Ville Hytönen Maidan-aukiolla joulukuussa 2021.
RUNO | Ville Hytönen (s. 1982) on virolaisessa majakkalaaksossa asuva runoilija, joka on julkaissut yhdeksän runokokoelmaa. Hänen runojaan on käännetty 18 kielelle.
Joskus olin siellä, ostin keltaisia tomaatteja
Bessarabian torilta; tilasin barrikadibaarista
mustaa teetä ja pampuški-leipää, mustajuurikeittoa
joka ei ollutkaan sinistä, piparjuuritahnaa
joka ei värjännyt keltaisiksi
ulkonevia hampaitani; isoäidit myivät
perunapannukakkuja sinisissä
servieteissä, pahvisia postikortteja
viljapelloista kuin ne olisivat jatkuneet
aina vain seuraavassa kortissa, niissä
keltainen linja-auto savusi sinisenä, sininen
hävittäjäkone putosi auringonlaskussa
viljapeltoon, miksi kukaan kuvaisi sellaista
rauhan päivinä mutta
sama viljapelto jatkui joka kortissa, yhdessä
panssariajoneuvo murskasi vanhuksen
ajaman auton alleen kuin kenkä
kuivuneen valkosipulileivän, keltainen pelto jatkui
kaupungin halki, lapsi
syntyi pommisuojassa, kortit jatkuivat
Maidanilla metroon juoksevien
ihmisten rakkulaisissa käsissä päivänä
jolloin piti olla rauha, pampuški-leipää
muovipusseissa ja sinistä kivennäisvettä
rynnäkkörepussa, nuoret rakastavaiset
vihittiin sodan keskellä, rakastavaiset
tarttuivat aseisiin kuin minä
keltaisiin tomaatteihin Bessarabian torilla,
luulin että sodat olisi sodittu, kirjoitin
viljapostikorttiin kotiosoitteen, olinhan vain
matkalla, mutta lähetin palan
sinistä taivasta kotiin saakka, aloin ajatella
että lehmuksetkin ovat sinisiä, ruoho
keltaista, onko sitä myös Kiovan
taivas, virtaako Dnepr kaduilla
anteeksi että me emme ole siellä, kirjoitin
postikorttiin ja lähetin sen takaisin
Kiovaan tuhansien muiden
viljapeltokorttien tavoin.
Ville Hytönen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Pyhän pihlajan varjot runoudessa – karjalaisen kulttuurin jättämät jäljet suomalaiseen lyriikkaan
RUNOUS | Karjalan kielen ja kulttuurin kaiut näkyvät suomenkielisessä modernissa ja nykyrunoudessa. Kieli on kulttuurin ytimessä, se heijastelee ajattelun universumia, ja siksi juuri lyriikka on mitä parhain näkymä karjalaisuuteen.
Juha Siro kutsuu uudessa runokirjassaan matkalle kuvien maailmaan, ja sille lähtee mielellään mukaan
KIRJAT | Juha Siron suurin ansio on sen valtavan kuvallisen perinnön aukaisemisessa, joka periytyy meille läntisestä kulttuurihistoriasta. Mutta ovatko kuva ja sana todella tasavertaiset?
Emily Dickinsonin runot ovat upeita, mutta niiden suomennos jättää toivomisen varaa – arviossa 1862
KIRJAT | Emily Dickinsonin tärkeimmän luomiskauden runoja sisältävä kokoelma on suomennoksensa vuoksi turhauttava ja epätyydyttävä lukukokemus.
Runokaraoke on ollut osa tamperelaista kulttuurielämää jo 20 vuotta – kevään avauksessa kuultiin Juha Siroa
TAPAHTUMA | Runokaraoke juhlii tänä vuonna 20-vuotista olemassaoloaan. Aiemmin Tampereen Teatterin Kulttuuriravintola Kivessä pyörinyttä tapahtumaa toteutetaan nykyään Sisko ja sen veli ‑ravintolassa.