Kuva: Yle
RADIO | Eläinharha-radioessee horjuttaa ihmiskeskeistä maailmankuvaa ehdottamalla, että eläimilläkin voi olla kieli. Eläinten äänet rauhoittavat kuuntelijan ja saavat janoamaan lisää.
”Ihmisellä on tapana mitata eläimiä oman mittapuunsa mukaan, vaikka se ei ole kovin järkevää.”
Eläinharha – Eläimet eivät puhu -radioesseessä kirjailija, suomalaisen eläinoikeusliikkeen perustaja Mia Takula ja äänisuunnittelija, muusikko Ellen Virman pohtivat eläinten kommunikaatiota ja sitä koskevia harhakäsityksiä.
Estradille pääsevät sudet, kurjet ja useat muut linnut sekä naudat. Lisäksi kuullaan eläinten kommunikaatioon syventyneitä ihmisiä ja eläimille sävellettyä musiikkia.
Olemme tottuneet ajattelemaan, että vain ihmisillä on kieli, koska eläinten ääntely kuulostaa meistä umpimähkäiseltä. Takula ja Virman kysyvät esseessään, voisimmeko ymmärtää eläimiä paremmin, jos avautuisimme ajatukselle, että niilläkin on oma kieli.
Kurkien kanssa pitkän elämäntyön tehnyt Jouko Alhainen tiivistää hyvin ongelmallisen suhteemme eläimiin. ”Me pidetään itseämme niin ylivertaisina ja viisaina ja muita aivollisia olioita aivan liian tyhminä. Se on suurin ongelma, miksi meidän kohtaaminen ei ole semmoista kuin sen pitäisi olla.”
Alhainen on oppinut tulkitsemaan kurkien kommunikaatiota ja tietää, ettei viestintä ole sattumanvaraista. Kurjet muun muassa merkkaavat laumaan saapumisen ja poistumisen, varoittavat vaarasta, osoittavat reviirinsä ja aurassa lentäessään äänestävät laskeutumispaikasta.
Eläinharha esittelee muunlajisten kommunikaatiota vertaamatta sitä suoraan ihmisen puheeseen. Tämä on raikasta, koska ihmisellä on tapana mitata eläimiä oman mittapuunsa mukaan, vaikka se ei ole kovin järkevää. Lajeille on kehittynyt ne taidot, aistit ja ominaisuudet, joita kukin laji tarvitsee.
Helsingin yliopiston lintututkija Heidi Björklund esittää asian kirkkaasti. ”Mitäs me ollaan sanomaan näiden kommunikaatiosta, että jos se ajaa asiansa linnuille. Onko sillä väliä, ettei se ole samanlaista kuin meidän kieli. Kyllä ne ovat pidempään täällä maapallolla olleet kuin me.”
Takulan ja Virmanin radioessee on monipuolinen, mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä. Eläinten puhe on kaunista ja sen kuuntelu rauhoittaa. Suosittelen kuuntelemaan ohjelman rauhallisessa ympäristössä, jossa pystyt kuulemaan hiljaisemmatkin äänet.
Eläinharha on yksi sykäys lajitasa-arvoisemman ajattelun suuntaan. Tällaisia sisältöjä tarvitsemme lisää, jotta osaisimme nähdä laveammin ja tulla toimeen muunlajisten naapuriemme kanssa. Se on tärkeää ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta.
Kirsti Toivonen
Radioessee on kuunneltavissa Yle Areenassa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Mielenkiintoinen podcast, joka sattuu korviin – arviossa Iida Tikka & mureneva maa
PODCAST | Ylen Yhdysvaltain kirjeenvaihtajan Iida Tikan podcast-sarja ilmestyy kreivin aikaan, kun maalle ollaan valitsemassa uutta presidenttiä.
Vuonna 1985 tapahtui jotain ennen kuulumatonta tamperelaisilla radioaalloilla eikä se ole unohtunut vieläkään
KOLUMNI | Radio 957:n pioneeritoimittaja Jari Korkki luennoi paikallisradion pioneerivuosista Vapriikin näyttelyyn liittyvässä luentosarjassa ja palautti Aila-Liisa Laurilan menneeseen.
Kuunnelma Ellen Thesleffistä väreilee kuin taiteilijan teokset – arviossa Viimeinen taulu
RADIO | Dramaattinen kuunnelma kertoo elämänsä loppupuolella olevasta Ellen Thesleffistä ja hänen yhteydestään nuoreen kotiapulaiseen Leenaan.
Vuoden 2022 erinomaiset #6: 12 podcastia ja radio-ohjelmaa
VALINNAT | Sarjassa esitellään kuluneen vuoden erinomaisia asioita kulttuurin eri aloilta. Kuudentena nostamme ansaitsemaansa arvoon podcasteja ja radio-ohjelmia Antin koulumatkasta Kulttuuriduunareihin ja Räjäytyskuvaan,