Meediopelin on suunnitellut Tiina Hautala. Kuva: Kirsi Haapamatti
PELIT | Kuluvalla viikolla vietetään kansainvälistä peliviikkoa. Kummitustarinoihin ja -perinteeseen erikoistunut kirjakustantamo Haamu on julkaissut korttipelin nimeltä Meediopeli – Aaveiden Pohjanmaa. Kirsi Haapamatti rohkeni kokeilla.
Kirsi Haapamatti, teksti ja kuvat
Kuluvalla viikolla (8.–14.11.2021) vietetään kansainvälistä peliviikkoa (josta voit lukea lisää tästä Petri Hännisen jutusta). Joulun lähestyessä erilaiset lautapelit ovatkin jälleen alkaneet ilmestyä kauppojen hyllyille. Aitoihin kummitustarinoihin nojaava Meediopeli – Aaveiden Pohjanmaa (Haamu, 2021) vaikuttaa kiehtovalta ja erilaiselta moniin muihin peleihin verrattuna. Se on myös näppärä mukaan otettava: napakka korttipakka ilman pelilautaa, katoavia noppia ja hilavitkuttimia.
Meediopelin idea on, että pelaajat istahtavat henkien äärelle ikään kuin meedioistuntoon. Korttipakan kannessa oleva ouija-laudan osoitinkin viittaa tähän tuttuun kuvastoon. Pelissä koetetaan erilaisten kysymysten avulla selvittää, mikä henki kulloinkin on paikalla.
En tiedä, olenko ainoa, joka ei tahdo malttaa perehtyä peliohjeisiin ennen aloittamista. Useimmiten vain levitän pelilaudan pelaajien eteen ja alan pelata, ohjeita ja sääntöjä opiskellaan sitten pelin edetessä. Meediopeliä ei kuitenkaan saata aloittaa summanmutikassa. Pelilautaa ei ole, vain kortit.
Ohjeissa kerrotaan aloitustoimista näin: ”Rakenna aavekartta pelipöydän keskelle.” En ymmärtänyt aloitusohjetta laisinkaan. Etsin pakkauksesta karttaa, jota ei ollut (se koostettiin kysymyskorteista). En myöskään tahtonut alussa hahmottaa, mitkä korteista ovat henkikortteja ja mitkä kysymys/vihjekortteja. Etsimme pakasta turhaan lisää erilaisia korttivaihtoehtoja.
Pelaajakumppanini melkein jo tuskastuivat pelin aloittamisen hitauteen, kun emme älynneet, miten toimia. Pelin aloittaminen oli kuitenkin yksinkertaista, jos emme olisi ajatelleet sitä liian vaikeasti.
Jos jotain, olisin kaivannut alussa selkeämpää ohjeistusta, vaikka kuvallistakin, jotta olisin helposti ymmärtänyt, miten peli pöydälle oikein rakennetaan. Kenties mukana olisi voinut myös olla tieto, miten kauan peli tavallisesti kestää, minkä ikäisille se sopii ja montako pelaajaa voi olla mukana. Tällaisia tietoja pelilaatikoista usein etsin, kun tutustun uusiin lautapeleihin.
* *
Pelissä kukin pelaaja nostaa pakasta itselleen hengen, jonka ”meediona” toimii. Muut pelaajat sitten vuorollaan kysyvät kysymyksiä, joihin voi vastata vain kyllä tai ei. Kysymyksiin saa eväitä kysymyskorteista. Hengiltä tiedustellaan niiden ammatteja, kummittelupaikkoja, lempiesineitä ja -asusteita. Se pelaajista, joka lopulta arvaa oikein kaikki hengen tavat, saa henkikortin itselleen. Pelin voittaa se, jolla lopussa on eniten henkikortteja.
Lautapeliperinteen mukaisesti pelissä on mukana myös pelionnea sekoittava kortti, piinakortti, jonka saatuaan pelaaja jää hetkiseksi jumittamaan, eikä saa osallistua.
Jos ei ole yhtään perillä pohjalaisesta aavetarinaperinteestä, peli on vaikea. Silloin pelaaja ei oikein voi kuin arvailla. Logiikalla ei pelissä pärjää, sillä keittiössä viihtyvän hengen lempiesine ei välttämättä olekaan kahvipannu ja ammattina keittäjä. Jos taas on tutustunut alueen kirjoitettuihin kummitustarinoihin, saa pelin tuoksinassa ahaa-elämyksiä – ja pärjää. Henkiä on kaikkiaan kaksikymmentäviisi, joten ulkoa opettelemisen vaara ei ole erityisen suuri, vaikka pelikertoja kertyisi enemmänkin.
Suvi Kari on tehnyt pelin kuvituksen.
Jos pelipöydän äärelle on kerääntynyt kummitustarinaperinteestä innostuneita ihmisiä, pelin myötä syntyy varmasti paljon keskustelua. Peli houkuttelee myös kertomaan kummitustarinoita. Pelin järjestämisen olosuhteet voi myös mallailla sopivan tunnelmalliseksi pimentämällä huoneen ja valaisemalla pelipöydän kynttilöillä. Peliseurueemme itse asiassa pääsi tunnelmaan niin hyvin, että aaveet löylytettyämme siirryimme Tarot-korttien pariin. Esoteria kuuluu marraskuuhun!
Erityismaininta Meediopelille on annettava sen monikäyttöisyydestä. Pelin kortit sopivat myös inspiraatioksi sanataidetyöhön, kirjoitusharjoituksiin ja tarinankerrontaan. Lisäksi korttien tuntu on miellyttävä. Kortit ovat laadukasta, paksua kartonkia, ja niiden pinta tuntuu sormissa hykerryttävältä.
Pelin on suunnitellut Tiina Hautala. Kuvituksesta vastaa Suvi Kari. Meediopeli nojaa kirjoihin Aaveiden kaupunki – Kummitustarinoita Vaasasta (Haamu, 2009) ja Aaveiden Pohjanmaa – Kummitustarinoita mailta ja meriltä (Haamu kustannus, 2013)
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kolme kaunista rikosmysteeriä ratkaistavaksi – arvosteltavana Perspectives
PELIT | Kolme erilaista rikosmysteeriä kaipaa ratkaisijaansa. Ratkaisun avaimet löytyvät todistusaineistosta, jota Perspectivesin pelaajat pääsevät ihmettelemään.
Juho Kuorikosken Matopelin perilliset dokumentoi suomalaisten mobiilipelien vaiheita
KIRJAT | Juho Kuorikosken kolmas suomalaisista peleistä kertova kirja keskittyy mobiilipeleihin.
Sirkusten johtajat kilpasilla – arvioitavana japanilainen korttipeliuutuus Scout
PELIT | Nokkelien ja perinteisiin korttipeleihin perustuvien mutta päälle uutta rakentavien pelien ystäville Scout on nappivalinta.
Klassisen tyylikästä laattojenasettelua – arvioitavana kotimainen All Roads -lautapeli
PELIT | Klassinen roomalaisaihe soveltuu hyvin All Roads -lautapelille, joka pelkistetyn pelimekaniikkansa puolesta voisi olla peräisin 2000-luvun alusta.
