Salla Paajasen lempitaulu on Maija Tuurnan Juhlat jotka jäivät pitämättä. Kuva: Ulla-Maija Svärd
LEMPITAULUNI | Toimittaja Salla Paajasen lempitaulu on kuvataiteilija Maija Tuurnan teos Juhlat jotka jäivät pitämättä. Taulun nimi on Sallan elämänhistorian kanssa ristiriidassa, sillä tässä lempitaulutarinassa on järjestetty monet juhlat, kuten häät ja nimiäiset.
”Meillä oli Kimmon kanssa ensimmäiset treffit Maijan näyttelyssä heinäkuussa 1999, seuraavana kesänä vuonna 2000 syntyi poikamme Valentin lempinimeltään Valle, joka sai lempitaiteilijakälyni kummikseen.”
Päivi Vasara, teksti
Ulla-Maija Svärd, kuvat
Tauluilla on aina tarina, limittäin ja lomittain, Ylen toimittajan ja uutisankkurin Salla Paajasen lempitaulun historia on rakkaustarina.
Sallalle Tampereen yöelämästä tuttu Kimmo Thuneberg pyysi tätä siskonsa Maijan taidenäyttelyyn Finlaysonin palatsiin kesällä 1999. Maija ei ollut innostunut kaupunkiin tulosta, koska hän olisi viihtynyt maalla viettämässä kesää ja isosiskonsa Tiinan nimipäiväjuhlaa, mutta tuli kuitenkin.
Salla Paajasen lempitaulutarina kertoo rakkaudesta monella tasolla. Kuva: Ulla-Maija Svärd
Syntymälahjaksi kummin taulu
Maija Tuurnan taulut olivat Salla Paajasen mieleen ja Maijan persoona heti ensitapaamisella kiinnostava, joten Salla alkoi tehdä Maijasta profiilijuttua eli henkilökuvaa Ajankohtaiseen kakkoseen, jossa Salla tuolloin työskenteli..
Tauluja oli Kimmon asumassa sukutalossa Tampereella, vanhemmilla Urjalassa ja Maijan kesäpaikassa Kylmäkoskella. Koska kuvauspaikkoja oli monta, televisiokuvauksissa oli paljon järjestämistä. Kimmo oli kontaktihenkilö.
– Huomasimme, että mehän tapaamme joka päivä. Luontevasti tapaamiset kehittyivät seurusteluksi. Lokakuussa menimme kihloihin ja seuraavana kesänä syntyi Valle. Lempitaiteilijastani Maijasta tuli Vallen kummitäti ja syntymälahjaksi Valle sai Maijan taulun Taivaan lahja.
Taivaan lahja -taulun Sallan poika Valle sai syntymälahjaksi kummiltaan Maija Tuurnalta. Kuva: Ulla-Maija Svärd
Kolmen vuoden päästä, Tiinan nimipäivänä, Salla ja Kimmo menivät naimisiin Finlaysonin palatsissa.
Sallan koti on nyt Tampereella samaisessa vanhassa sukutalossa. Seinillä on useita Maija Tuurnan isoja, värikylläisiä tauluja. Hän on koloristi.
Osamaksuna sunnuntaihesareita
Lempitaulu Juhlat jotka jäivät pitämättä on Sallan oma ostos. Hänellä ei ollut heti koko summaa, koska teos oli kalliinpuoleinen. Hän ja Maija sopivat osamaksusta, joka oli osittain rahaa ja osittain sunnuntaihesareita.
– Maija asuu Espanjassa. Sinne oli jumalattoman kallista tilata suomalaisia lehtiä. Siihen aikaan oli halvempaa, että minä maksoin postimaksun ja lähetin joka viikko sunnuntain Hesarin hänelle. Lähetin muutakin luettavaa.
Ennen kuin Salla rohkaistui hankintaan, taulu oli mallautumassa ravintola Falls’issa pyöreän kantapöydän vieressä. Ravintoloitsija Lauri Kairamo oli näet alustavasti sopinut taulukaupoista ennen Sallaa. Sitten Kairamo katui ja tuumasi, että taulu on liian kallis hänelle.
Lempitaulussa on keskellä tapettikollaasi. Tämä ratkaisu liittyy Tuurnan sukuun, jolla oli aikoinaan Toijalassa tapettitehdas. Salla tunnistaa taulusta anopin hopeiset kakkuottimet. Likööripikarit ovat myös suvun esineistöä. Nykyisin ne ovat Sallan ja Kimmon kotona.
Maija Tuurna menetti miehensä Santin hukkumisonnettomuudessa. Puolison menetystä käsittelevät hänen teoksensa La noche sagrada ja Aavan meren tuolla puolen. Kuva: Ulla-Maija Svärd
Maija Tuurnan puoliso hukkui
Lempitaulun nimi Juhlat jotka jäivät pitämättä viittaa Maija Tuurnan elämään. Hän ei tullut pitäneeksi 40-vuotisjuhlia, koska oli muuttamassa Barcelonasta Andalusiaan ja tämä vei kaiken ajan.
Maija Tuurnan tauluja on Sallan ja Kimmon kotona useita ja ne ovat vaihtaneet paikkaa vuosien varrella. Osan Kimmo on saanut vaivanpalkaksi siskonsa auttamisesta näyttelyiden järjestämisessä.
– Maijan puoliso Santi hukkui kuutamouinnilla Barcelonassa, kun heidän poikansa Sinuhe oli vasta muutaman kuukauden ikäinen. Maija jäi yksinhuoltajaksi. Puolison menetystä käsittelevät hänen tummasävyinen sydäntaulunsa La noche sagrada ja vaaleampi Aavan meren tuolla puolen. Tauluissa on rakkauden sydämiä, enkelin siipiä ja muita symboleja. Vaaleammassa taulussa on kuitenkin jo pilkahdus toivoa, jossain kaukana.
– Maija kuunteli silloin paljon laulua Aavan meren tuolla puolen. Maija kertoi, että auringon säteet tuovat rakkautta ja toivoa, vaikka ne voivat upota tuohon mereen. Pienellä saarella on onnellinen palmupariskunta.
Ruokasalin Aavan meren tuolla puolen oli ensin ilman kehyksiä. Anoppi teetti aikoinaan puusepällä upeat kehykset, jotka hän itse kultasi. Työ oli kehyksineen niin painava, että tarvittiin kolme ihmistä nostamaan se paikalleen. Sen luona on otettu yksi Sallan ja Kimmon hääkuvista.
– Maijan ja Santin nyt 32-vuotias poika Sinuhe on läheinen koko perheelle, kuten Maijakin. Sinuhe oli vain 9-vuotias, kun minäkin häneen tutustuin, ja Sinuhe on tyttäreni Martan tyttären Tiltan kummi.
Maija Tuurna on koloristi. Suomen näyttelyissä hänen töissään nähdään espanjalaisuutta ja Espanjassa skandinaavisuutta. Kuva: Ulla-Maija Svärd
Espanjalainen ja skandinaavinen
Kysyn Sallalta, onko Maijan taulujen värikkyys espanjalaisuutta. Suomen näyttelyissä kuulemma on sanottu, että hänen taulunsa ovat espanjalaisia. Espanjassa niissä nähdään selviä skandivaikutteita.
Maija Tuurna on opiskellut kuvataiteita Oriveden opistossa ja Kankaanpään taidekoulussa. Myöhemmin hän valmistui valokuvaajaksi Englannissa.
Hänellä on maapaikka Andalusiassa ja toinen koti Barcelonassa. Valo on etelässä ja pohjoisessa erilainen, mikä näkyy teoksissa. Tauluista myös näkyy, mikä taulu on maalattu Suomessa, mikä Englannissa ja mikä Espanjassa. Aihepiirit muuttuvat elämänkokemuksen mukaan ja valosta näkee, missä päin ne on tehty.
Työhuone on nyttemmin pienempi, joten myös taulujen koko on pienentynyt.
Kakkutaulun paikka on keittiössä. Kuva: Ulla-Maija Svärd
Jokunen vuosi sitten Maija Tuurna maalasi nahkatakkien selkämyksiin: ”Make cake, not war”. Tämä liittyi kakkuteemavaiheeseen. Yksi kakkutaulu on Sallan ja Kimmon kodin keittiössä, jonka seinällä on myös Siemensyöksy, jossa veitsi leikkaa valtavaa melonia.
Salla Paajasen kotona on paljon tauluja. Kun uusi ihastus syntyy, pitää miettiä, mihin sen laittaisi. Oma sijansa on lapsilta lahjaksi saaduilla kukkamaalauksilla, ne ovat rakkaita.
Salla Paajasen ensimmäinen oma tauluhankinta oli Tiina Lähteenmäen Morjens, sano Nooa. Kuva: Ulla-Maija Svärd
Ensimmäinen tauluostos
Kun Salla Paajanen muutti Kouvolasta Tampereelle, häneltä kysyttiin, onko hän sukua Tiina ”Toni” Lähteenmäelle. Samoin oli käynyt toisinpäin. Myöhemmin he tutustuivat ja heistä tuli siskoja. Yhdennäköisyys on aivan selvä. Sallan viisikymppisillä otettiin yhteisvalokuva, jossa ovat Salla-sisko ja Toni-sisko.
Toni Lähteenmäki oli 1980-luvulla rock-yhtye Ilonan lauluntekijä ja kitaristi. Hänestä kasvoi kuvataiteilija, kun hän työskenteli vedostajana Tuula Lehtiselle. Hän työskentelee edelleen Tuulan taiteen parissa assistenttina.
– Kuvataiteilijana Tiina Lähteenmäki on ristimäetunimellään. Rokkarina hänen taiteilijanimensä on Toni. Hänen ensimmäisestä omasta näyttelystään Komisario Palmun galleriassa tein ensimmäisen taidehankintani. Taulun nimi on Morjens, sano Nooa. Olin saanut free-vuosien jälkeen vakituisen kuukausipalkkaisen työn Ajankohtaisesta kakkosesta, ja taisin tuumia, että nyt minulla on tähän ostokseen varaa. Grafiikka on kuitenkin suhteellisen edullista.
– Toni-sisko on valtavan eläinrakas. Hänen taulussaan on jopa sympaattisia gekkoja, joita hänellä oli terraariossa siihen aikaan lemmikkeinä.
Suomen hevonen -taulu on Sallan salaa hankkima häälahja hänen miehelleen Kimmolle. Kuva: Ulla-Maija Svärd
Häälahjaksi salaa hevostaulu
Salla osti myöhemmin miehelleen Kimmolle häälahjaksi Tiina Lähteenmäen hevostaulun, koska Kimmo on hevosmiehiä ja hevosmiesten sukua. Tauluostoksen hän teki salaa.
– Taulun takaa paljastui, että olen antanut sen kesällä 2005 häälahjaksi Kimmolle myös siitä syystä, että meidän yhteinen hevostamma sai tuona kesänä varsan, jota jouduimme porukalla hoivaamaan jaloilleen. Tonikin oli mukana tallilla varsan tuttipulloruokinnassa. Ainutlaatuinen kokemus meille naisille.
Häälahjataulun nimi on Suomen hevonen. Niihin aikoihin ajoittui Sirkku Peltolan Suomen hevonen -näytelmän ensi-ilta. Sirkku Peltolan puoliso Heikki Salo osti samaisen taulun näytelmäkirjailijalle ensi-iltalahjaksi. Taulussa on tallikissa ja Saarikylien Haaviston tuulimylly.
Tämä juttu on toinen osa juttusarjasta, jossa kerrotaan mielenkiintoisten ihmisten lempitauluista. Rakkain taulu ei välttämättä ole kodin kallein tai taiteellisesti arvokkain teos. Se voi olla lahja rakkaalta ihmiseltä tai jollain muulla tavoin merkittävä.
Tässä tapauksessa mielitaulu kertoi isosta elämänmuutoksesta ja rakkaudesta.
Pääset kaikkiin Lempitauluni-sarjan juttuihin täältä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Näyttelijä Aapo Stavén paljastaa, miten monologi Parikkalan patsaspuiston luojasta Veijo Rönkkösestä syntyi
HENKILÖ | Projektin alkaessa tekstiä oli nolla riviä ja omat tietoni Veijosta rajalliset, Aapo Stavén kertoo Veijo-monologin taustoista.
Eija-Liisa Ahtila etsii ekologista dialogia kaikkien lajien kanssa: ”Metsään tutustuu, kun sitä tunnustelee kaikilla aisteilla”
KUVATAIDE | Serlachius Kartanolla avautui yleisölle 8-kanavainen, vaihtelevien kuvakokojen myötä etenevä, 50-minuuttinen liikkuvan kuvan teos Heijastus metsästä.
Vireä kuvataide uhkaa kadota Etelä-Karjalasta – Lappeenrannan kulttuurin ”unelmavuosi” päättyy ikävissä tunnelmissa
KUVATAIDE | Pääkaupunkiseudun kohonneet näyttelykustannukset houkuttelevat taiteilijoita pitämään näyttelyitä muualla Suomessa, kuten esimerkiksi Lappeenrannassa, vaikka ostajia on vähemmän.
”Sormus ei kuulu kenellekään”, sanoo Tampere-talon Ison saliin palaavan Taru Sormusten herrasta -näytelmän ohjaaja Mikko Kanninen
HENKILÖ | Tampereen Teatterin johtajan Mikko Kannisen mukaan draaman kaaret olivat J. R. R. Tolkienille sivuseikka. Siksi juuri yksityiskohtien on oltava hänen ohjauksessaan tarkalleen oikein ja kirjan hengen mukaisesti.
