Kuva: Sari Harsu
KIRJAT | Sari Harsu poimi Kulttuuritoimituksen kirjahyllystä mukaansa toimitukseen lähetettyjä runokirjoja, sellaisia, joiden kirjoittajat olivat hänelle vieraita.
Luen paljon runokirjoja, mutta moni ilmestynyt kirja jää tietysti lukemattakin. Kaikista en saa koskaan edes tietää, ja aika – ehkä liian – usein tulee ostettua ja lainattua sellaisia teoksia, joiden tekijä on entuudestaan tuttu.
Marraskuussa otin Kulttuuritoimituksen kirjahyllystä mukaani toimitukselle lähetettyjä runokirjoja, sellaisia, joiden kirjoittajat olivat minulle vieraita. Nyt he ovat jo vähän tutumpia, koska olen kaikilta lukenut yhden teoksen.
Ehkä seuraavat lyhyet kuvaukset herättävät jonkun mielenkiinnon tarttua mainittuun kokoelmaan tai ylipäänsä johonkin runokirjaan. Toivon tasapuolisesti kaikille maailman runoteoksille ja runoille lisää lukijoita. Vaikka kirja ei kokonaisuutena sykähdyttäisi, siinä saattaa olla vähintään yksi lause, joka puhuttelee tai tarjoaa oivalluksen. Ja jos jokin runo ei teekään suurta vaikutusta minuun, se saattaa vaikuttaa syvästi johonkuhun toiseen. Ja päinvastoin.
Mukaan nappaamani kokoelmat eivät ole vasta ilmestyneitä, vain yksi on vuodelta 2025.
* *
Sisäpiirivitsi
Juha Matiaksen Sisäpiirivitsi (2022) on omakustanteinen runokirja. Teos antaa aika hyvä kuvan siitä, mitä nuorten ihmisten runous tällä hetkellä enimmäkseen on: räppivaikutteista, puhemaista ja sanaleikkisää, ja jos sitä ylipäänsä halutaan kansiin, ohjat otetaan usein omiin käsiin.
”Heräsin kesken eräiden
Riimien siihen
Että olen keskeneräinen
Itsekeskeinen, etäinen
Elän keskellä eläinten
Hiirenä lampaan vaatteissa
Ei punaista lankaa aatteissa
Ellei hirttoköysi ala punertaa
Kun painovoima musertaa
Vaihdoin objektiivin
Ja otin saman maailmankuvan
Ostin kalliin kehyksen
Ja edelleen maailma on ruma”
En tiedä, onko vuonna 1993 syntynyt Juha Matias lavarunoilija, mutta lavarunousvaikutelma on voimakas, ja uskon, että suosiotakin voisi esiintymisten myötä tulla.
Runoilijalla on myös nettisivu, missä hän sanailee: ”Tamperelaistuneen runoilija Juha Matiaksen esikoisrunokokoelma, Sisäpiirivitsi (2022), löytyy kirjastoista, kirjakaupoista ja paperinkeräyspisteistä.”
* *
Kuvaksi luotu
Tuomas Gyntherin Kuvaksi luotu -kokoelman (2023) paikoin julistavilta vaikuttavien runojen teemana on ennen muuta kuva ja heijastuminen. Pidän kirjassa eniten niistä kohdista, jotka ovat vähiten koukeroisia tai kimurantteja.
”Historiasta voidaan oppia tekemään
sama virhe
yhä uudelleen.”
Runoissa on paljon aforisminkaltaisuutta.
”Lapio kaivaa esille hien.”
Myös Gyntherin teos on omakustanne, ja runoilijalta on ilmestynyt muitakin teoksia, ilmeisesti kaikkiaan viisi kokoelmaa, tuorein vuonna 2025.
* *
Kaiuttimessa peipot
Riika Helle-Kotkan Kaiuttimessa peipot (2023) on Rosetta Versos -pienkustantamon julkaisema teos. Se on kirjailijan neljäs runokirja, ja sisältää haikuja ja tankoja.
Teksteissä on muutakin japanilaista kuin vain runomitta. Japanisanastoa esiintyy runsaasti, ja lopusta löytyy luettelo sanoista suomennoksineen tai selityksineen. (Hikikomori on kuitenkin kirjoitettu väärin ”hikomoriksi”.)
Yhden haikun nimi on dojo. Se tarkoittaa harjoittelupaikkaa:
”pesen jalkani
tatamilla vapaudun
kuristuksesta”
Tankan otsikko shinrin-yoku selitetään metsäkylvyksi tai hyvän olon metsäksi. Runo luo kirkkaan näkö- ja kuulokuvan:
”metsäkylvyssä
korpit korahtelevat
sade rummuttaa
poikanen pyökin alla
sukii märkää turkkiaan”
* *
Lovi
Sari Mikkolan Lovi (Kirjokansi, 2025) on tämän joukon tuorein teos ja kirjoittajansa esikoinen. Rovaniemeläisen Mikkolan proosarunoissa puhaltavat pohjoisen tuulet: lappilainen kuvasto ja sanasto ovat vahvasti läsnä.
”Mustat aukot syöksevät läpeensä pimeän aineen, eikä missään ole järkeä enää. Suopungit laulavat, järvet käyvät ja puut yhtyvät toisiinsa kuin käärmeet.”
Läsnä ovat myös Ravi Shankar, Tämä ja Tuo, nainen, lohikäärme, jumalia sekä pohjoinen maagisuus. Ketä he tai mitä ne kaikki ovat ja mitä tahtovat? Se selviää tai ei selviä runoista. Moneen suuntaan kurottava teksti ei ainakaan minulle ihan helposti avaudu.
”Järki on meressä kelluva hiekanmurunen. Järki on kivi, kelojen harva kehikko ja mutka mutkalta toistuva kuvio. Mikään ei pelasta sinua itseltäsi.”
Sari Harsu, teksti
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Henri Hirvenojan Tuntematon talo Brysselissä on kuin Bryssel itsessään: helppo lähestyä, nähdä ja nauttia
KIRJAT | Hirvenojan teksti on silkkaa proosarunoutta, tiheärytmistä, eteenpäin puskevaa, mutta samalla havainnoissaan painavaa ja oivaltavaa; immersiivistä ilman teknologian tehokeinoja.
Runoelma joesta, josta valaan laulu katosi – arviossa Niillas Holmbergin Naarattu
KIRJAT | Niillas Holmbergin Naarattu on täynnä lohen kaipausta ja tuskaa kelottuneesta joesta. Runoteos on yksi kymmenestä Runeberg-palkinnon saajaehdokkaasta.
Kaksiteräinen kynä – arviossa Abdulla Pashewin Synnynnäinen rakastaja
KIRJAT | Kielitieteilijä Abudlla Pashewin runous on ollut kurdeille merkittävä kansallinen tekijä. Toisena keskeisenä teemana on rakkaus ja naiset.
Hybridinen teos pohtii merkityksiä ja muutosta – arviossa Taneli Viljasen Glitterneste
KIRJAT | Taneli Viljasen Glitternesteessä muoto ja sisältö palvelevat taidokkaasti toisiaan. Queerbarokin haaste otetaan tosissaan.