Mieslive käsittelee muun muassa miesten välistä ystävyyttä. Kuva: Jere Riihinen
MIELIPIDE | Iida Salokorpi ja Arion Raudes kirjoittavat Teatteri Siperian Tampere-talossa ensi-iltansa saaneesta Mieslive-esityksestä.
Tampere-talossa ensi-iltansa saanut Mieslive-esitys (Teatteri Siperia) on tehty loistavasta ajatuksesta: tarkoituksesta tutkia valkoisen cis-heteromiehen sielunmaisemaa ja tuoda paikoitellen esiin tämän toiminnan älyttömyyttä.Tarkoitus ei kuitenkaan pyhitä keinoja, varsinkaan, kun keinona on vihapuhe.
Miesliven esittelytekstissä kuvataan teosta ”riskialttiiksi ja räävittömäksi”. Räävittömyyden kohteena ovat usein naiset, vammaiset, sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt, eikä rasismiakaan vältetä. Sketseissä vitsin kohteena on niin Me too -liike kuin muunsukupuoliset. Joissain kohdissa tuntuu, että ollaan saatu kiinni feminismin perusideoista, kuten siitä, että naisasioita käsittelevä all male -paneeli on asetelmana epäreilu. Lopulta kuitenkin intersektionaalinen feminismi vaikeine sanoineen on vitsin kärki, ja all male -paneeli toistaa Aki Mannisen sovinistisia letkautuksia ilman, että niihin tehdään minkäänlaista väliintuloa.
Esitys herättää epämukavia kysymyksiä siitä, kenelle se on suunnattu, millä aikeilla, ja miksi tällaista pitää vielä tehdä. Juoni rakentuu pitkälti sille, miten ”hauskoja” (lue: loukkaavia ja monesti kuultuja) vitsejä valkoinen cis-heromies saa ymmärtämättömyytensä varjolla muista väännettyä. Huumorin kultainen punch up -periaate on rikottu, tietoisesti.
Esityksessä annetaan puheenvuoro heille, jotka ovat dominoineet koko historian sivua. Tasa-arvotyön ansiosta sivulle on nyt raapustettu naisten ja muiden alistettujen ryhmien ääniä. Mieslive vaikuttaa syntyneen tarpeesta ottaa tämä tila takaisin ja tuoda valkoinen cis-heteromies jälleen keskiöön. ”Mitään ei saa enää sanoa, eikä minnekään saa katsoa”, voivottelevat hahmot, ja muistuttavat, miten vaikeaa on olla mies. Jälkimmäinen on toki totta, mutta sitä tulisi käsitellä muita halveeraamatta. Eikö valkoisesta cis-heteromiehestä voi tehdä komediaa ilman, että se tehdään sorrettujen ihmisryhmien kustannuksella?
Iida Salokorpi
Tampere
kirjallisuustieteen maisteriopiskelija
Arion Raudes
Tampere
psykologian kandidaatti, transaktivisti
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
”Kulttuuritapahtumien järjestäminen alkaa olla mahdotonta”
MIELIPIDE | ”Tapahtumien järjestäminen pienellä paikkakunnalla on ollut meille jännittävä kahdeksan vuoden matka. Se lähestyy loppuaan – vai keksitkö ratkaisun”, Tarja Tornaeus kysyy.
Heinäpuisto hengittää, Tampereen kaupunki kaavoittaa, ihmiset ihmettelevät
MIELIPIDE | Eläköön Heinäpuisto – myös jälkipolville! Kun Tampereen Heinäpuiston tilanteesta on keskusteltu, niin kaksi asiaa on painottunut. Toinen on hengitys ja toinen on ihmetys, Pertti Julkunen kirjoittaa.
”Tampereella on kaikki mahdollisuudet nousta kulttuurialan tulevien haasteiden tasalle”
MIELIPIDE | Janne Melanen luki Tampere26-kulttuuripääkaupunkihankkeen hakukirjan ja löysi siitä tervetulleita avauksia, mutta myös vaillinaisia näkökulmia.
