Advanced Offices & Humans (Huuda Huuda, 2013). Artikkelisarja syntyy yhteistyössä Taiteen edistämiskeskuksen kanssa.

Tampereelta lentoon ponnistanut ja aikaa sitten Helsinkiin laskeutunut Roope Eronen (s. 1982) on sarjakuvataiteilun lisäksi kuvataiteillut, kuvittanut ja toiminut muusikkona. Mikäli Erosen laajasta ja poikkitaiteellisesta tuotannosta haluaa etsiskellä yhdistäviä lankoja, niitä voisivat olla lempeä kokeellisuus ja absurdeista aspekteista nautiskelu. Jotain sellaista voi löytää niin tekijän aikuisille ja/tai lapsille suunnatuista sarjakuvista, kuin myös Nuslux-nimen alla julkaistusta musiikista.

Vakavanaamainen avantgarde kohtaa lapsenomaisen kokeilijan.

Aikoinaan Tampereen Klubilla esillä olleessa Kuuma Linja -gallerian printtinäyttelyssä Roope Erosen teoksissa toistui kaksi teemaa, erilaiset pomppulinnat ja tv-fiktiosta tuttu tohtori Frasier Crane. Frasier/pomppulinnat-split kuvaa melko hyvin taiteilijan jutuissa alati väijyvää vapaan assosiaation eetosta.

Erosen sarjakuvataiteilun taustoihin kurkistetaan ytimekkäästi Ylen Kulttuuricocktailin Suomalaisia sarjakuvataiteilijoita -sarjassa. Lyhytdokumentissa vilahtavat ainakin suositeltavat lukukokemukset Koirankakkaa (Huuda Huuda, 2011), Jaiksfukin-lehti (saatavilla myös koottuna boksina, Petomies, 2018) ja roolipeliasetelman päälaelleen kääntävä Offices & Humans -konsepti. Tässä jutussa käsiteltävä Advanced Offices & Humans: Menestyksen avain (Huuda Huuda, 2013) on sarjan jatko-osa. Ensimmäinen osa, Offices & Humans: Tie Customexiin ilmestyi samalta kustantajalta vuotta aiemmin.

kuva1 eronen

Lohikäärmeet roolipelinörtteinä.

Vaikka Advanced Offices & Humans on selkeä jatko-osa, tarinan messiin pääsee mutkitta, vaikkei olisi ensimmäistä kirjaa lukenutkaan. Jutun aluksi sopivasti epäcoolin näköinen iskälohikäärme lennättää lapsensa roolipeliluolalle yli fantastisen maiseman, ja ohjeistaa: ”Muista syödä jotain muutakin kuin sipsejä.”

Paikalle saapuu myös toinen lievästi nörtähtävä nuori lohikäärme, ja porukka siirtyy kaksipäisen pelinjohtajalohikäärmeen luolaan. Luolasta löytyy mm. sikasiististä zenduricilaisesta roolipelikaupasta hankittu kopiokone, jolla heti kättelyssä monistetaan parit hahmolomakkeet. Oikea toimistotyylinen kopiomasiina herättää ihailua. – Vittu!, tokaisee nuori roolipelaaja innosta piukeana.

Kaksipäinen pelinjohtajalohikäärme on valinnut varsinaisille pelaajille hahmot etukäteen. Hans Eriksson, tiedotusosaston työharjoittelija, ja Ida Laakso, atk-tukihenkilö. Molemmat seikkailevat suuren leluyhtiön toimistossa. Toimisto on vastuussa mainonnasta, tutkimuksesta ja asiakaskyselyistä. Sähäkkä Advanced Offices & Humans -toiminta alkaa tauolla toimiston kahvihuoneessa. Kymmen- ja kuusitahoiset nopat viuhuvat, ja niinpä Eriksson ja Laakso mutustavat keksiä ja selailevat viikon vanhaa Business Week -lehteä kahvitilassa.

kuva2 eronen

Mielikuvituksellinen erikoislaite jännittävässä fantasiamaailmassa.

Perusvitsi on ja pysyy: kaikki maailman vähiten fantasiaseikkailulliset asiat kopiohuoneen oven avaamisesta Powerpoint-esitysten valmistelujen ja cd-r-levyn polttamisten kautta työpaikkaruokalan linjastolla jonottamiseen ovat kiihkeää roolileikkiä lohikäärmeille.

Etenemismahdollisuuksia työelämäfantasiassa jarruttavat pelihahmojen ristiriitaiset henkilökohtaiset motivaatiot, pomon ohjeet, materiaalitutkimusosaston nihkeä herra Tikkanen ja siilihahmoihin perustuvat koukuttavat videopelit, joihin uppoutuminen vie aikaa varsinaisten toimistotehtävien hoitamiselta.

Hahmolomakkeilta löytyvät monimutkaiset ominaisuudet ja monitahoiset nopat muodostavat herkän kudoksen, jonka varassa toimistoarki joko onnistuu tai menee munilleen. Kovin on jännää kuinka uudesta leluinnovaatiosta tehtävän presentaation valmistuminen edistyy! Voiko hommasta tulla valmista ennen viikonlopun seminaaria, kun työpaikan intranet pykii ja cd-romia finalisoidessa tehdään kiikkeriä valintoja?

kuva3 eronen

Kovaa peliä.

Erosen sarjakuvakerronta ja piirrosjälki on tehokasta. Pökkelömäinen viivapiirros tarjoilee sopivassa määrin yksityiskohtia aina kun ne ovat tarpeen – tai oikeastaan vain silloin kun ne ovat tarpeen. Lohikäärmemaailmasta löytyy runsaana rönsyilevää luontoa ja toimistofantasiasta atk-vehkeiden nappuloita ja virstaakeja mikäli meininki niitä vaatii.

Usein pärjätään pelkillä hömelöillä hahmoilla ja nimellisellä taustalla. Ero on selkeä maailmasta toiseen pomppiessa. Nörttilohikäärmeet heittävät noppaa ja kinastelevat dungeoninsa hämärässä tyhjyydessä, ja kirkkaasti loisteputkivalaistu toimistosfääri näyttäytyy fantastisen yksityiskohtaisena.

Piirrosten jäyhä muotokieli tuo hauskoja lisäkierteitä. Pönäkät lohikäärmeet ja toimistosandaaleissa laimeana laahustava Hans Eriksson huvittavat ja koskettavat pelkällä ulkoasullaan. Sympaattisen apeaa menoa mielikuvitusmaailmojen metatasoilla!

Nopanheittojen tulokset, hahmolomakkeiden vilkuilut ja muu roolipelaamisen ”toiminnallisuus” havainnollistetaan toimivasti. Heittojen tulokset säihkyvät sivujen kulmissa omissa ruuduissaan ja lohikäärmeet jäpättävät tuloksien tuottamista juonenkäänteistä pääkuvassa. Toiminnan tasoja piisaa, mutta Offices & Humans on sekavimmillaankin helppoa luettavaa.

Yhden aukeaman sisällä kimpoillaan tasolta kolmannelle. Peliluolassa keskustellaan siitä kuinka seminaariohjelman löytäminen intranetistä on tehty äärimmäisen vaikeaksi, ja tehtävästä suoriutuakseen on heitettävä noppaa huipputasolla. Nopat suosivat, ja seuraa voitokas kohtaus fantasiamaailman kopiokonehuoneessa. Siitä tasohypellään suoraan siilivideopeliin, jota peliriippuvainen hahmo pelaa roolipelitodellisuuden sisällä. Kuulostaa monimutkaiselta, mutta on ihan loogista toimintaa ja iisiä seurattavaa Erosen rakentamassa tarinamaailmassa.

kuva4 eronen

Monitasoista toiminnallisuutta.

Tyylilaji on kepeä absurdismi, mutta homma lirvahtaa aika ajoin huvittavasta koskettavaksi. Kaksikaulaisen pelinjohtajan päät nahistelevat keskenään, ja kiista äityy vaaralliseksi konfliktiksi. Nörttipelurin maagisen eleen tuottama Yelzaburin mahtava kilpiloitsu pelastaa tilanteen, ja pelinjohtajan molemmat päät jäävät ehjiksi, vaikka edellisenä iltana kaaosluolalla tapahtuneet asiat yhä kismittävätkin. Kaikki ovat samaa mieltä siitä, että välikohtauksesta ei kerrota vanhemmille. Nämä uskovat liian helposti että ihmishahmoihin eläytyminen saa teinilohikäärmeet käyttäytymään ihmisten tavoin. Se on tietysti kauhea asia, joka saisi vanhemmat vastustamaan roolipelaamista.

Riitatilanne sovitaan, sulaneet kuusitahoiset nopat korvataan kekseliäästi lyijykynillä ja pian taas ideoidaan leluprototyyppiä fantasiatoimistolla. Tämäkin sketsi osuu ja uppoaa myös jonnekin nauruhermoja syvemmälle.

Pelin todellisuudessa toimistossa äpyilevät ihmiset eivät aivan saavuta lohikäärmenuorison empatiatasoja, mutta ovat monin tavoin samaistuttavaa porukkaa.

Tasohyppelyjaksot toista pelihahmoa koukuttavassa siilivideopelissä katkovat tarinaa sopivan järjettömästi. Periaatteessa niihin käytetty aika ja sivupinta-ala ovat tarpeettomia ”lohikäärmeet larppaamassa ihmistoimistoa” -peruskonseptin kannalta, mutta tämän kirjan kontekstissa olennainen rytmillis-sisällöllinen lisä.

Jahas, onpas nyt jännä paikka meneillään täällä bonuslevelissä; eipä ihme, että Ida Laakso joutuu pelaamaan kentän loppuun ennen oikeisiin töihin keskittymistä.

kuva5 eronen

Suuria tunne-elämyksiä.

Toimistotoiminta menee tietysti persiilleen kun cd-r ei toimi, idea on huono, Eriksson ja Laakso juonittelevat toisiaan vastaan ja materiaalitutkimusosaston Tikkanen vasikoi leluteollisuuden eettiselle komissiolle. Kukaan ei saa ylennystä Office-geimeissä, ja pelidungeonissakin on kireähkö tunnelma. On aika lopettaa roolileikki ja käppäillä ulos raikkaaseen satumetsään. Meno on leppoisaa muttei lällyä.

Offices & Humans on humanistisin lukemani lohikäärmesarjakuva. Myönnän, etten ole varsinaisen miekka & magia -genren huippuasiantuntija, mutta yhdessäkään lukemassani lohikäärmefantasiassa ei ole yhdellekään barbaarisoturille annettu tehtäväksi tutkia mikä Outlookin kalenterissa on vialla kun se tuppaa kaatumaan yhdistettäessä intranettiin. Kova haaste esimerkiksi sinänsä hemmetin päättäväiselle Conanille.

Vaikka kaksi julkaistua Offices & Humans -kirjaa kiitettävästi tyhjentävätkin käänteisajatuspajatsonsa, jään toivomaan lisää sekä nuorten lohikäärmenörttien kasvutarinaa että inhimillistä toimistonihkeilyä.

Muutoskonsultit, yritysstrategiatyö, päivittyvät tietojärjestelmät, mikro- ja makromanageeraus ja useat muut myyttisiin mittoihin kasvavat haasteet fantasiatoimistotasolla tarjoavat ns. loputtoman sitcomin mahdollisuuden. Miksei joku kansainvälinen animaatiotehdas älyä palkata Roope Erosta konseptoimaan viikoittaista sarjaa? Tai joku kotimainen pienkustantaja pakota tekijää pukkaamaan uutta sarjakuvakirjaa aiheesta esimerkiksi vuosittain? Näissä maailmoissa riittäisi maisemia samoiltavaksi. Myös laajempi, Marvel- tai Läskimooses-tyyppinen tapahtumauniversumi vaikuttaa mahdolliselta.

kuva6 eronen

Aukeamallinen satumaista arkimaisemaa.

Sopivasti cd-vihkoa suurempi neliönmuotoinen läystäke sisältää tyhjän roolipelihahmolomakkeen, johon lukija voi suunnitella oman toimistoseikkailijansa ominaisuuksia. Kauniin lempeässä värimaailmassa musta on korvattu tummalla vihreällä. Siitä tulee koko painotuotteeseen nostalgisen itäeurooppalainen fiilis.

Pieni kirja sopii käteen miellyttävästi, ja pröystäilemätön mutta hieno ulkoasu on yhtä teoksen kanssa. Kaikkien juttujen ei kannata koreilla folioinneilla ja kohopainatuksilla.

Jännittävä (ehkä tahallinen?) yksityiskohta on sivujen alareunoihin pienellä sinisellä fontilla painetut englanninkieliset käännökset. Väri- ja fonttikokoratkaisu tekee niiden lukemisesta käytännössä lähes mahdotonta normaalilla näköaistilla varustetuille ihmisille. Ainakin yhtä vaikeaa kuin jonkin yksittäisen tiedoston löytämisen lelufirman intran syövereistä. Ehkä teksti näkyy paremmin lohikäärmeiden epäinhimillisin silmin.

Poukkoileva tarina ja monipuolinen kuvamaailma toimivat miellyttävästi uudelleenluettuna, eikä vuonna 2013 julkaistu vitsi tunnu vanhenneen. Oikeastaan korona-aika lisää lukukokemukseen haikeaa kultapölyä, kun etäelämä saa toimisto-olosuhteet näyttämään kuvitteellisemmilta myös ihmisnäkökulmasta.

Jännittävältä kuulostaa mm. seuraava kirjasta lainattu fantastinen skenaario: ”Sinun täytyy varata auditorio intranetistä. Ja sinun täytyy lähettää sähköpostikutsut pomollesi, markkinointipäällikölle, tutkimusosaston analyytikoille sekä leluteollisuuden eettiselle komissiolle. Ja olisi hyvä tilata kahvia, naposteltavaa ja virvoitusjuomia.”

kuva7 eronen

The magical journey to työpaikkaruokalan jätteenlajittelupiste.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua