Lukupäiväkirja 2024: osa 12 – Tavoite täyteen

Kuva: Mikko Saari

Olen kirjoittanut jokaisesta lukemastani teoksesta pidemmän arvion, joka on julkaistu tai tullaan julkaisemaan jossain. Olen linkittänyt lukupäiväkirjasta teosten arvioihin, sikäli kun niitä on jo julkaistu. Julkaisemattomat ovat tavallisesti Kirjavinkkien julkaisujonossa, eli ilmaantuvat sinne tammikuun aikana.

Marraskuussa arvelin, että 250 kirjan tavoite jäisi tekemättä. Vaan eipä mitä – vuoden lopulliseksi lukemaksi tuli täsmälleen 250 kirjaa. Viimeisenä päivänä piti lukea yksi lasten tietokirja, koska kesken ollut romaani oli vielä sen verran kesken, että sen loppuun saaminen menee vuoden 2025 puolelle.

Vuoden lukemiset tulivat jälleen kerran voittopuolisesti kirjastosta: vain 41 kirjaa oli arvostelukappaleita, ostettuja ja muuten saatuja. Runoja luin 64 kokoelmaa, eli noin neljäsosan kaikista vuoden kirjoista. Kotimaisia lukemistani oli noin kolme neljäsosaa, miesten kirjoittamia noin kolmasosa.

* *

Romaanit

Anne Dahl: Sinussa asuu tuulet (Momentum Kirjat 2024) – Esikoisteokseen on kasattu paljon naisten kaltoinkohtelua, sukupolvelta toiselle periytyvää häpeää ja vaikenemisen kulttuuria. Tarinassa on aika rajujakin juonenkäänteitä, mutta tuskin mitään, mitä ei jossain olisi tapahtunut ja vielä pahemmin. Kirjan punaisena lankana on henkilöltä toiselle kulkeva päiväkirja, joka yhdistää kirjan vähän sekavaa henkilögalleriaa. Vähän olisin vielä selkeyttänyt paikoin kaoottista kerrontaa, mutta oli tämä oiva esikoinen näinkin. Arvioni Kirjavinkeissä. Anne Dahlin haastattelu Kirjavinkeissä.

Eva Frantz: On lähtösi huoleton (S&S 2024, suom. Ulla Lempinen) – Viidennessä Anna Glad -dekkarissa tutkitaan kaveriporukan murhaan päättyneitä rapujuhlia ja niiden takaa paljastuvia salaisuuksia. Anna Gladin perhe-elämä tuottaa reippaasti hankausta, etenkin kun Anna joutuu jättämään houkuttelevan tutkinnan tehdäkseen tilaa miehelleen. Sarjan taso pysyy hyvänä; tämä on oikein hyvä, vähän leppoisampi dekkari. Arvioni Kirjavinkeissä.

Paul Harding: Kilkuttajat (Ntamo 2021, suom. Vesa Pynttäri) – Pulitzer-palkitun kirjan nappasin kirjaston lyhyiden kirjojen tyrkkyhyllystä. Lyhythän tämä on, alle 200 sivua, mutta olipa sivumääräänsä nähden raskas luettava! Kuolevan miehen muisteluja ja tämän isän vaiheita Uudessa-Englannissa, kellosepän ja kulkukauppiaan työnkuvaa ja no… monenlaista. Omintakeinen, kummallinen ja vähän vaikea kirja.

Petri Hänninen: Matka Maahisten valtakuntaan (omakustanne 2024) – Kaverin joukkorahoituksella tuottama lastenkirja on tiivis ja hyvää vauhtia etenevä lasten seikkailutarina. Juonessa on jännittäviä käänteitä ja maahisten maailmassa tapahtuu muutamia ovelia keikauksia. Eiköhän tällä lapsia viihdytä aivan mainiosti. Petri Hänninen kirjoittaa myös Kulttuuritoimitukseen.

Claire Keegan: Kasvatti (Tammi 2024, suom. Kristiina Rikman) – Tämä osui kirjaston vippihyllystä vastaan ja kun tiesin, että kirjalla on mittaa suunnilleen pitkän novellin verran, tähän oli helppo tarttua. Kesäksi sijaisvanhempien huomaan lähetettävän tytön tarina on koskettava pieni kertomus, jossa sanotaan vähän ja jonka rivien väleistä voi lukea paljon. Helppo suositus välipalakirjaksi. Ritva Alpolan arvio Kulttuuritoimituksessa.

R. F. Kuang: Yellowface (Teos 2024, suom. Helene Bützow) – Upea romaani tarkastelee kirjallisuusmaailmaa menestystä himoitsevan kirjailijan Junien näkökulmasta. Hänen bestsellerinsä on varkaus, eikä hänen kirjailijaidentiteettinsäkään ole täysin rehellinen. Trillerimäinen satiiri tarkastelee terävästi kirjallisia varkauksia, sosiaalista mediaa, kirjailijoiden oikeutta aiheisiinsa ja vähemmistökirjailijoita. Marjatta Honkasalon arvio Kulttuuritoimituksessa. Arvioni Kirjavinkeissä.

Petra Lillsund Botéus: Mun rasittava elämä (S&S 2024, suom. Eva Laakso) – Viidesluokkalaisen Julian päiväkirja tilittää elämän kammottavuutta. Koulussa on vaikeaa ja kotona erityisesti, kun nelivuotias pikkusisko sairastaa leukemiaa. Rasittavaan elämään löytyy onneksi valopilkkujakin, eikä kaikki ole silkkaa kurjuutta. Kirja tarjoaa helppoa, mutta koskettavaa luettavaa. Arvioni Kirjavinkeissä.

Georges Perec: Tavarat (Aviador 2024, suom. Leena Rantanen) – Perecin esikoisteos 1960-luvulta kuvaa haaveilevasti tavaroiden maailmaa. Kirjan päähenkilöt ovat kovin hengettömiä, kiinnostavaa on haluamisen ja ostamisen maailma, johon mainokset ja lehdet ihmisiä vievät. Reippaasti omaelämäkerrallinen kirja on aika konstailematonta tekstiä ja kiehtovaa keskiluokkaistumisen ajankuvaa. Arvioni Kulttuuritoimituksessa.

Markku Pääskynen: Elektra (Tammi 2024) – Elegantti pienoisromaani kirjoittaa antiikin Kreikan Elektra-myytin uudestaan sijoittaen tapahtumat Mikkeliin. Suvun miehet myyvät oskilloskooppeja Neuvostoliittoon ja tarinan vaiheet kantavat 1990-luvulle Neuvostoliiton loppuun asti. Elektran tarina toimii näissäkin puitteissa. Nopealukuinen kirja ja mielenkiintoinen sovitus klassikosta. Kati-Annika Ansaksen arvio Kulttuuritoimituksessa. Arvioni Kirjavinkeissä.

Miia Saari: Toimenpidepäivät (Enostone 2024) – Tällaiseen työelämää käsittelevään ”hulvattomaan ajankuvaan” en olisi tarttunut, mutta kirjailija on serkkuni. Ihan hyvä että tartuin: kirja nousi pelkän työelämäsatiirin yläpuolelle ja sai lopulta varsin kipakoita käänteitä. Yyteepyöritystä kokeneille, potkut saaneille ja yli 50-vuotiaille tässä on varmasti oivaa vertaistukea.

W. G. Sebald: Huimaus (Tammi 2011, suom. Oili Suominen) – Tästä sitten aloitin tutustumisen Sebaldiin. Neliosainen kirja on melkoista kirjallista harhailua, jossa kerrotaan Stendhalista ja Kafkasta, mutta myös vaellellaan Italiassa ja Saksassa Sebaldin mukana. Venetsia, Verona ja Gardajärven ympäristö tulevat tutuiksi. Matkakertomus on vähän vaikeasti hahmottuva, mutta Sebald kirjoittaa taitavasti ja teos on kovin kulturellia luettavaa. Arvioni blogissani.

Heidi Silvan: Kuinka särkeä sydän? (Myllylahti 2024) – Nuortenromaani kertoo kahden nuoren rakkaustarinan, joka etenee monien mutkien, muun muassa hankalan ikäeron, kautta kohti täyttymystään – mutta sitten tulee uusia mutkia. Rakkausromaanista tuleekin mielenterveystarina. Tämä käänne vähän yllätti, mutta ihan hyvällä tavalla.

Ellen Strömberg: Ei alkua ei loppua (S&S 2024, suom. Eva Laakso) – Teini-ikäinen Benjamin lusii kesää isänsä kanssa asuntoautossa jossain Pohjanmaan perähikiällä, missä ei ole mitään, kunnes Benjamin kohtaa salaperäisen ja kiehtovan Tristanin. Hänen seuransa miellyttää, mutta miksi Tristania ja tämän perhettä inhotaan ja mitä Tristan salaa? Oivallisen nuortenkirjan teemoiksi nousevat rakkaus, suru, menetys ja ulkopuolisuus. Arvioni Kirjavinkeissä.

* *

Runot

Ritva Hokka: Mitä meille jäi (Palladium Kirjat 2024) – Vuonna 1986 viimeksi runokokoelman julkaisseen runoilijan uutuus on runsas; vähän turhankin, ehkä, mutta kai 40 vuodessa kertyy tekstejä. Aiheissakin on lavea kirjo, mutta jonkinlainen alakulo ja menetyksen tuntu kokoelmasta välittyy pääasiallisena teemana. Parhaimmillaan pidin, mutta annos tuntui kokonaisuutena vähän raskaalta. Arvioni Kirjavinkeissä.

Laura Ruohonen & Erika Kallasmaa: Kummalla kammella (Otava 2022) – Ruohonen on lastenlyriikan mestareita. Tässäkin kirjassa on aivan sekopäistä nonsenseen kallellaan olevaa riimittelyä ja aivan loistavia oivalluksia. Kallasmaan kuvitus tuo merellistä teemaa hienosti esille. Höpsöä runoutta hienoimmillaan.

W. G. Sebald: Luonnon mukaan (Palladium ja Ntamo 2022, suom. Kari Aronpuro) – Sebaldin esikoisteos on kolmiosainen runoelma, joka tutkailee kolmea miestä, joista jokainen tarkasteli luontoa ja kyseenalaisti ihmisen asemaa siinä: renessanssimaalari Matthias Grünewaldia, löytöretkeilijä Georg Stelleriä ja – luonnollisesti – Sebaldia itseään. Pitkät proosalliset tekstit ovat kiehtovia ja epäilemättä ennakoivat Sebaldin myöhempää proosatuotantoa.

Hanna Syrjämäki: Kaikukatve (Kaarinan kaupunki 2020) – Syrjämäen Runo-Kaarina-kisan voittanut esikoisteos on runsas kokoelma ja sikäli melkoinen kontrasti kahteen myöhempään, paljon pienimuotoisempaan kokoelmaan. Kyllä tähänkin runsaudensarveen paljon hyvää mahtuu, eikä ähkykään iskenyt. Syrjämäki on siis heti esikoisestaan lähtien ollut taitava asettelemaan sanansa.

Hanna Syrjämäki: Tuu (Humahdus 2024) – Tätä näkyi kirjagramissa kesällä; luulin varanneeni kirjan jo silloin, mutta en ollutkaan. Syrjämäen runous osuu makuhermoihini edelleen, tässä on sanat aseteltu jotenkin erinomaisen osuvasti. Teoksen pohdiskeleva tyyli on kaunista, herkkää ja ajatuksia ravitsevaa. Pienessä sivumäärässä sanotaan paljon. Arvioni Kirjavinkeissä. Hanna Syrjämäen haastattelu Kirjavinkeissä.

Iina Wahlström: Kirjeitä rouva Rosenbladille (Momentum Kirjat 2024) – Pieni esikoisrunokokoelma on kirjoitettu nimensä mukaisesti kirjemuotoon. Kirjeet on kirjoittanut nimetön henkilö meidän ajassamme ja ne on osoitettu rouva Rosenbladille menneessä. Vastauksia ei ole, vaikka niihin jossain määrin viitataankin. Puutarhanhoidosta ja kasveista puhutaan paljon, ja kaiken yllä leijuu kummallinen tunnelma.

* *

Tietokirjallisuus

Antti Arnkil: Seurauksia (Siltala 2024) – ”Joka yhä nauraa, ei ole kuullut huonoja uutisia”. Jos kaipaat niitä huonoja uutisia, tässä pienessä kirjassa on tiivis annos esseepohdiskelua siitä, miten planeetan kestävyyden rajat tulevat vastaan. Monikriisi hahmottuu hienosti, kun esseet kytkevät talouden ja öljyn toisiinsa muuttuvan maailman informaatiovirrassa. Kun selvisi, mistä kirja kertoo, tiesin että ahdistusoireeni alkavat taas rehottaa, mutta joskus on hyvä saada annos realiteettejä ja siinä Arnkil on hyvä. Arvioni Kirjavinkeissä.

Tarja Friman: Veriputkien matka laboratoriossa (Kustantamo Laastari 2024) – Vähän kuivan nimen takaa löytyy vankalla terveydenhuollollisella tietämyksellä kirjoitettu lasten tietokirja verikokeiden tekemisestä. Tietoa ja asiaa on runsaasti, tämä on hyvin tekstivetoinen kirja. Minäkin opin uutta. Minerva Martinoffin kuvitus on realistista ja täsmällistä.

Edward Kay & Mike Shiell: Pöpöjen tiede – Sairas totuus sairastumisesta (ja terveenä pysymisestä) (Kvaliti 2024, suom. Jade Haapasalo) – Sopivasti inhottava kirja bakteereista, viruksista ja muista pöpöistä. Paljon tekstiä ja asiaa, sopivan ikätasoisesti selitettynä. Pienemmille koululaisille sillä varauksella, että tässä sivutaan ihmisiä paljon tappaneita epidemioita ja biologista sodankäyntiä. Ällöistä jutuista innostuville tämä on varma osuma.

Anne Muhonen: Piirretään hahmoja! (WSOY 2024) – Taitavan lastenkirjojen tekijän ja kuvittajan piirustusopas ottaa lähtökohdakseen kaikenlaisten hahmojen ja otusten piirtämisen. Siinä sivussa käsittellään sitten piirtämisen perusteita välineistä perustekniikoihin ja inspiraation löytämiseen. Teos on innostava ja helposti lähestyttävä ja soveltuu hyvin piirtämisestä kiinnostuneiden lasten ja nuorten inspiraatioksi.

* *

Sarjakuva ja kuvakirjat

Petri Hiltunen & Petri Hänninen: MacBeth (Jalava 1999) – Tummasävyinen sarjakuvasovitus Shakespearen synkästä näytelmästä. Sovitus on alkuteokselle uskollinen, julma ja verinen. Kuvituksessa on perinteistä seksismiä (noitien ennustuksen verinen lapsi on korvattu alastomalla naisella), mutta myös ilmeikkyyttä ja rujoa murhaa. Teksti siteeraa paikoin Shakespearea, mutta on enimmäkseen omaa sovitusta, mikä tekee tästä alkuperäistä helpompaa luettavaa.

Mika Lietzén: Death Metal (Zum Teufel 2024) – Autotallibändi haluaa tehdä ensimmäisen demonsa 1990-luvun Turussa, mutta rahaa studioon ei ole. Tyylilajina on Florida-henkinen death metal. Piirrostyyli on tekijälle uskollisesti hyvin kliiniä. Sarjakuva tuntuu vähän äänettömältä sen meluisa maailma huomioiden. En nyt varsinaisesti ihastunut, mutta ihan kelpo ajankuvaa tässä on, ja nyt mieleni tekee kuunnella death metalia, joten ei tämä nyt hutikaan ollut. Arvioni Kulttuuritoimituksessa.

Sanna Pelliccioni: Meidän piti lähteä (S&S 2018) – Sanattomassa kuvakirjassa aivan tavallinen perhe joutuu pakenemaan sodan keskeltä. Pelliccionin kuvitus on voimakkaan väristä ja todella näyttävää. Sanaton kuvakirja voi tuntua vaikealta, mutta lopusta löytyy onneksi ohjeet kirjan käyttämiseen. Hieno, pieni teos antaa kokoaan enemmän lähtökohtia keskustelulle.

Heikki Rönkkö: Phases (Éditions Schméditions 2016) – Äänetön sarjakuva näyttää monenlaisia prosesseja ja kehityskulkuja. Ihminen laskeutuu puusta ja päätyy kuuhun, vain pitkät nenät pysyvät. Kevyesti hämmentävä teos, mutta kyllä tästä Rönkön tyylin tunnistaa, uusin albumi Yhä hämärä toteuttaa osin samoja ideoita vähän eri tavalla. Tuskin jää pitkäksi aikaa mieleen, mutta mukava lukukokemus yhtä kaikki. Arvioni Kirjavinkeissä.

Salla Savolainen: Kiveä! (WSOY 2024) – Olen lukenut kaikki muutkin Savolaisen työmaasarjan osat, joten totta kai tämäkin piti lukea. Taas on hienosti ja yksityiskohtaisesti kuvattuja työkoneita ja paljon tietoa kivien louhimisesta ja kiviin liittyvistä työmaahommista. Tämä on edelleen erinomainen lasten tietokirjasarja.

Maria Vilja: Villikissareppu (Karisto 2023) – Joskus selässä voi olla näkymätön reppu. Erityisen hankalassa paikassa reppu voi muuttua vaikka villikissaksi, joka saa pelkäämään ja jäätymään. Erityisherkän lapsen näkökulmaa sanoittavan ja kuvittavan lastenkirjasarjan toinen osa kertoo muuton ja uuden eskarin jännityksistä ja niiden voittamisesta. Kirjassa on todella upea kuvitus. Arvioni Kirjavinkeissä.

Mikko Saari
@mikko_lukee

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua