Lyhytnovelli: Mummo tunnelissa (Matti Reinikka, aikuisten sarjan kunniamaininta)

KIRJOITUSKILPAILU | ​Matti Reinikan novelli Mummo tunnelissa sai kunniamaininnan Kulttuuritoimituksen lyhytnovellikilpailun aikuisten sarjassa. Novelli hassuttelee ajatuksella, miten aina on tilaa vielä yhdelle karanteeniin laitetulle anarkistimummolle. Kun koronaeristys viedään äärimmäisiin mittoihin, naapureiden luokse on kaivettava maanalainen tunneli. Raati kehuu novellin olevan yllätyskäänteitä ja absurdia ilottelua sisältävä tarina, jossa tunnelia kaivava mummo ei olekaan ainoa – läheisyydenkaipuu riivaa muitakin.

Kulttuuritoimituksen Saitko liikaa aikaa? -lyhytnovellikilpailuun lähetettiin kaikkiaan 274 tekstiä. Raati palkitsi viisi teksteistä ensimmäisellä sijalla ja kymmenen kunniamaininnalla. Julkaisemme huhti- ja toukokuun aikana palkitut tekstit sekä valikoiman muita kilpailuun lähetettyjä lyhytnovelleja.

Lisää kilpailusta voit lukea täältä. Kaikki tähän mennessä julkaistut lyhytnovellit voit lukea täältä.

* *

Mummo tunnelissa

Kun Ester Romppaisen kukkalapiota puristava käsi ilmestyy näkyviin grillikastikeyrittäjäpariskunnan kellarin maalattiasta, on kulunut kolme ja puoli viikkoa seudun kaikkien ulko-ovien sinetöinnistä. Katsellessaan tuona iltapäivänä univormupukuisten miesten päättäväistä naulaustoimintaa huomasi Ester orapihlaja-aidan takana seisovan talon ullakkoikkunassa parin ihmiskasvoja, naapurinsa.

Vaikkei Ester ollut aiemmin tuntenut minkäänlaista tarvetta tutustua naapureihinsa, hiipi häneen nyt merkillinen yksinäisyyden tunne. Ester säpsähti. Hän ei ollut tuntenut yksinäisyyttä karisteltuaan mielestään sen, jonka Taavetti sinne jätti liukastuttuaan kallo vasten takapihan kolmanneksi alinta porrasaskelmaa 18 vuotta aiemmin helmikuussa. Mutta nyt hänen mieleensä oli saapunut uusi yksinäisyys, ja niin kuin uudet tulokkaat yleensä, oli tämäkin äänekäs ja näkemyksiään voimallisesti esiin tuova. Se käski mennä noiden ihmisten luo. Se käski kaivaa tunnelin.

Ester laajentaa varovasti tunnelin suuaukkoa ja kuuntelee. Mitään ei kuulu, joten Ester nousee kellariin, riisuu kaivuhaalarinsa ja hiipii yläkertaan. Makuuhuoneen ovi on raollaan. Ester katsoo sisään eikä voi kuin hymyillä tuon suloisen näkymän edessä: kaksi tuhisevaa ihmismyttyä sulassa sovussa vierekkäin patjalla. Kun toinen mytyistä vaihtaa asentoa ja päästää samalla voihkaisevan unipierun, on Ester pakahtua onnesta. Mikä elämisen merkkiääni! Kuinka kodikas tunnelma!

Ester katselee myttyjä vielä hetken, laskeutuu alakertaan ja jää hetkeksi aistimaan keittiön tuoksuja. Hän huomaa viereisen talon ikkunassa lurppasilmäisen koiran. Suuri kieli lipoo ystävällisesti ikkunalasia. Ester vilkuttaa koiralle. Tekee mieli rapsuttaa sen karvaista päätä.

On kulunut seitsemän kuukautta ovien sinetöinnistä. Ester Romppainen katoaa lehtori Räsäsen maakellarin nurkassa ammottavaan aukkoon ja kätkee kulkutien vetämällä tunnelin suulle tyhjän perunalaarin. Yö on ollut jälleen antoisa. On rapsutettu koiraa, aistittu yrittäjäpariskuntaa ja eräänlaisena huipentumana puhdistettu kalkkisaostumia kylpyhuoneen lattiakaakeleista. Onpa näiden välissä ehditty vierailla pikaisesti viidessä muussakin kohteessa.

Toimistaan voimaantunut Ester ei malta mennä nukkumaan vaan jatkaa Sivutunneli 6:n kaivu-urakkaa. Ketterästi siirtää kukkalapio maa-ainesta Esterin tieltä pois, kunnes se haukkaa yhtäkkiä tyhjää. Samalla Esterin tunneliin tulvahtaa vieras valo. Hämmentynyt Ester tutkii kompassia ja muistiinpanojaan. Seuraavaan kellariin pitäisi olla matkaa yli kymmenen metriä.

Muutama terävä lapionisku, ja Ester mahtuu kurkistamaan aukosta sisään. Hän huomaa katsovansa toista tunnelia. Kattoon on kiinnitetty pitkä valonauha ja lattia on tallautunut tasaiseksi. Tästä on kontattu useita kertoja. Esteristä katsottuna oikealla tunneli tekee jyrkän mutkan, mutta vasemmalla se jatkuu viivasuorana eteenpäin satoja metrejä.

Ester miettii hetken, työntyy aukosta vieraaseen tunneliin ja lähtee konttaamaan kohti vasemmalla avautuvaa tuntematonta.

Matti Reinikka

* *

VIDEO: Tampereen Teatterin näyttelijä Ola Tuominen lukee Kulttuuritoimituksen lyhytnovellikilpailussa palkittuja tekstejä.

Pin It on Pinterest

Share This