Ylen interaktiivinen podcast Entä jos päättäisit? on hyvin toteutettu mutta sisällöltään laimea

13.04.2022

Kuva: Yle

PODCAST | Kolmikymppisille suunnattu ääntä, kuvaa ja pelillisyyttä yhdistelevä novelli päästää kuuntelijan vaikuttamaan tarinan kulkuun. Idea houkuttelee kokeilemaan mutta sisältö ei tempaa mukaansa.

Entä jos päättäisit? on Ylen ensimmäinen interaktiivinen podcast ja kehitysprojekti, jolla Yle vastaa kasvavaan kiinnostukseen erilaisia fiktiivisiä audiosisältöjä kohtaan. Pelillinen novelli on rakennettu kolmikymppisten kohderyhmää ajatellen ja yhteiskunnallisia ilmiöitä havainnoiden. Se käsittelee ystävyyttä, parinmuodostusta ja perheellistymistä mutta ennen kaikkea päätösten tekemistä.

Visuaalisen novellin ideana on, että osallistuja uppoutuu päähenkilön elämään tekemällä valintoja ja kokeilemalla, millaisiin elämänkulkuihin pienet päätökset johtavat. Tarina siis haarautuu ja johtaa valintojen perusteella yhteen kahdeksasta erilaisesta loppuratkaisusta.

* *

Kuuntelin/katselin/pelasin visuaalisen ääninovellin Ylen nettisivuilla tietokoneella, vaikka se on suunniteltu koettavaksi mobiililaitteella ja kuulokkeilla. Peli alkoi juhlista, jossa ystävän työkaveri istuu viereen, jos hänet siihen valitsee päästää. Tökkäilin hiirellä vastauksia, kun vaihtoehtoja ilmestyi ruudulle.

Kyseessä oli leikki mutta tuntui, että jouduin tekemään valintoja vaillinaisilla tiedoilla. Miltä tyyppi tuoksuu? Onko hänellä omahyväinen ilme vai ystävälliset silmät? Kuulin vain hänen äänensä.

Iida Rauhalammi päähenkilönä eli minuna ja Joonas Pesonen ystävän työkaverina, Karona, kuulostivat luonnollisilta. Taustalla kuului juhlien hälyä ja kuvitukseksi piirtyi vähitellen pastellisävyinen POV-kuva juhlista, jossa istuin juoma kädessä. Kun juhlat oli juhlittu ja pienet päätökset tehty, kalenterilaskuri hyppäsi seuraavaan tarinan kohtaan.

Valintani johtivat siihen, että aloin tapailla Karoa, ja suoraan sanottuna vaikutin kadottavani itseni. En kuulemma jaksanut esittää omia vanhentuneita käsityksiäni ja kinata, koska miehellä on niin hyvät argumentit vankkumattomille mielipiteilleen. Tässä kohtaa tarinaa olisin kaivannut nappia, jolla protestoida mutta sitä ei minulle suotu.

Kerronnan kuuntelun lisäksi pääsin vastaanottamaan ja lähettämään sekä teksti- että ääniviestejä, toki vain vaihtoehdoista valitsemalla. Hauskinta koko pelissä oli uuden saapuneen viestin avaaminen. Miten voikaan ihminen jännätä saapunutta viestiä, vaikka se olisi podcast-robotin lähettämä!

* *

Käyttöliittymä toimi hienosti mutta sisältö alkoi alun jälkeen tuntua hiukan laimealta ja opettavaiselta. Pelinovellissa ei tapahdu mitään yllättävää tai hauskaa: siivotaan juhlien jäljet, lähdetään juhannuksena mökille, parisuhde arkipäiväistyy, kiistellään telkkariohjelmasta, ollaan piknikillä ja taas juhlissa. Vaikka ääninäyttelijät ovat luontevia, itse sisältö tuntui oppikirjamaiselta. 

Interaktiivisen tarinan teemat sekä kertomistavan uudenlaisuus tuovat mieleen Emmi-Liia Sjöholmin äskettäin ilmestyneen teoksen Virtahevot (Kosmos, 2022), joka viitoittaa äänikirjojen tulevaisuutta kuunnelman suuntaan. Sjöholmin teos on kuitenkin ääninovellia tuoreempi ja elämänmakuisempi.

Pelatessa minusta alkoi tuntua kuin olisin ollut kansalaistaidon tunnilla opettelemassa ihmissuhdetaitoja. Olisin kaivannut räväkämpää sisältöä. Käsiteltävät teemat väännettiin minulle rautalangasta, mikä oli ehkä pelin rajallisen pituuden sanelema pakko. Vuosi käärittiin pakettiin kahdessakymmenessä minuutissa.

Alakouluikäisenä 1980-luvulla pelasin isoveljeni tietokoneella Leisure Suit Larrya. Pikselimössö-Larry ajoi muistaakseni limusiinilla, pelasi uhkapelejä ja kävi naisissa. En osannut juurikaan englantia mutta naputtelin tietokoneelle käskyjä tulostetulta lapulta. Peli herätti minussa kunnioitusta, koska se oli aivan erilainen kuin aikaisemmat pelikokemukseni. Pystyin itse päättämään, mitä Larry tekisi seuraavaksi ja aloin miettiä, miten hauskaa olisi pelata peliä, jossa olisi mahdollista tehdä mitä tahansa, esimerkiksi opiskella kirvesmieheksi tai ostaa kaupasta perunoita.

Päässäni syttyi lamppu ja oivalsin, että elämä on peli, jossa voin tehdä rajattomasti omia valintoja. Toivon todella, että Entä jos päättäisit? inspiroi jotakuta samalla tavalla, vaikka se ei yhtä hauska olekaan kuin Leisure Suit Larry.

Kirsti Toivonen

Löydät Entä jos päättäisit? -podcastin täältä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua