Kööpenhamina on täynnä huippuluokan taidetta ja oopperaa, ja kaupunkia jakavilla laiturikaistoilla on trendikkäintä ja turvallisinta kävellä.
Anne Välinoro, teksti ja kuvat
Mikäpä juttu ei näinä päivinä alkaisi koronaviruksella, niin tämäkin. Jos nyt vältät viisaasti matkustusta ulkomaille, voit kuitenkin tämän jutun avulla käydä Tanskan kuninkaallisessa oopperassa, Louisiana-taidemuseossa, vaeltaa Islands Bryggellä ja löytää näppärimmin Pienen merenneidon ja ruman ankanpoikasen luo.
Tanska ottaa koronaviruksen leviämisen uhan yhtä vakavasti kuin mekin, maassa oli keskiviikkoon 11. maaliskuuta tilastoitu yli 600 tartuntaa, päiväkodit, koulut sekä yliopistot on suljettu. Nyt viranomaiset ovatkin antaneet kehotuksen yli tuhannen ihmisen yleisötilaisuuksien peruuttamisesta.
Tanskan kuninkaallisen oopperan suureen sympaattiseen kurpitsaan Pohjanmeren rannalla mahtuu parisen tuhatta katsojaa. Laivanvarustaja Maerskin alun perin sponsoroinnillaan mahdollistama uusi oopperatalo onnistuu niin arkkitehtuuriltaan kuin visuaaliselta ilmeeltään. Akustiikka on superia, hevosenkengänmuotoiset parvet hohtavaksi lakattua jalopuuta.
Tästä päivästä lähtien pääsaliin otetaan vain 1 000 katsojaa eli joka toinen penkki pidetään tyhjänä. Viruksen tarttumisen turvaväli metri ei supinoita salli.
Kööpenhaminan ooppera on Amagerin saarella. Sinne on kerätty muitakin arkkitehtuurin ihmeitä. Kuva: Anne Välinoro
Sydämellisiin eleisiin tottuneille tanskalaisille poskisuudelma-, halaus- ja tanakka kädenpuristuskielto on lähes loukkaus.
Istuin Mozartin ensimmäisen suuren oopperan Idomeneon esityksessä 5.3.2020. Rajoitukset eivät vielä näkyneet ja tupa oli täysi.
Idomeneo on kolmen oopperatalon yhteistyönä syntynyt kannanotto pakolaisuuteen, pakolaisuuden vastaanottoon aitojen voimalla ja merestä pelastettujen tai sinne menehtyneiden tuomiin uutisnäkymiin.
Kanadalaissyntyisen Robert Carsenin ohjaus on aiemmin toteutettu Teatro Real Madridissa. Se ei siis ole neitseellisesti kuninkaalliseen oopperaan tuotettu uutuus. Portugalilainen lavastaja Luis Carvalho, Chanelille ja Karl Lagerfeldillekin näyttelyjä luonut näkijä ei päästä katsojaa vaipumaan muinaisuuteen, niin Troijan sodasta palaavan Idomeneon myrskyntäyteisestä kotimatkasta kuin onkin kysymys.
Mutta siinäpä se.
Meri, pyrkimys kotiin tai ainakin turvaan, sota. Sehän on juuri aikamme Euroopan kansainvaelluksia leimaava kuvasto.
Ja tätä Carsen, Carvalho ja Will Duken näyttämöaukon täyttävät videot avaavat Mozartin barokkioopperalla. Esitys on häkellyttävä ajankuva.
100 avustajaa ja 50 kuorolaista on puettu kuten säiden armoilla ja vauhdilla kotinsa jättämään joutunut pukeutuu, päällä on sitä sun tätä kävelyyn sopivaa, toppatakkia, lenkkaria, salihousua, löysää hametta ja huivia.
Kun he esittävät sotilaita, heillä on rajavartioston sotilaan asut. Kun ranta on autio, sen täyttää vain pelastusliivien matto.
Koskaan oopperassa en ole kohdannut vastaavaa. Idomeneon kotiinpaluunsa vahvistamiseksi tekemä kaupankäynti Poseidonin kanssa on kuin likainen sopimus salakuljettajan kanssa.
Päästä minut kotiin, niin uhraan sinulle ensimmäisen näkemäni ihmisen.
Sehän on tietenkin oma poika Idamante. Näinhän monille turvapaikanhakijoille käy: kun on ensin selvinnyt kauheasta merenkäynnistä ja kuljetuskonteista, maahanmuuttoviranomaiset eväävät jos ei oman turvapaikan, niin ainakin kaikkien sukulaisten tulon.
Esitys on järkyttävä, tarpeellinen ja oopperakonventioita uudistava.
Ooppera on Kööpenhaminassa näyttäytymispaikka kuten meilläkin. Väliajalla voi lepuuttaa silmiään aivan mahtavilla catwalkeilla, jotka sukeltavat tämän jalopuisen kurpitsan sisään eri tasoilla viisitoista metriä korkeaa pyöreää rakennusta.
Sisältä oopperatalo muistuttaa suurta jalopuista hedelmää. Vielä viime viikolla pääsali otettiin täyteen oopperayleisöä, tästä viikosta lähtien enää puolilleen. Kuva: Anne Välinoro
Ja tanskalainen juhlapukeutuminen: se on hyggeä. Nyt trendinä ovat väljät leveälahkeiset housut, paitapusero ja sen päällä vyötärömittainen väljä neule.
Kööpenhaminan ooppera alkaakin olla varsin ainutlaatuinen matkakohde lähialueilla, kun Münchenin, Wienin ja Berliinin valtionoopperat ja konserttisalit sulkivat keskiviikkona 11.3.2020 ovensa ainakin kuukaudeksi.
Jos vierailet Amagerin saarella päiväsaikaan, käy myös akvaariossa ja pällistele muutakin arkkitehtuuria.
Idomeneo Tanskan kuninkaallisessa oopperassa Kööpenhaminassa keväällä 2020. Kesto 3 h 10 min. Esitykset klo 19.
Et voi olla liian rikas
Louisiana-taidemuseo 40 kilometrin päässä Kööpenhamina-citystä Humlebaekkissa itärannikolla, jota Whisky Beltiksikin kutsutaan, on aina käynnin väärti.
Jo paikallisjunamatka sinne rauhoittaa. Jos olet valinnut kaikilla asemilla pysähtyvän junan, poikkea matkalla Rungstedin pikkukylässä, josta löytyy Karin Blixen -museo.
Louisiana-taidemuseon patsaspuistosta on näkymä Östersundiin. Rannalla voi käydä uimassa. Kuva: Anne Välinoro
Louisiana-taidemuseo on minulle Euroopan kaunein. Meren rantaan terälehtimäisesti avautuva museorakennus kätkee viihtyisän veistospuiston, pengerretyn atrium-teatterin ja näkymän Öresundin lahdella pilkistävälle Hven-saarelle, jossa on viskitislaamo.
Taloryppäässä saa kulumaan päivän. Vielä maaliskuun ensimmäisellä viikolla museossa oli esillä kattava Lauren Greenfieldin Wealth Generation -näyttely, hyvinvoinnin ja rikkauden tarkka lähiluku lukuisin jättivedoksin, videoin ja screeneillä pyörivin valokuvaslaidein.
Lauren Greenfield, Annenbergin maineikkaan mediayliopiston professori ja valokuvaaja, käytti kaksikymmentäviisi vuotta perehtyäkseen nykyajan roopeankkojen ja hannuhanhien maailmaan. Greenfield ei tutustunut perinpohjin vain Los Angelesin ja Las Vegasin, Disneylandin ja Hollywoodin huuruun.
Greenfield jatkoi kotimaastaan Moskovaan, Pekingiin, Reykjavikiin ja Amerikan autiotaloihin, joita Yhdysvaltain finanssikriisi jätti jälkeensä.
Näin kurpitsavaunuilla pääsee unelmien prinssin kanssa avioon. Kukapa tyttö ei haluaisi olla Tuhkimo? Osa Lauren Greenfieldin Generation Wealth -sarjaa. Kuva: Anne Välinoro
Lauren Greenfield näki, miten naiset hankkivat plastiikkakirurgilla uuden pyllyn, rinnat ja nenän ja näytti, miten ulkonäkökeskeisyys ja hyvinvointi kulkevat käsi kädessä.
Disneylandin prinsessatuunaamoissa kahdeksanvuotias löytää uuden identiteetin päiväksi 200 dollarilla.
Rikkaus on useimmiten kaukana tyylitajusta. Miljonääriräppärit miksaavat huomionhaussaan kaiken: tankotanssiluolan stripparit, setelienheiton ja oman riimittelynsä.
Tällaisen kukkaron valmistaa Swarovskin kristallein Kathrine Baumann. Kuva: Anne Välinoro
Kultaketjuissa pölöttävä, slummista noussut aikamme muusikko omaksuu eliitin vallankäytön omaperäisen eklektisellä tavalla.
Videoilla pääsi näkemään miten tosirikkaat bailaavat (shampanjan kiidättää valjaissa ilman halki putto) ja mikä on illan keskihinta (15 000 $). Kännykkääkään ei räplätä missä hyvänsä kuorissa, vaan Louis Vuittonia sen olla pitää.
Greenfieldin 2000-luvun analyysi hyvinvoinnista on päätähuimaava kuin näköalahissin kiito pilvenpiirtäjän huipulle. Ja kun sieltä tullaan alas, käsissä on satojen tuhansien velat, ränsistyvä luksustalo autioituvassa kaupungissa ja ylipainoa.
YLE Areenassa on vielä vajaa kuukausi aikaa katsoa Lauren Greenfieldin dokumentti Generation Wealth (2018) amerikkalaisista superrikkaista.
Louisianassa on pitkin kevättä auki mahtavia näyttelyjä, vaikka Greenfield päättyikin 9.3.2020. Per Kirkeby (1938–2018) on Tanskan rakastetuin kuvanveistäjä ja multitaiteilija. Kirkeby käsitteli massaa tavalla, jossa pronssi huokaa.
Veistosten teema, Luola ja sankarit, vie Antiikin tarinoihin. Mitä luolasta löytyy, kyklooppi, Laokoon-ryhmä vai Minotaurus?
Per Kirkebyn pronssiveistoksissa Antiikin Laokoon-ryhmäkin saa uuden muodon. Kuva: Anne Välinoro
Kirkeby menee aiheeseen robustien, monimetristen veistosseinien kautta.
Massa häkellyttää.
Rinnalle asetetut Alberto Giacomettin päät ovat viehättävä rinnastus tavasta nähdä profiili.
Siinä kun Giacometti pyrki kapeaan, venytettyyn päähän, Kirkeby roiskaisi synnytyksessä vaurioituneen ulokkeen.
Louisiana-taidemuseo Humlebaekkissa, suljettu maanantaisin.
Merenneidolta satusedälle
Kööpenhamina on pyöräilijän paratiisi, mutta itse en hajamielisenä tankoon tarttuisi kaupungissa, jossa ajetaan kuin päättömät.
Monilla ei ole kypärää ja jälkikasvu kulkee etutelineellä tai vetokuomussa. Pyöräilijä ei väistä, kaikkien muiden on se tehtävä. Älä erehdy kävelemään kevyen liikenteen väylällä pyöräpuolella.
Henki menee.
Mutta kaupungissa voi hyvin kävellä, kun valitsee oikeat reitit. Brygget, kilometrejä pitkät rantalaiturit ovat fantastinen tapa tähytä merelle ja ihmetellä uutta arkkitehtuuria.
Islands Bryggellä Kööpenhaminassa voi joko kävellä tai uida. Kuva: Anne Välinoro
Talviuimarina etsin aina laiturit, joista pääsee pulahtamaan.
Islands Bryggen alueella pulahduspaikkoja on useita ja saunalliseen merikylpyyn pääsee Langebron lähelle parkkeeratuista konttisaunoista.
Islands Brygge on trendikkäin alue nyky-Kööpenhaminassa, alueelta löytyy Fisketorget-kauppakeskus, Kulttuurikeskus ulkokuppiloineen ja lastausraiteita konttisiltoineen muistuttamassa entisestä arjesta.
Perinteisemmän kulttuurikävelyn voi suorittaa Österportin kaupunginosassa painelemalla metrolta kohti Langelinie-bulevardin äärellä sijaitsevaa Pienen merenneidon patsasta. Merenneito on aika yksin ja katselee haikeana ohi lipuvia rahtilaivoja.
Pronssipatsasta pääsee selfienottajakin riittävän lähelle. Aaltojen loiske tekee sopivan turvavälin patsaaseen, jonka päälle liikaa Carlsbergia ja jointteja nauttineet tuppaavat kipuamaan.
Langelinien kaunotarta on murjottu elinaikanaan useaan kertaan. Patsaalta on viety pariin otteeseen pää. Kuva: Anne Välinoro
Patsaalta on pariin otteeseen irrotettu pää sekä raajoja ja se on useita kertoja murjottu alustaltaan.
Kuvanveistäjä Edvard Eriksen tuskin arvasi, että hänen mallina ollut vaimonsa joutuisi moisen intohimon kohteeksi.
Merenneidon kohtelusta on helppo vetää kauhutarinan yhtäläisyysmerkit keksijä Peter Madsenin tempuille Kim Wallin ruumiilla 2017.
Langelinie on kesäisin ihastuttava picnic-paikka samoin kuin lähistöllä oleva tähdenmuotoinen vallihauta puistoineen ja varuskuntarakennuksineen.
Vallihaudassa uiskentelee toinen H.C. Andersenin satuhahmo, Ruma ankanpoikanen kavereineen.
Hans Christian Andersen katselee huvittuneena kotikaupunkiaan raatihuoneen edessä. Kuva Anne Välinoro
Kööpenhamina on satua. Jos kaupungin keskustassa on neljä linnaa, on siinä ollut prinsessoilla ja prinsseillä hajuraon tarvetta.
Kun taapertaa satusedän patsaan ohi ja vilkaisee kaupungintalon edustalta Tivolin porttia, mieli on leppoisa kuin Andersenilla parhaina päivinä.
Nauttikaa, ihmiset, nauttikaa kun vielä voitte.
Hetken kestää elämä, niin rakas ja viihdyttävä, tuntuu tanskalainen ajattelevan.
